Linja 6 (Pariisin metro)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metron logo Paris m 6 jms.svg
Ligne 6.gif
Perustiedot
Järjestelmä  Pariisin metro
Reitti  Charles de Gaulle-Étoile–Nation
Avattu  1. maaliskuuta 1909
Liikenne
Operaattori(t)  RATP
Käyttäjiä (v.)  noin 104 miljoonaa
Tekniset tiedot
Pituus  13,6 km
Asemia  28
Raideleveys  1 435 mm

Paris Métro Ligne 6 (linja 6) on yksi Pariisin metron linjoista. Se muodostaa eteläisen puolen kehämäisestä linjasta (Linja 2 muodostaa pohjoisen osan). Se kulkee Charles de Gaulle-Étoile-aukiolta (riemukaari) Pariisin eteläosien kautta Place de la Nationille muun muassa Eiffelin tornin ja Montparnassen kautta. Linja on Pariisin metron kuudenneksi käytetyin noin 104 miljoonalla matkalla vuodessa.

Linja seuraa koko pituudeltaan Pariisin keskimmäistä bulevardikehää, kuten myös samojen aukioiden välillä Pariisin pohjoisosien kautta liikennöivä linja 2, joka tosin länsipäässään jatkaa Porte Dauphinelle. Linja 6 on 13,6 km pitkä ja siinä on 28 asemaa, joista yhdessätoista on vaihtomahdollisuus toiseen linjaan. Keskimääräinen asemien välimatka on 504 m. Sen pituudesta yli puolet on rakennettu maanpinnan yläpuoliselle kohoradalle. Linjan kalustona on 5-vaunuisia, kumipyöräisiä MP 73-yksiköitä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2. lokakuuta 1900: Osuus välillä Étoile-Trocadéro avattiin laajennuksesksi linjalle 1. 4 asemaa.
  • 6. marraskuuta 1903: Linjaa jatkettiin Trocadérosta Passyyn ja muutettiin omaksi linjakseen 2 Sud. 1 uusi asema.
  • 24. huhtikuuta 1906: Linjaa 2 Sud jatkettiin Passysta Place d'Italieen. 14 uutta asemaa.
  • 14. lokakuuta 1907: Linja 2 Sud Étoilesta Place d'Italieen liitettiin linjaan 5.
  • 1. maaliskuuta 1909: Linja 6 avattiin osuudelle Place d'Italie-Nation. 9 uutta asemaa.
  • 12. lokakuuta 1942: Linjan 5 osuus Nation-Place d'Italie liitettiin linjaan 6 (Place d'Italie-Nation).
  • 1974: Linjan junat muutettiin kumipyöräisiksi.

Kartta ja asemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linjakartta


  • Charles de Gaulle-Étoile, vaihtomahd.: linjat 1 ja 2, RER A
  • Kléber
  • Boissière
  • Trocadéro, vaihtomahd.: linja 9
  • Passy
  • Bir-Hakeim
  • Dupleix
  • La Motte Picquet-Grenelle, vaihtomahd.: linjat 8 ja 10
  • Cambronne
  • Sévres-Lecourbe
  • Pasteur, vaihtomahd.: linja 12
  • Montparnasse-Bienvenüe, vaihtomahd.: linjat 4, 12 ja 13
  • Edgar Quinet
  • Raspail, vaihtomahd.: linja 4
  • Denfert-Rochereau, vaihtomahd.: linja 4, RER B
  • Saint-Jacques
  • Glacière
  • Corvisart
  • Place d'Italie, vaihtomahd.: linjat 5 ja 7
  • Nationale
  • Chaverlet
  • Quai de la Gare
  • Bercy, vaihtomahd.: linja 14
  • Dugommier
  • Daumesnil, vaihtomahd.: linja 8
  • Bel-Air
  • Picpus
  • Nation, vaihtomahd.: linjat 1 ja 2, RER A

Uudelleennimetyt asemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 15. lokakuuta1907: Avenue de Suffren (silloin linjalla 5) uudelleennimettiin Rue de Sèvresiksi.
  • 11. maaliskuuta 1910: Montparnasse (silloin linjalla 5) uudelleennimettiin Avenue du Maineksi.
  • 1. marraskuuta 1913: Rue de Sèvres (silloin linjalla 5) uudelleennimettiin Sèvres-Lecourbeksi.
  • 30. kesäkuuta 1933: Avenue du Maine (silloin linjalla 5) uudelleennimettiin Bienvenüeksi.
  • 1. maaliskuuta 1937: Saint-Mandé uudelleennimettiin Picpusiksi.
  • 12. heinäkuuta 1939: Charenton uudelleennimettiin Dugommieriksi.
  • 6. lokakuuta 1942: Bienvenüe (silloin linjalla 5) uudelleennimettiin Montparnasse-Bienvenüeksi.
  • 18. kesäkuuta 1949: Grenelle uudelleennimettiin Bir-Hakeimiksi.
  • 1970: Étoile uudelleennimettiin Charles de Gaulle-Étoileksi.

Turismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linja 6 kulkee seuraavien turistinähtävyyksien kautta:

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]