Lentorykmentti 1

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lentorykmentti 1 (LeR 1) oli Suomen ilmavoimien maayhteistoiminnan joukko-osasto vuosina 1938–1941 ja 1942–1952.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LLv 12:n Fokker C.X.

Lentorykmentti 1 perustettiin 1. tammikuuta 1938 Suur-Merijoen lentokentälle Lentoasema 5:n tilalle komentajanaan eversti Yrjö Opas. Rykmentti koostui yhteistoimintalaivueista LLv 10, LLv 12, LLv 14 ja LLv 16.[1]

Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan alkaessa 30. marraskuuta 1939 rykmentin kalustona oli Fokker C.X-, Fokker C.V-, Ripon- ja Junkers W 34 -koneita. Lentolaivue 10 oli Lappeenrannassa suoraan Päämajalle alistettuna syöksypommitustehtäviä varten. Lentolaivueet 12 ja 14 olivat Karjalan kannaksella, edellinen Suur-Merijoen, jälkimmäinen Laikon ja Käkisalmen kentiltä käsin. Lentolaivue 16 oli sijoitettu Värtsilään ja Sortavalaan toiminta-alueenaan Laatokan Karjala.[2]

Neuvostoliiton ilmavoimien hävittäjätoiminnan vuoksi laivueet joutuivat suorittamaan tiedustelu- ja pommituslentoja pääasiassa öisin.[3] Helmikuussa 1940 LLv 12 ja 14 saivat käyttöönsä taistelukykyisempiä Gladiator-hävittäjiä, mikä mahdollisti myös päivätoiminnan.[4]

Talvisodan aikana rykmentti teki 894 sotalentoa, saavuttaen neljä ilmavoittoa ja menettäen kymmenen lentokonetta.[5]

Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LeLv 32:n Curtiss Hawk 75.
VL Myrsky.

Jatkosodan liikekannallepanon yhteydessä 17. kesäkuuta 1941 rykmentin esikunta lakkautettiin ja laivueet irrotettiin erillisiksi.[6] Rykmentti perustettiin uudelleen 3. toukokuuta 1942 Aunuksen Karjalaan, komentajanaan everstiluutnantti Viljo Rekola. Rykmentille alistettiin lentolaivueet LeLv 12 ja LeLv 32. LeLv 12 suoritti tiedustelua ja tykistön tulenjohtolentoja Fokker D.XXI- ja C.X-koneilla. LeLv 32:n vastuulla oli torjunta- ja suojauslennot Aunuksen Karjalan alueella Curtiss Hawk -koneilla. Molemmat laivueet oli sijoitettu Nurmoilan kentälle.[7]

Helmikuussa 1944 laivueet nimettiin tehtäviensä mukaan uudelleen, jolloin LeLv 12:sta tuli Tiedustelulentolaivue 12 ja LeLv 32:sta Hävittäjälentolaivue 32.[8] Vihollisen käytössä olleen hävittäjäkaluston parantuessa TLeLv 12 joutui siirtymään jälleen yötoimintaan päivätiedustelun jäädessä HLeLv 32:n vastuulle.[9] Toukokuussa HLeLv 24:n Messerschmitt Bf 109 -lentue siirtyi Nurmoilan kentälle rykmentin alaisuuteen erityisesti La-5-koneiden torjuntaa varten.[8]

Suurhyökkäyksen alkaessa kesäkuussa 1944 molemmat laivueet vetäytyivät Uomaan kentälle ja edelleen heinä-elokuussa Mensuvaaraan.[10] Elokuussa TLeLv 12 sai käyttöönsä kotimaisia VL Myrsky -hävittäjiä sekä kaksi Blenheim-pommittajaa tiedustelukäyttöön.[11]

Aselevon jälkeen syyskuussa laivueet siirrettiin Joroisten ja Mikkelin kentille. Myrsky-koneita luovutettiin HLeLv 26:lle Lapin sotaan. Jatkosodassa rykmentti suoritti 2 308 sotalentoa saavuttaen 109 ilmavoittoa kahdentoista oman koneen menetyksin.[11]

Sotien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Satakunnan lennosto

Sotien jälkeen Lentorykmentti 1 siirtyi Poriin. HLeLv 32 lakkautettiin ja rykmenttiin jäivät TLeLv 12:sta ja 16:sta muodostetut HLeLv 11 ja HLeLv 13 Curtiss- ja Myrsky-konein varustettuna. Kesäkuussa 1946 laivueet saivat käyttöönsä Messerschmitt-koneet. Curtiss ja Myrsky poistuivat käytöstä vuonna 1947, jolloin rykmentin vahvuudeksi jäi kaksikymmentä Messerschmittiä.[12]

Rykmentti lakkautettiin lopullisesti 1. joulukuuta 1952 Ilmavoimien uudistuksessa, ja sen tilalle muodostettiin 2. lennosto.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 20: LeR 1. Espoo: K. Stenman, 2002. ISBN 951-98751-0-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Keskinen & Stenman, s. 3.
  2. Keskinen & Stenman, s. 12–13.
  3. Keskinen & Stenman, s. 16.
  4. Keskinen & Stenman, s. 19.
  5. Keskinen & Stenman, s. 21.
  6. Keskinen & Stenman, s. 27.
  7. Keskinen & Stenman, s. 92.
  8. a b Keskinen & Stenman, s. 112.
  9. Keskinen & Stenman, s. 110.
  10. Keskinen & Stenman, s. 114.
  11. a b Keskinen & Stenman, s. 116.
  12. a b Keskinen & Stenman, s. 118.