Laskeutumisluotain

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Apollo 15 Lunar Rover

Laskeutumisluotain eli laskeutuja on miehittämätön avaruusluotain, joka laskeutuu Kuuhun, planeetalle, komeetalle tai asteroidille. Se voi olla myös avaruusluotaimen taivaankappaleen pinnalle viemä avaruuslaite. Apuna käytetään ilmattomassa tilassa jarruraketteja ja kaasukehällisissä olosuhteissa jarruraketteja ja laskuvarjoa. Kaasukehälliseen taivaankappaleeseen saapuvaa laskeutumiskapselia suojaa laskeutumisen alussa lämpökilpi.

Tunnettuja laskeutumisluotaimia ovat olleet Marsin Spirit- ja Opportunity- mönkijät ja Saturnuksen kuuhun Titaniin laskeutunut Huygens.

Laskeutuja kulkee avaruusluotaimen kyydissä kohteeseensa kiertoradalla tai lentää kohteen ohi pudottaen tai laukaisten laskeutujan kohti maaliaan. Siirtolennon aikana sen sähköistä toiminallisuutta yleensä testataan. Avaruusluotain huolehtii laskeutujan lämpötilasta ja sähköntarpeesta sekä mahdollisesti tarvittavasta tietoliikenteestä.

Laskeutumisluotain voisi olla tarkempi määritelmä suuremmille laskeutujille, etenkin niille, jotka nousevat takaisin kiertoradalla mukanaan näytteitä. Termi kuvaa laskeutujan itsenäistä toimintakykyä.

Kohteen luona laskeutuja irrotetaan pyroteknisillä laitteilla emäaluksesta. Emäalus jää yleensä kiertämään kohdetta, esimerkiksi planeettaa. Se toimii esimerkiksi laskeutujan radiolinkkinä Maahan. Radiolinkkinä voi toimia myös joku muu planeettaa tai muuta sellaista kiertävä avaruusluotain tai erillinen linkkisatelliitti (tällaista ei ole vielä toteutettu).

Laskeutuja lentää ballistisesti kohden maalia. Jos planeetalla on kaasukehä, laskeutujan jarruuntuminen alkaa sen yläosassa. Se voi aiheuttaa merkittävää kuumenemista, jonka vuoksi laskeutuja kulkee laskeutumisjärjestelmän sisällä. Laskeutumisjärjestelmä sisältää lämpökilven, joka estää laskeutujan ylikuumenemisen, laskuvarjo- tai rakettimoottorijärjestelmän, joiden avulla aluksen nopeus pienenee.

Laskeutuja laskeutuu joko iskeytymällä (esimerkiksi penetraattorit, joiden tarkoitus on tunkeutua kappaleen pinnan alle), tai lasku on puolikova tai pehmeä. Pehmeä lasku vaatii joko jarruraketit tai monivaiheisen laskuvarjojärjestelmän johon voi olla yhdistetty airbag-tyyppisiä tyynyjä, jotka yleensä peittävä koko aluksen sen pomppiessa pinnalla kunnes liike-energia on käytetty loppuun. Lopulta laskeutuja on pinnalla. Se purkaa pyroteknisten laitteiden avulla mahdolliset iskusuojatyynyt ja avaa radioantennien jne. lukituksen. Se voi lähettää matkaan esimerkiksi ajokin (engl. rover) tai tehdä paikallaan mittauksia.

Laskeutuja voi olla toteutukseltaan melko yksinkertainen tai hyvinkin monimutkainen. Joissain laskeutumisluotaimissa ei ole edes kameraa, joissain planeetan pinnalla pyörillä ja sähkömoottorilla liikkuva automaattinen tai kauko-ohjattava kulkija tai mönkijä. Jotkut pystyvät ottamaan näytteitä taivaankappaleen pinnasta. Kehittynein laskeutujaluotaintyyppi on toistaiseksi luotain, joka pystyy palauttamaan näytteen toiselta taivaankappaleelta Maahan, eli ns automaattinen näytteiden noutaja tai joka kykenee analysoimaan näytteitä pinnalla ollessaan.

Monet laskeutumisluotaimet ovat epäonnistuneet, mihin on ollut osasyynä laskeutumiseen vaadittavan tekniikan monimutkaisuus ja automaattilaitteiden ajoituksen tarkkuus. Monesti myös pinnalla vaikuttavat olosuhteet ovat ennalta arvaamattomia. Yksikään epäonnistuminen ei ole johtunut erityisen vaikeaan paikkaan laskeutumisesta, joka aikaansaisi radiokatveen tai peittäisi auringonvalon ja estäisi sähkön tuotannon aurinkokennoilla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]