Dunkerinajokoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dunkerinajokoira
Dunker.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Norja
Määrä Suomessa rekisteröity 7[1]
Rodun syntyaika 1820-luku
Alkuperäinen käyttö jäniksen metsästys
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Muita nimityksiä Dunkerstøver, Dunker, Norwegian Hound
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat
#203
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 50–58 cm, narttu 47–54 cm
Väritys haalistunut musta ja kellanruskea valkein merkein tai mateenvärinen ja kellanruskea valkein merkein

Dunkerinajokoira (Dunker) on norjalainen koirarotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 6 eli ajavat ja jäljestävät koirat. Se kuuluu nykyään harvinaisiin rotuihin.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silmät ovat pyöreähköt, kirkkaat ja ilmeikkäät, kooltaan melko suuret olematta kuitenkaan ulkonevat. Mateenvärisillä yksilöillä hyväksytään herasilmät (vaaleansiniset silmät). Ihanteellinen väritys on joko mateenvärinen (käytännössä blue merle eli sinikirjava) haaleankellanruskein ja valkoisin merkein tai haalistunut musta parkinruskein (tan-) merkein. Sallittu, muttei toivottu on myös syvän musta punaruskein merkein. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 50-58 cm (ihanne 52-54 cm) välillä ja narttujen 47-54 cm (ihanne 49-51 cm) välillä.[2]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dunkerinajokoira on itsevarma, luotettava ja omistajaansa kiintyvä.[3] Se on ennen kaikkea erinomainen jäniskoira.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjalaiset dunkerin- ja hygeninajokoirat polveutuvat samasta ajokoiramuunnoksesta, joka syntyi Norjassa 1800-luvun alkupuolella. Sen kantarodun uskotaan olleen venäläinen harlekiiniajokoira.[3] Dunkerinajokoira on saanut nimensä kapteeni Wilhelm Conrad Dunkerista, rodun kantaisän, Alarm-uroksen omistajasta. Dunkerin- ja hygeninajokoiria pidettiin vuosien mittaan välillä samana rotuna, välillä ei rotuina, mutta vuonna 1934 ne erotettiin lopullisesti toisistaan, ja kumpikin sai oman rotumääritelmän.

Toisen maailmansodan myötä populaatio pieneni merkittävästi, mutta sen jälkeen 1970-luvulle asti kiinnostus dunkerinajokoiraa kohtaan kasvoi huomattavasti. 1970-luvulla populaatio pieneni jälleen vähäisen kysynnän takia, ja 1980-luvulla siitä oli tullut sisäsiittoinen. Roturisteytysten ansiosta geenipooli ja yleinen terveys paranivat, mutta vielä nykyäänkin rotu on harvinainen ja populaatioltaan pienilukuinen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dunkerinajokoira.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. a b Dunkerinajokoira. Suomen Kennelliitto, 25.1.2017. Viitattu 24.1.2020.
  3. a b Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 148. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.