Fokker C.V

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fokker C.V
Suomen ilmavoimien Fokker C.VE -kone Tiiksjärvellä kesäkuussa 1943.
Suomen ilmavoimien Fokker C.VE -kone Tiiksjärvellä kesäkuussa 1943.
Tyyppi kevyt tiedustelu- ja pommikone
Alkuperämaa Alankomaiden lippu Alankomaat
Valmistaja Fokker
Ensilento toukokuu 1924
Esitelty 1924
Valmistusmäärä ~1 000[1]

Fokker C.V oli alankomaalainen Fokkerin valmistama kevyt tiedustelu- ja pommikone. Koneesta valmistettiin useita versioita erilaisin siivin ja moottorein.

Konetyypin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fokker C.V lensi ensilentonsa toukokuussa 1924, ja tyyppiä valmistettiin alkuun erikokoisilla yläsiivillä A-, B- ja C-versioina. Aikesemmista tasaleveillä siivillä varustetuista versioista muunnellut, kapenevilla siivillä varustetut D- ja E-versiot esiteltiin kahta vuotta myöhemmin vuonna 1926. Kärkiväliltään pienemmällä siivellä varustettu D-versio oli suunniteltu tiedustelukäytön ohella kaksipaikkaiseksi hävittäjäksi. C.V-konetyypin muunnokset olivat monen Euroopan maan ilmavoimien kalustona vuosina 1925–1935, ja konetyyppiä käyttikin kaikkiaan 11 eri valtion ilmavoimat. Fokker-tehtaan lisäksi konetyypin eri versioita valmistettiin lisenssillä Italiassa, Norjassa, Ruotsissa, Sveitsissä, Tanskassa ja Unkarissa. Konetyypin valmistusmäärä nousi lopulta yli tuhanteen koneyksilöön.[1]

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fokker C.VE -kone FO-77 Tiiksjärvellä syyskuussa 1941.
Fokker C.VE -kone lennolla Tiiksjärvellä kesäkuussa 1943.

Uuden maatiedustelukoneen hankinnan suunnittelun yhteydessä Suomen ilmavoimille hankittiin yksi C.VE -kone vertailukokeita varten. Kone luovutettiin Amsterdamissa syyskuussa 1927, ja lensi Uttiin seuraavan kuukauden alulla.[1] Konetyyppiä vertailtiin muihin vastaaviin, kuten Ilmavoimille hankittuun Potez 25:een ja VL Kotkaan. Maatiedustelukoneeksi valittiin Letov Š-328F, mutta 11 sarjakoneen ja yhden prototyypin hankintasopimus purettiin konetyypin keskeneräisyyden takia vuonna 1933.[2] Lopulta päädyttiin silloin jo vanhentuneen Fokker-sarjan tilaukseen. Ilmavoimat pääsi sopimukseen maalikuussa 1934 kaikkiaan 13 koneen tilaamisesta, jotka toimitettiin seuraavan vuoden alkupuolella. Koneet sijoitettiin Suur-Merijoelle lentoasema 5:n lentolaivue 12:sta, mistä ne siirrettiin kesällä 1938 lentolaivue 14 käyttöön. C.V-koneita saatiin vielä talvisodan aikana joulukuussa 1939 lahjoituksena Ruotsista. Talvisodassa Fokkerit lensivät lentolaivueiden 14 ja 16 käytössä tiedustelu- ja häirintäpommitustehtäviä suurimmin osin yöaikaan. Ilmavoimat sai kaksi konetta lisää välirauhan aikana kesällä 1940, kun kaksi saksalaismiehitystä paennutta C.VD-konetta lensi pohjoisimpaan Suomeen Norjasta. Konetyyppi palveli jälleen jatkosodassa lentolaivueiden 10 ja 14 käytössä pääasiassa Tiiksjärveltä. Tyypin viimeinen lento tehtiin Suomessa ilmavoimien koneella FO-80 14. helmikuuta 1945, kun kone lennettiin ilmavoimien varikolle varastoitavaksi. Koneista eniten lensi FO-69, jolle kertyi noin 1 291 lentotuntia.[1]

Tekniset tiedot (C.VE)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekniset tiedot Suomen ilmavoimien vuonna 1934 Fokkerilta ostetuille koneille.

Lähde: [1]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&09.03000009,3 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&015.030000015,3 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.06000003,6 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&039.030000039,3 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&01535.&&&&001 535 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&02480.&&&&002 480 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Bristol Pegasus II M2P -yhdeksänsylinterinen tähtimoottori; &&&&&&&&&&&&0462.&&&&00462 kW (&&&&&&&&&&&&0620.&&&&00620 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0265.&&&&00265 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0220.&&&&00220 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&&0870.&&&&00870 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&07600.&&&&007 600 m
  • Nousuaika: 7 min 3 000 metriin

Aseistus

  • 7,7 mm Vickers-konekivääri ohjaaja-aseena
  • 7,7 mm L-33-34-konekivääri tähystäjäaseena
  • 260 kg pommeja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrosista Pilatukseen. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 2010. ISBN 978-952-99989-2-0.
  • Raunio, Jukka: Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921–1932. Forssan Kirjapaino Oy, Forssa, 2005. ISBN 951-96866-6-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Heinonen & Valtonen 2010, s. 73–75
  2. Raunio 2005, s. 67–68

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]