Ludvig II (Baijeri)
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: tyyli pätkittäin vähän liian tyttökirjamainen ("etsi lohtua haavemaailmasta"). Myös lähteet puuttuu |
| Ludvig II | |
|---|---|
 | |
| Baijerin kuningas | |
| Valtakausi |
10. maaliskuuta 1864 – 13. kesäkuuta 1886 |
| Edeltäjä | Maksimilian II |
| Seuraaja | Otto |
| Syntynyt |
25. elokuuta 1845 Nymphenburgin linna, München, Baijeri |
| Kuollut |
13. kesäkuuta 1886 (40 vuotta) Starnberginjärvi, Baijeri, Saksa |
| Suku | Wittelsbach |
| Isä | Maksimilian II |
| Äiti | Marie |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
Ludvig II (Ludwig Friedrich Wilhelm von Wittelsbach, 25. elokuuta 1845 – 13. kesäkuuta 1886) oli Baijerin kuningas vuosina 1864–1886. Hänet muistetaan käytökseltään omalaatuisena kuninkaana, joka rakennutti useita satumaisen hienoja linnoja. Kesäkuun 9. päivä 1886 Ludvig syrjäytettiin julistamalla hänet mielisairaaksi. Hän kuoli muutamaa päivää myöhemmin 40-vuotiaana hukkumalla epäselviksi jääneissä olosuhteissa.
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ludvig vietti onnettoman lapsuuden tyrannimaisen kotiopettajan kasvatettavana.[1] Hän tunsi jo lapsena itsensä hyvin yksinäiseksi ja etsi lohtua vetäytymällä omaan haavemaailmaansa. Hänen mieluisinta ajanvietettään oli vaellella Baijerin vuoristomaisemissa.[1] Ludvig oli vasta 18-vuotias, kun hänen isänsä, kuningas Maksimilian II kuoli äkillisesti maaliskuussa 1864. Ludvigista tuli Baijerin kuningas. Hän oli komea nuori mies ja saavutti välittömästi suuren kansansuosion. Ludvigin tilanne oli kuitenkin hyvin vaikea, sillä hänen isänsä ei ollut valmentanut häntä juuri ollenkaan kuninkaan tehtäviin. Kaikkien yllätykseksi hän kuitenkin osoittautui varsin älykkääksi ja tunnolliseksi hallitsijaksi.
Ludvig meni vuonna 1867 kihloihin serkkunsa, Baijerin herttuattaren Sophien kanssa. Ludvig purki kuitenkin kihlauksen vain kaksi päivää ennen häitä. Syyksi on arveltu Ludvigin yliherkkää luonnetta, joka ei sietänyt ajatusta siitä, että joku ihminen pääsisi liian lähelle häntä. On myös arveltu, että Ludvig oli homoseksuaali. Täysin yksin Ludvig ei kuitenkaan jäänyt. Itävallan keisarinna Elisabet ja Ludvig olivat ystävällisissä väleissä koko elämänsä ja harrastivat syvällistä kirjeenvaihtoa keskenään. Toinen henkilö, jolle hän saattoi purkaa hallitsemiseen liittyviä huolia, oli Preussin kansleri Otto von Bismarck, joka suhtautui isällisen hyväntahtoisesti nuoreen Ludvigiin.
Yksi ystävä oli kuitenkin yli muiden: säveltäjä Richard Wagner. Ludvigin ensimmäisiä toimia kuninkaana oli kutsua Wagner hoviinsa. Hän maksoi kaikki Wagnerin velat ja lupasi jatkossa rahoittaa tämän suuria oopperahankkeita. Kaikki baijerilaiset eivät kuitenkaan olleet yhtä ihastuneita Wagneriin kuin Ludvig, ja niinpä hän joutui sisäpoliittisista syistä ottamaan etäisyyttä Wagneriin. Hän kuitenkin pysyi Wagnerin oopperoiden fanaattisena ihailijana koko elämänsä ajan.
Poliittisesti Ludvigin hallintokausi oli myrskyisää aikaa. Ludvigia eivät kiinnostaneet sotilaalliset asiat, mutta Baijeri osallistui kuitenkin Itävallan puolella Preussin ja Itävallan väliseen sotaan vuonna 1866. Preussi voitti ja Baijeri joutui yhä enemmän Preussin kasvavan voiman alaiseksi. Tätä sotatappiota on pidetty ratkaisevana tekijänä sille, että kuningas vetäytyi julkisuudesta omiin haavemaailmoihinsa.
Kun Saksan keisarikunta vuonna 1871 perustettiin, ei Baijerilla ollut mahdollisuuksia jäädä itsenäisenä kuningaskuntana sen ulkopuolelle, vaan se liittyi osaksi Saksaa. Ludvig piti tätä Baijerin itsenäisyyden kaventumista masentavana ja alkoi menettää kiinnostustaan politiikkaan.
Ludvig rakennuttajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ludvig tunnetaan nykyään erityisesti rakennuttamistaan loisteliaista linnoista ja palatseista. Linderhofin palatsi on tehty kuninkaan ihailemaan ranskalaiseen tyyliin, samoin Herrenchiemseen palatsi, jonka esikuvana on ollut Versailles. Mutta loisteliain linnoista on Neuschwanstein, joka kuvastaa hyvin sitä romanttista fantasiamaailmaa, johon Ludvig pakeni maailman murheita. Neuschwansteinissa on paljon Wagnerin oopperoihin liittyviä seinämaalauksia ja muuta satumaista rekvisiittaa. Linnan sisustuksessa esiintyy myös usein Ludvigin lempieläin joutsen, joka viittaa Wagnerin Lohengrin oopperan joutsenritariin. Kultaa, marmoria, samettia ja silkkiä on käytetty sisustuksessa ylenpalttisesti ja lähes mauttomalla tavalla.
Ludvigin rakennusprojektit olivat tolkuttoman kalliita, ja hän velkaantui vähitellen pahasti. Ludvig kuitenkin piti puhetta rahasta pikkumaisena niuhottamisena, jolla yritettiin estää hänen suurien ideoidensa toteuttaminen. Hän ei ylipäätään sietänyt sitä, että häntä vastustettiin, sillä hän oli ehdottoman itsevaltiuden kannattaja ja piti itseään jumalan valitsemana hallitsijana. Todellisuudessa hän oli perustuslaillisen monarkian päämies, jota ministerien muodostama kabinetti ohjaili.[1]
Ludvigin rakennuttamistoiminnan hyvänä puolena oli, että se työllisti paljon taiteilijoita ja käsityöläisiä. Hän myös teki merkittävän kulttuuriteon rahoittaessaan Wagnerin oopperoille omistetun oopperatalon rakentamista Bayreuthiin.
Vanhetessaan Ludvig erakoitui yhä enemmän ja enemmän. 1875 lähtien hän oli hereillä enää vain öisin. [1]Hän ei enää halunnut tavata ministereitään ja neuvonantajiaan, vaan keskusteli näiden kanssa vain kirjeitse. Teatteriin hän järjesti itselleen yksityisnäytöksiä. Kuninkaan käytös muuttui monessa suhteessa omituiseksi. Hän vaati palvelijoitaan pukeutumaan 1600-luvun ranskalaiseen hovityyliin ja noudattamaan 1600-luvun käytöstapoja. Hän keskusteli Ranskan kuningas Ludvig XIV:n patsaan kanssa. Hän nukkui päivisin ja ajeli öisin loisteliailla vaunuilla linnojensa ympäristössä.
Rakennusprojektit eivät edenneet, koska hän muutti jatkuvasti mieltään sen suhteen, mitä pitäisi rakentaa ja minne. Myös rahat olivat usein lopussa, eikä Ludvig saanut Baijerin valtiota takaamaan tarvitsemiansa suuria lainoja. Ludvig on myöhemmin uskottu sairastaneen skitsofreniaa, joka oli tuolloin tuntematon sairaus. Myöhemmin skitsofrenia oli ehkä yksi syy Ludvigin kummalliseen käyttäytymiseen.
Viimeiset vaiheet ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baijerin hallitus ja Ludvigin setä prinssi Luitpold totesivat, että oli aika siirtää omituinen kuningas ”varhaiseläkkeelle”. Ludvig asetettiin 9. kesäkuuta 1886 holhouksen alaiseksi ja Luitpold nimitettiin sijaishallitsijaksi. Toimenpidettä perusteltiin Ludvigin ”parantumattomalla mielisairaudella”, vaikka hänelle ei ollut tehty kunnon lääkärintarkastusta. Todistajanlausunnot olivat ristiriitaisia: kaikki myönsivät, että kuninkaan käytös on hieman omituista, mutta toisaalta hän pystyi myös järkevään keskusteluun.
Ludvig siirrettiin tarkkailtavaksi Bergin linnaan lähelle Müncheniä. Hänelle sallittiin kuitenkin valvotut kävelyretket linnan ympäristössä. Pari päivää Bergiin saapumisen jälkeen hän lähti kävelylle häntä hoitavan lääkärin, Bernhard von Guddenin kanssa. Tämän jälkeen ei tiedetä, mitä tarkalleen ottaen tapahtui. Tiedetään vain se, että heidät molemmat löydettiin 13. kesäkuuta hukkuneina linnan lähellä olevasta Starnberginjärvestä. Virallinen selitys oli, että Ludvig oli päättänyt tappaa itsensä hukuttautumalla, ja kun lääkäri oli yrittänyt estää häntä, oli Ludvig tappanut itsensä ohella lääkärinkin. Mutta myös monenlaisia salaliittoteorioita on rakenneltu Ludvigin kuolemaan liittyen.
Ludvigin kuoleman jälkeen hänen kunniakseen rakennettiin pieni kappeli. 13. kesäkuuta on Baijerissa hänen kuolemansa muistopäivä.
Ludvigin kuoleman jälkeen kuninkaaksi tuli hänen veljensä Otto, joka toisin kuin Ludvig, oli ollut jo vuodesta 1872 lähtien täysin yksiselitteisesti mielisairas ja kykenemätön hoitamaan virkaansa. Sijaishallitsijana jatkoi prinssi Luitpold. Hän määräsi kaikki Ludvigin rakennusprojektit välittömästi keskeytettäviksi, ja niinpä sekä Herrenchiemseen palatsi että Neuschwansteinin linna jäivät keskeneräisiksi.
Neuschwanstein avasi ovensa vierailijoille jo seitsemän viikkoa Ludvigin kuoleman jälkeen, jotta rakentamisesta kertyneet velat saatiin maksettua. Linna on samassa käytössä tänäkin päivänä, ja se on hyvin suosittu matkailukohde.
Ludvigin erikoinen persoonallisuus on inspiroinut monia kirjailijoita, säveltäjiä ja elokuvantekijöitä. Häneen viitataan usein nimillä Schwanenkönig (suom. Joutsenkuningas) ja Märchenkönig (suom. Satukuningas).
Ludvigin rakennuttamat linnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Residenz on kuninkaallinen palatsi Münchenissä. Palatsi on rokokoo- ja renessanssityylinen. Ludvig rakennutti katolle valtavan talvipuutarhan ja teatteripukusuunnittelija Franz Seitzin suunnitteleman[2] tekojärven 1871[3] ja keräsi palatsiin ranskalaisia taideaarteita. Alueella on myös ranskalainen puutarha suihkulähteineen ja puistoineen.[4][5]
- Neuschwanstein on 1868—1892 rakennettu ritarilinna Füssenin kaupungin lähelle Baijeriin. Linna oli Ludvigin yksityinen koti, jonka ylellisissä huoneissa hän ehti asua vain 11 päivää. Linna on edelleen keskeneräinen.
- Linderhof sijaitsee Oberammergaussa. Arkkitehtuuri on ranskalaistyylistä uusrokokoota. Linnaa ympäröi ranskalainen barokkipuutarha, jossa on useita erilaisia paviljonkeja. Linnan alueella on keinotekoinen Venusluola, jossa on värilliset sähkövalot 1870-luvulta.
- Herrenchiemsee on rakennuskompleksi Herreninselin saarella Baijerin suurimman järven Chiemseen keskiosassa. Ludvig ihaili Ranskan aurinkokuningas Ludvig XIV:tä, ja rakennus on Ludvig XIV:n muistomonumentti: suuren peilisalin katossa on 25 erilaista kuvaelmaa, jotka esittävät aurinkokuningasta. Siitä piti tulla täysikokoinen jäljennös Versaillesin palatsista, mutta vain keskiosa valmistui ennen kuin Ludvig II kuoli. 50 huonetta 70:stä on edelleen keskeneräisiä.
- Falkenstein sijaitsee Pfrontenissa lähellä Allgäuta. Linnan rakennustyöt aloitettiin vuosina 1270–1280. Linna tuhoutui 1600-luvulla. Ludvig osti rauniot vuonna 1883 ja halusi rakentaa linnasta keskiaikaisen rosvolinnan Neuschwansteinin malliin. Rakennustyöt eivät koskaan alkaneet sillä Ludvig kuoli vuonna 1886.
- Ludvigilla oli myös suunnitelma rakennuttaa kiinalaistyylinen kesälinna Tiroliin Planseen rannalle ja bysanttilainen palatsi Graswangtaliin, mutta ne eivät koskaan toteutuneet ennen Ludvigin kuolemaa.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Bayerische Verwaltung der staatlichen Schlösser, Gärten und Seen, Thomas Aniol: Bayerische Schlösserverwaltung | Neuschwanstein Castle | King Ludwig II | Biography www.neuschwanstein.de. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Joanna Banham: Encyclopedia of Interior Design, s. 751. Routledge, 1997-05. ISBN 9781136787584. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.8.2019). en
- ↑ Bayerische Verwaltung der staatlichen Schlösser, Gärten und Seen, Thomas Aniol: Bavarian Palace Department | Munich Residence | Residence Museum | Conservatories of Max II and Ludwigs II – Exhibition www.residenz-muenchen.de. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Bayerische Verwaltung der staatlichen Schlösser, Gärten und Seen, Thomas Aniol: Bavarian Palace Department | Munich Residence | Overview www.residenz-muenchen.de. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Bayerische Verwaltung der staatlichen Schlösser, Gärten und Seen, Thomas Aniol: Bavarian Palace Department | Munich Residence | Building history www.residenz-muenchen.de. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Bayerische Verwaltung der staatlichen Schlösser, Gärten und Seen, Thomas Aniol: Bavarian Palace Department | Linderhof Palace and Park | King Ludwig II | Biographical data www.schlosslinderhof.de. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ludvig II (Baijeri) Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Maksimilian II |
Baijerin kuningas 1864–1886 |
Seuraaja: Otto I |
| ||||||||||||||||||||||||||
