Haldeninajokoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haldeninajokoira
Haldenstovare.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Norja
Määrä Suomessa rekisteröity 1[1]
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Elinikä 10–12 vuotta
Muita nimityksiä Haldenstøver, Halden Hound, chien courant de Halden, Halden-Bracke, sabueso Halden, Bisseberghund, Ankerstøver
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat;
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat
Ulkonäkö
Paino 17–23 kg
Säkäkorkeus uros 52–60 cm, ihanne 56, narttu 50–58
Väritys valkoinen, mustia ja ruskeita läiskiä

Haldeninajokoira (norj. haldenstøver, aiemmin myös bisseberghund ja ankerstøver) on norjalainen metsästyskoirarotu. Rotu on vanhin Norjan ajokoiraroduista.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haldeninajokoira on ruumiinrakenteeltaan suorakaiteen muotoinen, ja siitä saa ylvään ja voimakkaan vaikutelman, mutta se ei ole kuitenkaan raskas. Pohjavilla on tiheä, peitinkarva on lyhyt, tiheä ja suora. Kolmivärinen, selkeästi musta ja parkinruskea kuvioinen karvapeite on huomiota herättävä: perusväri on valkoinen, ja siinä on mustia läiskiä. Lisäksi päässä ja jaloissa on ruskeita läiskiä.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden norjalaiskoirien tapaan haldeninajokoirakaan ei ole ajue koira, vaan se ajaa jäniksiä itsenäisesti omistajansa kanssa. Se on, kuten muutkin norjalaisrodut, rauhallinen ja miellyttävä. Se suhtautuu usein erityisen rakastettavasti ihmisiin ja on harvoin ärtyisä, mutta sitä kuten useimpia rotuja tulisi valvoa kun se tapaa sille ennestään tuntemattomia lapsia.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on jalostettu Haldenin kaupungissa norjalaisten ajokoirien ja englanninkettukoirien välisistä risteytyksistä.[2]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka turkki tarvitsee vain vähän hoitoa, se ei ole yhtä paksu kuin pohjoisilla pystykorvaroduilla, ja haldeninajokoiraa pitääkin suojata oikein kovilla pakkasilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 170. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.