Leo ja Liina
| Leo ja Liina | |
|---|---|
| Kirjoittaja | Aleksis Kivi |
| Kirjoitettu | 1867[1] |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Tyylilaji | komedia |
| Aihe | rakkaus, ylpeys |
| Tapahtumapaikka ja -aika | kartano lähellä Helsingin–Hämeenlinnan rautatietä[2] |
| Kantaesitys | 5. maaliskuuta 1916[3] |
| Kantaesityspaikka | Joensuun Työväen Teatteri |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
Leo ja Liina on Aleksis Kiven vuonna 1867 kirjoittama yksinäytöksinen rakkausnäytelmä ja lajissaan Suomen varhaisimpia. Se sai kantaesityksensä Joensuussa maaliskuussa 1916.[3][4]
Leon ja Liinan juonessa on yhtymäkohtia William Shakespearen komediaan Paljon melua tyhjästä. Leo ja Liina ovat ihastuneet toisiinsa, mutta eivät rohkene tunnustaa sitä, ennen kuin sivulliset puuttuvat asiaan.[5]
Ylioppilaskomediat olivat muotia vuoden 1860 paikkeilla. Kun Kivi siirsi Shakespearen näytelmän juonen Suomen maaseudulle kasvatusäidin ja ylioppilaan väliseksi lemmenleikiksi valtakunnan ensimmäisen rautatieosuuden lähelle, hän on saattanut ammentaa omista kokemuksistaan Fanjunkarsissa. Mitään pitävää näyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että Kivi olisi peilannut suhteensa Charlotta Lönnqvistiin Leon ja Liinan juonikuvioon.[6]
Kirjoittaminen ja julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kivi kirjoitti syyskuussa 1867 Kaarlo Bergbomille kirjeen, jossa hän mainitsi, että hänellä on "kolme pientä teosta valmiina". Kaksi niistä Kivi lähetti Helsinkiin toiveenaan saada ne Viipurin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamina julkisuuteen keväällä 1868. Kiven taloudellinen tilanne oli tuolloin tukala. Viipurilaisseura kelpuutti kolmesta teoksesta julkaistavaksi vain Lean, joka ilmestyi alkuvuodesta 1869. Kiven kirjeenvaihdon perusteella kaksi muuta teosta olivat Sankarteos ja Leo ja Liina. Viimeksi mainittu julkaistiin postuumisti 1878 Kiven valittujen teosten yhteydessä. Sankarteos katosi. Siitä jäi arvostelu, jonka pohjalta sen on arvioitu olleen keskeneräiseksi jäänyt rakkausaiheinen seuranäytelmä, jossa isän ja tyttären näkemykset eivät kohtaa. Samaa teemaa Kivi käytti muun muassa teoksissaan Karkurit ja Lea.[7][8][9]
Päähenkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liina on Leon 28-vuotias "kasvatusäiti" ja ikäisekseen aavistuksen avuton. Hänet kuvataan suhteellisen varakkaana. Liinan luonne vastaa lähinnä Albina Palmqvistia, eikä suinkaan Charlotta Lönnqvistiä, mikäli kyseiselle fiktiiviselle hahmolle haluaa hakea esikuvaa Kiven kokemuspiiristä.[10] Liina muistuttaa Paljon melua tyhjästä -näytelmän itsenäistä ja ylpeää Beatricea, mutta ei ole kuitenkaan yhtä kerkeäkielinen miehiä pilkatessaan.[5]
Leon Kivi on kirjoittanut hoikaksi ja komeaksi 20-vuotiaaksi mieheksi, joka on luonteeltaan hyväsydäminen kainonpuoleinen kaunosielu ja epäkäytännöllinen haaveksija. Leo on metsästäjä, joka toisinaan tuntee voimakasta tarvetta karata maailman turuille holhoojansa ulottumattomiin. Kyseiset piirteet vastaavat varsin hyvin Kiveä itseään.[11]
Rakkauden psykologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka eroottisten tunteiden psykologisointi ei ole Kiven vahvinta osaamisalaa, hän on kuitenkin pannut parastaan Leon ja Liinan lemmen kuvaamiseksi. Tyypillisesti Kivi kuvaa romanttisen rakkauden ilmiönä, joka on kunkin näytelmän alussa valmiina ja jonka tielle asetetaan esteitä näytelmän kuluessa. Leossa ja Liinassa Kivi kehittelee piilossa pidetyn lemmen puhkeamista rakkaudeksi, joka antaa elämälle sen suuntaa määräävät raiteet. Hän pohjustaa laajaan syitä, jotka saavat pitkään salatun tunteen purkautumaan ja ratkaisu on asetettu erohetken latautuneeseen ilmapiiriin. Leo tuntee arkuutta ylhäistä Liinaa kohtaan, Liina puolestaan peittää tunteensa järjen jäisen panssarin taakse. Liinan eno Anton astuu draaman kannalta juuri oikeana hetkenä esiin ja saattaa rakastavaiset yhteen. Katsojalle asetelma on lähtökohtaisesti koominen: rakastavaiset huokailevat tahoillaan toistensa perään, mutta kohdatessaan käyttäytyvät täysin välinpitämättömästi toisiaan kohtaan.[12]
Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leosta ja Liinasta on säilynyt vain Bernhard Fredrik Godenhjelmin korjaama versio, jonka kieliasu on Kihlausta huomattavasti siloitellumpi. Leossa ja Liinassa henkilöiden käyttämät svetisismit jäävät vähäisiksi. Vain eno Anton viljelee kielenkäytössään ruotsalaisia lainasanoja. Toisinaan näytelmän hahmot käyttävät kirjallista ylätyyliä, kuten sitaattilainoja latinasta.[13]
Eräissä kohdin Kiven tyylitaju horjahtelee. Hän kirjoittaa Leolle vuorosanoja, jotka lipsahtavat psykologisen uskottavuuden ulkopuolelle: "Ja viskaisen ulos povestani tulen, kuin pahteensa ukkospilvi ---. Oi ylevä impi, minä lemmin teitä, lemmin nuorukaisen puhtaalla, mutta voimallisella hohteella". Ajoittaisten hutien vastapainona on poljennollisesti vaikuttavaa, omintakeisin ja voimallisin kielikuvin ladattuja vuorosanoja. Tässä suhteessa Leo ja Liina muistuttaa Kiven Canziota.[14]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ensimmäinen rautatie on avattu 1862 välille Helsinki–Hämeenlinna. Näytelmä alkaa tuuheassa puistossa, "tuolla täällä viheriäinen rahi kummallakin puolella, rahien takana tuuheita kuusia, perillä peltoja ja vuoria." Leo tekee lähtöä Amerikkaan, ja ensimmäinen vuorosana on Liinan: "Leo, ennustakoon tämä korea aamu sinulle onnellista matkaa!". Eno Antonia odotellaan paikalle. Liina on näennäisen välinpitämätön Leon lähdön suhteen. Anton saapuu ja kommentoi Leon lähtöä: "Hän matkustaa meistä pois, hän muuttaa perin maapallomme selkäkilvelle, asumaan ikänsä meidän antipodinamme, kurja." Seuraa kartanon palvelijan Eliaan ja Antonin dialogi. Eliaan mielestä Leosta ja Liinasta tulisi oiva pari, johon Anton: "Haa! tämä nainen kantaa päätänsä korkealla, katsahtaen tämänaikaisiin miehiin kuin apinoihin". Seuraa Antonin ja Leon dialogi, jossa Leo kertoo rakastavansa Liinaa. Leo poistuu ja Liina tulee paikalle. Kun Leo palaa, Anton alkaa saattaa rakastavaisia yhteen. Leo ja Liina käyvät kiihkeän dialogin, jossa he vakuuttavat eroavansa lopullisesti. Keskustelun suunta kuitenkin kääntyy, ja rakkaus paljastuu. Juna ei vie Leoa mukanaan, vaan alkaa Leon ja Liinan yhteinen taival.[15]
Esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leo ja Liina on näytelty erittäin harvoin, etenkin verrattuna Nummisuutarien kaltaisiin kassamenestyksiin. Se sai kantaesityksensä Joensuussa keväällä 1916. Jyväskylän Työväen Teatteri esitti sen syksyllä 1953 ja Lahden kaupunginteatteri 1967–1968. Seinäjoen kaupunginteatteri esitti Leon ja Liinan Aleksis Kiven päivänä 1984, jolloin Kiven syntymästä tuli kuluneeksi tasan 150 vuotta. Nälkäteatteri antoi teoksesta oman tulkintansa kesällä 2001.[3][16]
Lahdessa Leo ja Liina sai noin 1 900 katsojaa, Seinäjoella puolestaan noin 4 300. Nälkäteatteri näytteli kappaleen ensimmäisenä kesänä kahteen otteeseen: katsojia kertyi tuolloin kaikkiaan 53. Esitys pysyi teatterin ohjelmistossa myöhempinäkin vuosina. [3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tarkiainen, Viljo: Aleksis Kivi: elämä ja teokset. Helsinki: WSOY, 1950.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kiven teokset : Leo ja Liina Nurmijärven kunnan kulttuuripalvelut. Arkistoitu 12.11.2018. Viitattu 23.1.2019.
- ↑ Tarkiainen, s. 325
- ↑ a b c d Ilona-tietokanta : Esityshaku: Leo ja Liina Teatterin tiedotuskeskus (Tinfo) ja Teatterimuseo. Viitattu 23.1.2019.
- ↑ a b Leo ja Liina : näytelmä yhdessä näytöksessä Kansalliskirjasto. Viitattu 23.1.2019.
- ↑ a b Tarkiainen, s. 324
- ↑ Tarkiainen, s. 324 ja 325
- ↑ Tarkiainen, s. 322 ja 323
- ↑ Kiven elämä ja tuotanto : Leo ja Liina Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS). Arkistoitu 23.10.2015. Viitattu 23.1.2019.
- ↑ Kivi digikirjastossa : Johdanto ja teosluettelo : Leo ja Liina Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS). Arkistoitu 29.10.2015. Viitattu 23.1.2019.
- ↑ Tarkiainen, s. 325–327
- ↑ Tarkiainen, s. 324, 326 ja 327
- ↑ Tarkiainen, s. 327 ja 328
- ↑ Lauerma, Petri: Kaupunkilaiskieltä ja kyökkisuomea Aleksis Kiven komedioissa 2017. Kielikello. Viitattu 23.1.2019.
- ↑ Tarkiainen, s. 328 ja 329
- ↑ Kivi, Aleksis: Olviretki Schleusingenissä; Leo Ja Liina; Alma The Project Gutenberg EBook. Viitattu 27.1.2019.
- ↑ Sihvo, Hannes: Kivi, Aleksis (1834–1872) 16.9.1997. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 27.1.2019.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kivi, Aleksis: Kihlaus, Leo ja Liina, Selman juonet. Kriittinen editio. Toim. Pentti Paavolainen (päätoimittaja), Sakari Katajamäki, Ossi Kokko, Petri Lauerma, Juhani Niemi ja Jyrki Nummi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leo ja Liina – digitaalinen kriittinen editio. Toim. Pentti Paavolainen (päätoimittaja), Sakari Katajamäki, Ossi Kokko, Petri Lauerma, Juhani Niemi, Jyrki Nummi ja Kirsi-Maria Nummila. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1484. Helsinki: SKS 2022.
- National Library of Finland: Kivi, Aleksis
- Finna: Kihlaus : Leo ja Liina ; Selman juonet : kriittinen editio (Arkistoitu – Internet Archive)
- Helmet: Leo ja Liina