M-Show
M-Show oli vuosina 1971–1974 televisiossa esitetty Mainos TV:n tuottama viihteellinen keskusteluohjelma, jota juonsi Timo T. A. Mikkonen. M-Show’ta lähetettiin televisiosta tiistai-iltaisin, ja sitä tuotettiin viiden ohjelmakauden verran. Ohjelman ensiesitys oli Sari Elfvingin tekemän väitöskirjan mukaan 19. syyskuuta 1971.[1] Helsingin Sanomien tv-ohjelmatietojen mukaan M-Show’ta ei kuitenkaan esitetty sinä sunnuntaipäivänä, vaan pari päivää myöhemmin tiistaina 21. syyskuuta tv-ohjelma 1:ssä kello 18.45 alkaen.[2]
M-Show’ta toteutettiin tietoisesti yhdysvaltalaisia ja brittiläisiä esikuvia mukaillen;[1] keskustelu ja viihdenumerot yhdistettiin ulkomaalaistyyppiseksi talk show’ksi. Haastattelijan roolin lisäksi Mikkonen esiintyi ohjelmassa tanssien, laulaen ja poseeraten vieraidensa kanssa.[3] M-Show’n syntyaikaan ohjelmien nimeäminen yhden tekijän mukaan ei ollut Suomessa totuttua, mutta Mikkonen väitti esimiehilleen, että M viittasi ohjelmaa tuottaneeseen Mainos TV:hen sekä yhtiön M-nimeä kantaneeseen studioon.[4]
Ohjelman sisältö kuvattiin studiossa yleisön edessä ja leikattiin sen jälkeen valmiiksi ohjelmaksi.[1] M-Show rakentui tiettyjen vakioelementtien varaan: ohjelman tunnusfilmi, lavastus, lähetysaika, sisältörakenne ja keskushahmo toistuivat samoina jaksosta toiseen. Toisteisuutta ihmeteltiin julkisesti tv-ohjelmien arvioinneissa, mutta Mikkonen vakuutti sen käytön kuuluvan puheviihdeohjelman luonteeseen.[5]
M-Show’ssa haastateltiin suomalaisia julkisuuden henkilöitä monilta yhteiskunnan alueilta.[6] Ohjelman vierailivat muun muassa näyttelijät Lasse Pöysti, Elsa Turakainen[1] ja Esko Salminen, teatteriohjaaja Kalle Holmberg,[7] teatteri- ja televisioarvostelija Jukka Kajava,[1] jääkiekkoilija Pekka Marjamäki,[8] urheiluselostaja Pekka Tiilikainen, pilapiirtäjä Kari Suomalainen, lehtinainen Lenita Airisto, professori Mikko Juva[1] ja suurlähettiläs Max Jakobson.[9] M-Show’n ulkomaalaisvieraita olivat ainakin kaksi näyttelijä-laulajaa: yhdysvaltalainen Danny Kaye ja sveitsiläinen Vico Torriani.[10]
Ohjelma nosti Timo T. A. Mikkosen nopeasti lehdistön kommentoimaksi julkisuuden henkilöksi. Toimittajat pohtivat kirjoituksissaan, oliko M-Show’n suosion syynä ohjelma itse vai pelkästään sitä vetänyt Mikkonen.[1] Lehdistössä Mikkosta alettiin pitää eräänlaisena Mainos TV:n julkisena edustajana ja jopa yhtiön käyttämänä ”superjulkkiksena”.[11] Vuonna 1972 Mikkonen valittiin Katso-lehden järjestämässä Telvis-kilpailussa Suomen toiseksi suosituimmaksi televisioesiintyjäksi.[12] Ohjelman ja sen vetäjän herättämä kiinnostus osoittautui kaksijakoiseksi – M-Show’sta ja Mikkosesta toisaalta pidettiin paljon, mutta molempia myös inhottiin runsaasti.[13] Market Radarin vuonna 1972 tekemän katsojatutkimuksen mukaan M-Show oli pudonnut Mainos TV:n epäsuosituimmaksi ohjelmaksi.[14]
Jukka Kajava arvosteli M-Show’ta Helsingin Sanomissa 21. syyskuuta 1972. Hänen mielestään oli ollut noloa kuulla, että ohjelman taannoiselle vieraalle, ”teatterimme Grand Old Ladylle” Elsa Turakaiselle oli esitetty ohjelmassa sen ”vakiokysymysten rimpsu”. Kajavan mielestä haastatteluun olisi haluttaessa saatu keskustelua muustakin kuin mielirooleista, ramppikuumeista, lempiyleisöistä tai ”muista samantekevistä teatterieksoottisista detaljeista”. Kajava väitti, että tässäkin M-Show’n jaksossa langettiin ohjelman ”perimmäiseen helmasyntiin” eli siihen, että jälleen kerran puhuttiin henkilöistä asioiden sijaan. Hänen mukaansa ohjelma oli jälleen kerran päättynyt juuri silloin kun sen olisi pitänyt alkaa eli ”varmasti alkulämmittelyn rentouttama Elsa Turakainen olisi juuri tämän puolituntisen jälkeen päässyt asiaankin, jos ohjelman tekijöillä olisi jotain asiaa ollut”. Kajava päätti tekstinsä opettavaksi tulkittavaan toteamukseen: ”Mikäli M-show aikoo jatkaa teatterityöntekijöiden haastattelemista, soisi sen kokoavan kysymyksensä asiantuntevammin, jotta vältyttäisiin tähtikultillisilta, persoonattomilta, teatteria, sen tekijöitä ja katsojia aliarvioivilta löperryksiltä.”[15]
Toimittaja Esko Pirinen kirjoitti Helsingin Sanomissa 14. maaliskuuta 1974, että M-Show’n vetäjänä Mikkosen ulkokuoren takaa kuultaa epäaitous: ”Mikkonen ei elä ohjelman mukana, hän ei spontaanisti pysty luomaan eikä kasvamaan tilanteen vaatimusten mukaan. Yleensä keskustelu on hengetöntä, naiivia ja ikään kuin ennalta valmisteltua. Tarkoitus lienee päinvastainen.”[7]
Vuoden 1972 alusta lähtien Mikkonen juonsi M-Show’n rinnalla Myöhäis-M-Show’ta, jota esitettiin televisiossa kerran kuukaudessa lauantai-iltaisin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elfving, Sari: Taikalaatikko ja tunteiden tulkit – Televisio-ohjelmia ja -esiintyjiä koskeva kirjoittelu suomalaisissa lehdissä 1960- ja 70-luvuilla. Väitöskirja, Tampereen yliopisto, 2008, ISBN 978-951-44-7326-5. Väitöskirjan verkkoversio
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Elfving 2008, s. 244.
- ↑ Viikon radio ja televisio, 19.9.–25.9. Helsingin Sanomat, 17.9.1971, s. 38. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Elfving 2008, s. 248.
- ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Timo T. A. Mikkonen 1947-2017 Helsingin Sanomat. 26.1.2017. Viitattu 26.1.2020.
- ↑ Elfving 2008, s. 247–248.
- ↑ Elfving 2008, s. 244, 248.
- ↑ a b Pirinen, Esko: M-shown voima ja heikkous. Helsingin Sanomat, 14.3.1974, s. 51. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Radio ja tv, tiistai 10.10.72, tv-ohjelma 1. Helsingin Sanomat, 10.10.1972, s. 35. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Radio ja tv, tiistai 19.12.72, tv-ohjelma 1. Helsingin Sanomat, 19.12.1972, s. 43. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Elfving 2008, s. 250, 260.
- ↑ Elfving 2008, s. 246.
- ↑ Elfving 2008, s. 241–242, 259.
- ↑ Elfving 2008, s. 241, 244.
- ↑ Elfving 2008, s. 257.
- ↑ Kajava, Jukka: M-show ei yltänyt vieraansa veroiseksi. Helsingin Sanomat, 21.9.1972, s. 41. Artikkelin verkkoversio.