Lapasotka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lapasotka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Erittäin uhanalainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Sotkat Aythya
Laji: marila
Kaksiosainen nimi

Aythya marila
(Linnaeus, 1758)

Lapasotkan levinneisyys
Lapasotkan levinneisyys
Katso myös

  Lapasotka Wikispeciesissä
  Lapasotka Commonsissa

Aythya marila

Lapasotka (Aythya marila) on pieni kokonaan sukeltava sorsalintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiraalla on hyvin tumma pää, joka kiiltää valossa vihreänsävyisenä, tumma rinta ja kaula, valkea vatsa ja harmaa selkä, sininen nokka ja keltaiset silmät. Naaras muistuttaa tukkasotkaa, mutta nokan tyvessä on usein enemmän valkeaa, poskella usein selvempää vaaleaa kuviointia ja selässä harmaa ”huurteinen” väritys. Pituus on 40–51 cm, siipien kärkiväli 75 cm ja paino noin 700 – 1 300 g.

Vanhin suomalainen rengastettu lapasotka on ollut 13 vuotta 1 kuukautta 16 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin lapasotka.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Amerikka, Eurooppa ja Aasia. Suomessa lapasotka pesii harvalukuisena Lapissa ja Pohjanlahdella. Euroopassa pesii vain 8 000 – 11 000 paria, Venäjällä lisäksi 40 000 – 80 000 paria ja Suomessa 700 – 1 100 paria. Laji on muuttolintu, joka talvehtii Itämeren eteläosissa, Pohjanmerellä ja osa kannasta jopa Välimerellä.

Ympäristöministeriön päätöksellä (n:o 1209/95) lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo. Lapasotkan ohjeellinen arvo on vuonna 2002 annetun asetuksen mukaan 2018 €.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joet ja kesäisin järvet ja suot ja talvisin rannikolliset lahdet, estuaarit, laguunit ja sisämaan järvet.[4] Pesimäaluetta ovat järvet, suot ja Pohjanlahden saaristo. Muuttaa talveksi avomeren tuntumaan.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on maassa lähellä rantaa, joskus harvoissa yhdyskunnissa. Vihertävänruskeita munia on 6–13, naaras hautoo noin 4 viikkoa ja poikaset ovat lentokykyisiä seitsemän viikon ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisin nilviäiset, simpukat, osterit ja etanat sekä kesäisin kasveja kuten vitat, sellerit, sarat ja ruohot sekä hyönteisiä ja äyriäisiä.[4]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellinen nimi Aythya (kreik. aithuia) viittaa tunnistamattomaan merilintuun, jonka mm. Aristoteles mainitsee. Lajinimi marila tulee kreikan sanasta marile, joka tarkoittaa hiilipölyä tai hiillosta. [5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hildén, Olavi 1964: Retkeilijän lintuopas. Otava. Malmö Grafiska AB.
  • Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Aythya marila IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 565. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2021).
  3. a b Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista 3.1.2002/9 Viitattu 30.5.2016
  4. a b Greater Scaup Audubon. 13.11.2014. Viitattu 31.3.2021. (englanniksi)
  5. Jobling, 2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.