Siirry sisältöön

Buhund

Wikipediasta
Buhund
Avaintiedot
Alkuperämaa  Norja
Määrä Suomessa rekisteröityjä 235[1]
Rodun syntyaika ikivanha
Alkuperäinen käyttö paimenkoira, pihakoira, vahtikoira, metsästyskoira
Nykyinen käyttö seurakoira, palveluskoira
Muita nimityksiä norjanpystykorva, norjanpaimenkoira, norsk buhund, Norwegian Buhund, buhund norvegien, Norwegischer Buhund, buhund noruego, norra õuekoer
FCI-luokitus ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
alaryhmä 3 Pohjoiset vahti- ja paimenkoirat
#237
Ulkonäkö
Paino 12–18 kg
Säkäkorkeus uros 43–47 cm
narttu 41–45 cm
Väritys kellertävän eri sävyt tai musta

Buhund (norj. norsk buhund), myös norjanpystykorva tai norjanpaimenkoira, on Norjasta kotoisin oleva pystykorvainen koirarotu.[2] Vuosina 2020–2025 Suomessa rekisteröitiin muutamia buhundeja vuosittain.[3]

Buhund on hieman keskikokoista pienempi pystykorvainen ja kippurahäntäinen koira. Ruumiinrakenne on neliömäinen ja tasapainoinen. Väritys on musta tai vehnänvärinen, joko valkoisilla laikuilla tai ilman. Vehnänvärisen koiran värisävy voi vaihdella hyvin vaaleasta punertavaan ja sillä voi olla myös mustat karvojen kärjet. Silmät ja kirsu ovat mustat, ja myös musta maski sallitaan.[2] Kaksikerroksinen turkki on helppohoitoinen ja tarvitsee harjausta lähinnä vain karvanlähtöaikaan kaksi kertaa vuodessa.[4]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buhundilla on olemassa edelleen paimennusviettiä sekä sillä on tapana ilmoittaa tulijoista haukkumalla. Joillain yksilöillä voi olla riistaviettiä. Buhundia kuvataan valppaaksi, tarmokkaaksi ja tempperamenttiseksi. Sen kanssa voi harrastaa esimerkiksi agilityä, TOKOa tai PK-lajeja.[4]

Kaksi mustaa buhundia

Buhund on rotutyyppinä tuhansia vuosia vanha.[5] Muiden pohjoismaisten pystykorvien tapaan se polveutuu viikinkien käyttämistä pystykorvaisista koirista.[4] Alun perin koiria käytettiin lampaiden paimennuksessa sekä piha- ja vahtikoirina, jossain määrin myös metsästyksessä.[5] Koirat kulkivat viikinkien mukana pitkilläkin matkoilla jopa merellä. Nimi buhund tulee norjan sanoista bu (suom. "asumus", "piha") ja hund (suom. "koira"), ja sitä käytettiin ensi kerran 1600-luvulla. Vastaavanlaisten koirien jäännöksiä on löydetty viikinkiaikaisista haudoista.[6]

Norjalainen rotuyhdistys Norsk Buhundklubb perustettiin vuonna 1939, ja neljä vuotta myöhemmin FCI kelpuutti buhundin omaksi rodukseen.[6] Norjan ulkopuolella buhundeja on nykyään melko vähän.[4] Niitä käytetään jossain määrin myös palvelustehtävissä, kuten poliisikoirina.lähde?

  1. Suomen Kennelliitto. Buhund. Koiranet Jalostustietojärjestelmä Haettu 9.3.2019.
  2. 1 2 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 3.6.2026.
  3. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 3.6.2026.
  4. 1 2 3 4 Buhund 2025. Suomen Buhund Yhdistys. Viitattu 21.3.2025.
  5. 1 2 Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 169. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
  6. 1 2 Historia 2025. Suomen Buhund Yhdistys. Viitattu 21.3.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]