Loretta Goggi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Loretta Goggi
Loretta Goggi 72 b.jpg
Syntynyt 29. syyskuuta 1950 (ikä 67)
Kotoisin Rooma, Italia
Aktiivisena 1959–
Tyylilajit pop, iskelmä
Laulukieli italia
Ammatit laulaja, näyttelijä, televisiojuontaja
Kotisivut http://www.lorettagoggi.it/

Loretta Goggi (s. 29. syyskuuta 1950 Rooma) on italialainen kevyen musiikin laulaja, televisiojuontaja ja näyttelijä. Hän on emännöinyt lähinnä viihteellisiä, usein musiikkipitoisia televisio-ohjelmia. Televisiosarjoissa ja elokuvissa sekä teatteritaiteessa hänen tehtävänsä ovat painottuneet komediaan.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loretta Goggin vanhempien juuret ovat Circellon kylässä Campaniassa Italiassa. Loretta syntyi Roomassa kolmesta tyttärestä toisena. Hänen nuorempi sisarensa Daniela (s. 1953) on niin ikään tehnyt uraa laulajana. Jo varhaislapsuudessaan musiikista kiinnostunut Loretta Goggi voitti vuonna 1959 radiossa järjestetyn kilpailun Disco magico. Samana vuonna hänellä oli rooli televisioelokuvassa Sotto processo.

Goggin esikoissingle "Se la cercherai" / "Moscacieca twist" ilmestyi vuonna 1963. Erityisen hyvin menestyi 1981 ilmestynyt single "Maledetta primavera", jonka suomenkielinen versio on Paula Koivuniemen tulkitsema "Aikuinen nainen". Goggin muita tulkintoja ovat muun muassa Giancarlo Bigazzin ja Umberto Tozzin kirjoittama sävelteos "Un amore grande".

Televisioviihteessä Goggi alkoi saada jalansijaa 1970-luvun alusta alkaen: hän juonsi muun muassa televisio-show'n Estate insieme yhdessä Renzo Arboren kanssa. Pippo Baudo nappasi Goggin esiintyjäksi televisio-show'hunsa La freccia d’oro vuonna 1971. Seuraavana vuonna Goggi oli Baudon juontajaparina suositussa musiikillisessa viihdeohjelmassa Canzonissima; samaisessa ohjelmassa hän ihastutti yleisöään imitoimalla kuuluisia näyttelijöitä ja laulajia. Goggin juontajanura jatkui muun muassa ohjelmissa Hello Goggi (1981), Ieri, Goggi e domani (1987–1988), Via Teulada 66 (1988–1989), Festa di compleanno (1991–1992) ja Viva Napoli (1997, 2000–2002). 2010-luvulla Goggi on ollut mukana Rai 1:n viihdeohjelmassa Tale e quale show.

Loretta Goggi näytteli televisiosarjoissa aktiivisesti 1950-luvun lopulta 1970-luvun alkuun. Hän palasi televisiofiktion pariin 1997–1999, jolloin hän näytteli Elena Antoniolin roolin 60-osaisessa komediasarjassa Due per tre. Goggin näyttelijän ura on jatkunut 2010-luvulla Rai 1:n tuottamissa televisiosarjoissa.

Goggi on näytellyt myös muutamissa valkokangaselokuvissa 1960-luvun jälkipuoliskolla ja edelleen 2000-luvulla. Vuonna 1966 hän teki Alicen roolin tyylillisesti iskelmäelokuvaa vastaavassa musicarello-elokuvassa Mi vedrai tornare. Seuraavana vuonna Goggilla oli Alunna Cantinin rooli musiikillisessa komediassa Nel sole. Vuonna 1969 Goggi teki naispääroolin Bobby Soloa vastaan musiikkikomediassa Zingara. Vuonna 2013 Goggilla oli keskeinen naisosa komediassa Pazze di me.

Teatterissa Goggi debytoi 1966 komediassa La scuola delle mogli (Naisten koulu). Seuraavana vuonna hän näytteli Luigi Pirandellon komediassa Pensaci, Giacomino!. Sittemmin Goggi esiintyi teatterilavoilla harvakseltaan, kunnes 2000-luvun alussa hän oli jälleen mukana useissa teatterituotannoissa, kuten Maledetta Primavera Show (2003).

Goggi on juontanut myös radio-ohjelmia. Hän työskenteli Vatikaanin radiossa 1970-luvun taitteessa.

Goggin elämäkerta Io nascerò – La forza della mia fragilità julkaistiin 2013, vuonna 2016 julkaistiin puolestaan teos Mille donne in me.[1]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vieni via con me (Durium, MS A 77308) (1972)
  • Formula 2 (Durium, MS A 77336) (1973)
  • Il ribaltone (CGD, 20082; Daniela Goggin kanssa) (1978)
  • Estoy bailando cantado en español (Hispavox, S 50 265; Daniela Goggin kanssa nimellä Hermanas Goggi) (1979)
  • Il mio prossimo amore (WEA, T 58365) (1981)
  • Stanno suonando la nostra canzone (Polydor, 2448 129; Gigi Proiettin kanssa) (1981)
  • Pieno d'amore (WEA, 2 400401) (1982)
  • C'è poesia (Fonit Cetra, TLPX 153) (1986)
  • C'è poesia 2 (Fonit Cetra, TLPX 180) (1987)
  • Donna io, donna tu (Fonit Cetra, TLPX 199) (1988)
  • Punti di vista (Fonit Cetra, TLPX 216) (1989)
  • Si faran… canzone (Fonit Cetra, TLPX 280) (1991)
  • Hello, Dolly! (Triangle) (1999)
  • Se stasera sono qui (LG) (2007)
  • Hermanas Goggi Remixed (Don't Worry Records, DW103/2014; Daniela Goggin kanssa) (2014)

Teatterissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • La scuola delle mogli, ohjaus Vittorio Cottafavi (1966)
  • Pensaci, Giacomino! (1967)
  • Go & Go, Daniela Goggin kanssa (1977)
  • Supergoggi, Daniela Goggin kanssa (1980)
  • Stanno suonando la nostra canzone, ohjaus Gigi Proietti (1981)
  • Bobbi sa tutto, ohjaus Pietro Garinei (1995–1997)
  • Hello, Dolly! con Paolo Ferrari, ohjaus Saverio Marconi (1999–2003)
  • Maledetta Primavera Show, ohjaus Fabrizio Angelini (2003)
  • Molto rumore (senza rispetto) per nulla, ohjaus Lina Wertmüller (2004–2005)
  • Se stasera sono qui....., ohjaus Gianni Brezza (2006–2008)
  • SPA – Solo Per Amore, ohjaus Gianni Brezza (2009–2011)
  • Gypsy: A Musical Fable, ohjaus Stefano Genovese (2013)

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkokangaselokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Io la conoscevo bene, ohjaus Antonio Pietrangeli (1965) (kreditoimaton)
  • Mi vedrai tornare, ohjaus Ettore Maria Fizzarotti (1966)
  • Nel sole, ohjaus Aldo Grimaldi (1967)
  • Zingara, ohjaus Mariano Laurenti (1969)
  • Gas, ohjaus Luciano Melchionna (2005)
  • Pazze di me, ohjaus Fausto Brizzi (2012)

Televisiotyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sotto processo, ohjaus Anton Giulio Majano (1959)
  • Una tragedia americana, ohjaus Anton Giulio Majano (1962)
  • Delitto e castigo, ohjaus Anton Giulio Majano (1963)
  • Robinson non deve morire, ohjaus Vittorio Brignole (1963)
  • Demetrio Pianelli, ohjaus Sandro Bolchi (1963)
  • La cittadella, ohjaus Anton Giulio Majano (1964)
  • I miserabili, ohjaus Sandro Bolchi (1964)
  • Le avventure della squadra di stoppa, ohjaus Alda Grimaldi (1964)
  • Vita di Dante, ohjaus Vittorio Cottafavi (1965)
  • Questa sera parla Mark Twain, ohjaus Daniele D'Anza (1965)
  • Il favoloso 18, ohjaus Raffaele Meloni (1965)
  • Scaramouche, ohjaus Daniele D'Anza (1965)
  • Le inchieste del commissario Maigret, episodi Non si uccidono i poveri diavoli, ohjaus Mario Landi (1966)
  • Arriva Brunello, ohjaus Alvise Sapori (1968)
  • La freccia nera, ohjaus Anton Giulio Majano (1968–1969)
  • I passi sulla neve, ohjaus Giacomo Fina (1969–1970)
  • E le stelle stanno a guardare, ohjaus Anton Giulio Majano (1971)
  • La sera della partita, ohjaus Gianni Baldi (1971)
  • Due per tre, ohjaus Roberto Valentini (1997–1999)
  • Un'altra vita, ohjaus Cinzia TH Torrini (2014)
  • Come fai sbagli, ohjaus Tiziana Aristarco e Riccardo Donna (2016)
  • Sorelle, ohjaus Cinzia TH Torrini (2017)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hai cercato Loretta Goggi Edizioni Piemme S.p.a.. Viitattu 20.3.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]