Liisi Jokiranta

Liisi Marjatta Jokiranta (s. 25. helmikuuta 1940 Pori) on eläkkeellä oleva suomalainen teologi, lehtori ja kirjailija. Jokiranta on kotoisin Satakunnasta, mutta vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Nokialla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Nokian yhteiskoulusta vuonna 1958. Aloitettuaan teologian opinnot hän toimi teologiharjoittelijana ensin Ylämaalla ja sitten Pertunmaalla.

Opiskeluaikoinaan hän oli mukana perustamassa Suomen Evankelisluterilaista Ylioppilas- ja Teinilähetystä, joka nyttemmin tunnetaan Suomen Evankelisluterilaisena Opiskelija- ja Koululaislähetyksenä (OPKO). Jokiranta valmistui teologiksi vuonna 1965. Teologian ohella hän opiskeli myös opettajaksi. Ensimmäinen toimi oli nuoremman lehtorin virka Helsingissä, Maunulan yhteiskoulussa. Tammikuussa 1970 hän aloitti Ylioppilaslähetyksen osa-aikaisena opiskelijatyöntekijänä. Tämän jälkeen hän sai paikan päätoimisena tuntiopettajana Hakunilan yhteiskoulussa. Hakunilassa hän toimi kaikkiaan viisi vuotta.

Vuonna 1976 Jokiranta kutsuttiin Suomen Raamattuopiston (SRO) opettajaksi Kauniaisiin, jossa toimessa hän viihtyi kaikkiaan 16 vuotta, viisi viimeistä opiston rehtorina. Rehtoriaikana SRO sai kansanopiston oikeudet.^lähde? Yhden välivuoden jälkeen vuonna 1993 Jokiranta siirtyi Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen (SEKL) palvelukseen. Vuonna 1995 hänet ja Jarmo Sormunen nimitettiin päätoimisiksi raamatunopettajiksi ja vapaaehtoisten vastuunkantajien kouluttajiksi. Jokiranta jäi eläkkeelle SEKL:n palveluksesta vuonna 2005.

Jokiranta on naimisissa teologi Pekka Jokirannan kanssa ja heillä on kaksi lasta.

Kirjallinen tuotanto

• Jumalan suuri suunnitelma 2015
• Vastustuksesta huolimatta 2009
• Vapauteen 2006
• Sudet tulevat 2003
• Maailman kuuluisin saarna 2000
• Kun sydän itkee 1998
• Aihetta iloon 1996