Märkäjärvenmaa
Märkäjärvenmaa on Sastamalan Suodenniemellä Märkäjärven itäpuolella sijainnut vanha eräpalsta. Sen pinta-ala on lähes 16 neliökilometriä.
Märkäjärvenmaan sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1700-luvun isojakokartassa Märkäjärvenmaan rajoina ovat pohjoisessa Toijasjoki ja lännessä Märkäjärvi ja Makkosen kylän raja. Etelässä alueen rajalinja kulkee suorana viivana Makkosen itäisenä rajapisteeltä Jylhänkiveltä[1] Ruskeenjärven pohjoisrannassa olevan ojan suuhun. Rajalinja ylittää järven ja kääntyy sen eteläpäästä jälleen viivasuorana Rajakalliolla olevalle Hämeenkyrön ja Sastamalan rajalle, joka rajaa aluetta idässä Toijasjoelle saakka.[2]
Nykyisin Märkäjärvenmaan alue muodostaa Lahdenperän kylän eteläosan. Alueen kaakkoisosa on Mouhijärven pitäjän alueella.
Märkäjärvenmaan syntyvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräpalsta sijaitsi Rautavedeltä Pohjanlahdelle Suodenniemen pitäjän halki johtaneen vanhan eräreitin varrella.[3] Erävaltauksen muodostumisen ajankohta tai alkuperäinen koko eivät ole tiedossa, mutta ensimmäinen sitä koskeva asiakirjamaininta on noin vuodelta 1450, kun Märkäjärvenmaa mainitaan Turun tuomiokirkon Mustaankirjaan sisältyvässä Satakunnan erämaiden luettelossa kuuden miehenmetsän kokoisena eräpalstana.[4][5] Eräs Suomen keskiajan asiakirjojen varhaisista tutkijoista, Reinhold Hausen, tulkitsi asiakirjassa mainitun Mergaiárffán virheellisesti Mengajærffæksi.[4] Virhe kertautui Jalmari Jaakkolan Pirkkalaisliikkeen synty -teoksessa (1923) sekä Väinö Voionmaan Mustankirjan luettelo Satakunnan erämaista -artikkelissa (1926) sekä Hämäläinen eräkausi -teoksessa (1947). Niissä arveltiin Hausenin tulkinnan perusteella merkinnän tarkoittavan Pohjanmaalla Alajärven pitäjässä sijaitsevaa Menkijärveä.[6][7]
Märkäjärvenmaa kuului Mouhijärven Hyynilän kylän Toijasen ja Murron kylän Saksan taloille niin, että Toijanen omisti siitä 2/3 ja Saksa 1/3.[8]
Asutuksen leviäminen Märkäjärvenmaahan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Märkäjärvenmaa erotettiin Toijasen ja Saksan maista liikamaana isonjaon yhteydessä 1700-luvun lopulla. Alueen kooksi laskettiin tuolloin 2630 tynnyrinalaa ja sinne oli jo perusteilla uudisasutusta. Hujulahden uudistila perustettiin Saksan omistamalle alueelle vuonna 1787. Isommalle Toijasen omistamalle maalle perustettiin puolestaan neljä tilaa: Sillanpää, Marjamäki, Pirttijärvi ja Rantala.[8]
Märkäjärvenmaan myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Märkäjärvenmaa jakautui Suodenniemen ja Mouhijärven kuntien kesken niin, että valtaosa alueesta jäi Suodenniemen puolelle rajaa. Alueella on tosin edelleen sekä Hyynilän että Murron kyliin kuuluvia vanhoja ulkopalstoja.[9]
Nykyisin Märkäjärvenmaa on kokonaan Sastamalan kaupungin alueella. Alue on laajasti asutettu, se on valtaosin maa- ja metsätalouden käytössä ja sitä halkoo tiheä tieverkko. Alueella on edelleen merkkejä sen vanhasta erämaavaiheesta: Väinö Voionmaan tulkinnan mukaan alueen keskellä sijaitsevan Pirttijärven[10] nimi olisi muistuma vanhasta eränkävijöiden pirtistä, jollainen olisi siis järven rannalla aikanaan sijainnut.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nimiarkisto: Jylhänkivi (Kotus, 1986). Räty, Leena. Kotimaisten kielten keskus. https://nimiarkisto.fi/wiki/Q6992447. Viitattu 29.3.2020.
- ↑ Hall Daniel: Märkäjärvenmaan isojakokartta 1781. Kansallisarkisto. Viitattu 30.8.2022. (ruotsiksi)
- ↑ nimimerkki Tomi: Veteen piirretty valtatie Sukelluksia Suodenniemen historiaan -blogi. 30.4.2014. Viitattu 29.3.2020. (suomeksi)
- ↑ a b Suvanto Seppo: Vanhan Satakunnan henkilötiedosto (VSHT) 1303–1571, s. 265–266. Viitattu 12.5.2020.
- ↑ Hausen Reinhold, Kokkonen Jyri, Pispala Elisa: Registrum Ecclesiae Aboensis, eller, Åbo domkyrkas Svartbok : The Black Book of Abo Cathedral, s. 587. 727. Helsinki: Kansallisarkisto, 1996. ISBN 951-884-179-9. (ruotsiksi)
- ↑ Voionmaa Väinö: Mustankirjan luettelo Satakunnan erämaista. Historiallinen arkisto 35. Suomen historiallinen seura, Helsinki 1926.
- ↑ Voionmaa Väinö: Hämäläinen eräkausi, s. 233-234. Porvoo: WSOY, 1947. (suomeksi)
- ↑ a b Piilonen Juhani: Sastamalan historia 2, s. 248. Vammala: Vammalan kaupunki, 2007. ISBN 9789519769158. (suomeksi)
- ↑ Suodenniemi-Seura ry: Suodenniemen kyläkartta suodenniemi.topoteekki.fi. Viitattu 30.3.2020. (suomeksi)
- ↑ Nimiarkisto: Pirttijärvi (Kotus, 1968). Hölttä, Marjatta. Kotimaisten kielten keskus. https://nimiarkisto.fi/wiki/Q8130827. Viitattu 5.7.2020.
- ↑ Voionmaa Väinö: Hämäläinen eräkausi, s. 300. Porvoo: WSOY, 1947. (suomeksi)