Lunnikoira
| Lunnikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Norja |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 505[1] |
| Rodun syntyaika | viimeistään 1600-luvulla |
| Alkuperäinen käyttö | lunnien metsästys |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | keskimäärin 9 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | norsk lundehund, Norwegian Lundehund, Puffin Dog, chien norvegien de macareux, Norwegischer Lundehund, lundehund noruego, norra lunnikoer |
| FCI-luokitus | ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 2 Pohjoiset metsästyskoirat #265 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 6–7 kg |
| Säkäkorkeus | uros 35–38 cm, naaras 32–35 cm |
| Väritys | ruskean eri sävyt, valkoinen, karvat usein mustakärkiset |
Lunnikoira (norj. norsk lundehund) on norjalainen lunnien metsästykseen jalostettu pienehkö koirarotu. Alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan koiralla on yhä muistona tiettyjä rakenteellisia ominaispiirteitä, kuten kuusivarpaiset käpälät.[3] Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia lunnikoiran pentueita vuosittain.[4]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lunnikoira on melko pieni, yleensä kippurahäntäinen pystykorva. Koiran ruumiinrakenne on melko kevyt ja suorakaiteen muotoinen. Rodun edustajilla on ylimääräinen varvas kussakin jalassa, mikä auttaa sitä kiipeämään kallionkielekkeillä. Hännän asento vaihtelee selän päälle kiertyneestä kippurasta riippuvaan.[3]
Lunnikoiran turkki on tiivis ja kaksikerroksinen. Karkean, lyhyehkön ulkoturkin alla on pehmeä pohjavilla. Karva on hieman pidempää kaulassa, rinnassa ja raajojen takaosissa sekä hännässä. Sallitut värit ovat erilaiset ruskean sävyt, joissa on enemmän tai vähemmän mustat karvan kärjet. Valkoiset merkit ovat sallittuja. Lisäksi valkoinen tummin laikuin on sallittu.[3]
Lunnikoira on myös poikkeuksellisen notkea. Se pystyy taivuttamaan päätään taaksepäin niin, että pää miltei koskettaa koiran selkää.[5]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lunnikoira on iloinen, sosiallinen ja leikkisä seurakoira, joka viihtyy perheensä parissa. Rodun edustajat ovat usein vieraita kohtaan pidättyväisiä. Rotu on haukkuherkkä ja on tyypillistä, että lunnikoirilla kestää jonkin aikaa oppi sisäsiistiksi.[5]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lunnikoira polveutunee muiden muassa normaalia pienikokoisemmista buhundeista, joista muodostui ennen pitkää muusta maailmasta eristynyt populaatio Lofooteilla Værøyn saarella.[6] Kyseessä on vanha rotu: sitä käytettiin jo viimeistään 1600-luvulla metsästämään lunneja ja etsimään niiden munia Norjan rannikolla Værøyn saarella. Kiinnostus rotuun väheni, kun lunnien metsästykseen keksittiin uusia menetelmiä.[3]
Vuoden 1900 tietämillä koiria oli jäljellä enää eristyneessä Mostadin kylässä Lofooteilla. Rotu oli sukupuuton partaalla toisen maailmansodan aikaan, kun penikkatauti tuhosi lähes koko populaation, mutta huolellisen jalostuksen ansiosta se selvisi, vaikka jäljellä oli enää muutama rodun yksilö.[3]
Rotu on edelleen hyvin harvainen niin Suomessa kuin rodun alkuperämaassa Norjassa.[7]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin 9 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Koirien keskimääräistä elinikää laskee erityisesti lymfangiektasia niminen suolistosairaus. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä maksan ja ruoansulatuskanavan sairaudet.[2] Lunnikoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa parodontiitti, kaihi, lymfangiektasia ja kivesvika.[7]
Johtuen lunnikoiran pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.[8] Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy kaihia.[9]
Rodulle tyypillinen sairaus on ns. lunnikoirasyndrooma eli intestinaalinen lymfangiektasia, joka on imusuoniston toimintahäiriö. Tautia tai vastaavia sairauksia esiintyy silloin tällöin myös muilla koiraroduilla ja ihmiselläkin, mutta lunnikoiralla se on erityisen yleinen. Taudin vakavuus vaihtelee lievistä oireista nopeaan kuolemaan. Tyypillisesti tutkimuksissa havaitaan matala veren albumiinitaso.[7]
Rodulla esiintyy jonkun verran kivespuutoksia. Laskeutumattomat kivekset altistavat kivessyövälle. Yleensä ne poistetaan leikkauksella.[7]
Johtuen rodun huonosta terveydellisestä tilanteesta ja sisäsiittoisuudesta on rodulla käynnissä Norjassa roturisteytysprojekti. Risteytettäväksi roduiksi on suunniteltu käytettävän buhundia, islanninlammaskoiraa ja pohjanpystykorvaa.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto)
- Suomen Lunnikoirayhdistys Ry.
- KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 11.8.2016)
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.5.2026.
- 1 2 3 4 5 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 02.5.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.5.2026.
- 1 2 Lunnikoira Suomen Lunnikoirayhdistys ry. Viitattu 8.5.2026.
- ↑ Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 169. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
- 1 2 3 4 5 Jalostuksen tavoiteohjelma 2022-2026 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 8.5.2026.
- ↑ C. Wallis, L. J. Holcombe: A review of the frequency and impact of periodontal disease in dogs. Journal of Small Animal Practice, 2020-09, 61. vsk, nro 9, s. 529–540. doi:10.1111/jsap.13218 ISSN 0022-4510 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.5.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Norwegian Lundehund Association of America, Inc. (englanniksi)