Lamborghini Espada

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lamborghini Espada
Lamborghini Espada (5748171984).jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Italia
Valmistaja Lamborghini
Valmistusvuodet 1968–1978
Tuotantomäärä 1 217 - 1 227
Korimalli 2-ovinen coupé
Luokka Urheiluauto
Muotoilija Marcello Gandini (Bertone)
Edeltäjä Lamborghini Marzal (proto); Jaguar Pirana (proto)
Seuraaja ei seuraajaa
Teknisesti samankaltaisia Lamborghini Islero; Lamborghini Jarama
Iskutilavuus 3 929 cm³, V12
Teho 325hv (S1) - 350hv (S2-S3)
Vääntö 400 Nm (S1) - 410 Nm (S2-S3)
Polttoaine bensiini
Vetotapa takaveto
Vaihteisto 5+R man./ 3+R aut.

Lamborghini Espada oli ensimmäinen Lamborghinin valmistama 4-paikkainen malli[1]. Se oli aikakaudelleen hätkähdyttävän uudenlainen Gran Turismo-tyylinen superauto pitkällä ja matalalla monikäyttöauton tyyppisellä 2-ovisella korilla ja lasisella takaluukulla. Marcello Gandinin Bertone-aikana piirtämässä Espadassa oli myös laaja lasiruutu peräpeilissä, mistä tulisi tunnusmerkki muissakin hänen piirtämissään automalleissa kuten Maserati Khamsinissa, ja tunnusmerkki mitä muut valmistajat ovat kopioineet aina nykyaikaan asti (mm. Toyota Prius). Vuosien 1968-1978 ajan kolmessa sarjassa (kaksi päivitystä) valmistettu malli oli valmistajansa pitkäaikaisin aina 1980-luvulle asti jolloin Countach ohitti sen, ja 1 217 kappaleen valmistusmäärällään (joissain lähteissä 1 226-1 227) se oli valmistajalleen odottamaton, huippumalli Miuran päihittänyt[1] kaupallinen menestys.

Tehtailija Ferruccio Lamborghini irtaantui yritysryhmänsä vaikeiden vuosien 1969-1973[2] aikana autoyrityksestään vuoden 1972 lopussa sveitsiläisten herrojen Georges-Henri Rossetti (51%) ja René Leimer (49%) jatkaessa sen toimintaa. Jälleen kerran tehtailija aavisti tulevaisuuden oikein[2]: Vuoden_1973_öljykriisi mullisti eritoten loistoautojen markkinatilanteen, ja sveitsiläisten yrittäjien vuodesta 1973 alkanut kausi päättyi yrityksen ajauduttua selvitystilaan 1978-1984. Espada-mallin moottorina oli Giotto Bizzarrinin[3] alun perin 3,5-litraisena Lamborghinin ensi automallia 350 GT varten suunnittelema V-12 kuudella Weber-kaasuttimella, tässä automallissa kuitenkin 3,9-litraiseksi kasvatettuna ja 325-350 hevosvoiman tehoisena (S1, tehokkaampana S2-S3-sarjoissa). Tämä V12-moottorilegenda palvelisi aina Lamborghini Murciélago LP 670-4 SV-mallin (Super Veloce, super-vauhdikas, 186 kpl) 6,0-litraiseen 670 hevosvoiman tehoversioon vuosina 2009/2010 asti.

Espada-mallinimi liittyy valmistajalle tyypilliseen tapaan espanjankieliseen härkätaistelusanastoon, ja tarkoittaa miekkaa jolla härälle annetaan niskan kautta aorttaan osuva eli välittömään kuolemaan johtava estocada[4] -pisto corridan päätteeksi. Pitkästä mutta matalasta, monikäyttöauton kaltaisesta neljän hengen nopeasta matka-autosta on tullut rakastettu ja haluttu valmistajansa klassikkomalli.


Muotoilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamborghini Marzal Genevessä 2018
Espadan alusta/moottori Lamborghini-museossa

Espadan muotoilija oli Bertonen Marcello Gandini, ja radikaalin uutuusmallin muotoilusta vihjailtiin vuonna 1967 kahdella koeautolla, joissa piirteitä tehtiin yleisölle tutuiksi. Bertone julkisti laajoilla lasisilla lokinsiipiovilla varustetun Lamborghini Marzal-koeauton[5], mikä oli erikoisuutena varustettu taakse sijoitetulla 6-sylinterisellä rivimoottorilla (tarkalleen ottaen V12-moottorin lohko jossa oli vain taaempi sylinteriryhmä), Geneven autonäyttelyssä keväällä 1967. Marzalia ajoivat myös Monacon ruhtinas Rainier_III ja hänen vaimonsa prinsessa Grace vuoden 1967 Monacon GPssä, mikä esiintyminen herätti yleisön valtavan kiinnostukseen poikkeuksellista autoa kohtaan. Huomion hyödyntääkseen tehtailija määräsi Espada-tuotantomallin rakennettavaksi Lamborghini 400 GTn 15 senttiä pidennetylle alustalle[1], ja V12-etumoottorilla alkuperäisen Marzal-ratkaisun vastaisesti. Espada-mallin teknisestä suunnittelusta vastasi Paolo Stanzani. Marzalin piirtänyt Bertonen Marcello Gandini vastasi myös Daily Telegraph-lehden John Ansteyn[6] toimeksi antamasta ehdotuksesta edulliseksi superautoksi, mikä toteutettiin Jaguar_E-Typen tekniikalla Lontoon Earls Court Motor Show-autonäyttelyyn 1967 automallina Jaguar Pirana[7]. Pirana (takalokasuojissa nimi on oikeaoppisemmin Piranha) toimi väliaskeleena ja koekappaleena, kun Bertone käänsi Marzal-koeauton voimalinjan suunnan päinvastaiseksi, ja muunsi sen epärealistisia piirteitä suurtuotanto- ja tieliikennekelpoisiksi. Koeauton peräpeilin yläosa oli lasia - muotoilun yksityiskohta mikä toistuisi Espadassa ja monessa muussakin autossa - joskin sen ruudun sähköinen avaaminen tuuletustarkoituksissa oli hyödytön: peräpelin tyhjiön vuoksi pakokaasu kulkeutui avatusta lasista auton matkustamoon. Piranan peltien muovaamisessa käytetty puinen malli toimi ensin Espadan prototyypin peltiosien muottina - siinä oli vielä Marzal-koeauton lokinsiipiovet, joiden johtaja Lamborghini pelkäsi paljastavan naismatkustajia säädyttömällä tavalla - ja tuo ensi prototyyppi on esillä Museo Lamborghinissa. Espadan raaka-teräskorit valmistettiin Bertonen Grugliascon koritehtaalla. Lamborghinin tehdas Sant’Agata_Bolognesessa vastasi Espadan loppukokoonpanosta sekä testiajoista.

Moottori ja voimansiirto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

G.Bizzarrini, F.Lamborghini ja G.P.Dallara 1963 uuden V12-prototyypin äärellä

Espadan voimanlähteenä oli Lamborghinin V12-moottori 3 929 cm³ iskutilavuudella ja kuudella Weber 40 DCOE 20/21-tuplakaasuttimella, mikä tarjosi eri viritysasteissa 325 (S1) - 350 hv (S2-S3) tehon 7 200-7 500/min kierrosluvulla. Saman viritysasteen 325-hevosvoimaista moottoriversioita käytti myös Espadan rinnakkaismalli Lamborghini Islero, mikä oli Federico Formentin[8] tehtailijan perinteisemmän näkemyksen mukaan muotoilema 2+2-coupé, ja mikä esiteltiin radikaalisti uudenlaisen Espadan rinnalla Geneven autonäyttelyssä. Islero-nimi juontui saman nimisestä häijystä Miura-härästä, mikä elokuussa 1947 Linaresissa oli sarvellaan aiheuttanut kuuluisalle Manolete-härkätaistelijalle kuolemaan johtaneen vamman oikeaan yläreiteen. 225 kappaleena valmistettu Islero oli mallistossa vuodet 1968-1969, ja korin valmisti poikkeuksellisesti Carozzeria Marazzi sillä torinolainen Touring Superleggera-korittaja oli tuolloin talousvaikeuksien vuoksi keskeyttänyt toimintansa. Espadan S2- ja S3-sarjoissa oli 350 hevosvoiman versio 3,9-litraisesta V12-moottorista, mikä oli saanut Miuran jyrkemmät nokka-akselit sekä korkeamman puristussuhteen. Tämä 350hv-tehoversio oli ollut myös tarjolla Islero S-kehitysversiossa 1969 sekä vauhditti Isleron korvaavaa, edelleen perinteisemmin muotoiltua Lamborghini Jaramaa 1970-1976. Moottori oli iskutilavuudeltaan hieman kasvatettu versio Ferrarin palveluksesta vuonna 1961 "suuressa ulosmarssissa" muun Scuderia Ferrari-kilpatallin henkilökunnan kanssa irtisanoutuneen Giotto Bizzarrinin tehtailija Ferruccio Lamborghinille suunnittelemasta, 60° V-kulman 3,5 litran DOHC-V12:sta (kuva; V12-prototyyppi 1963, ja ylpeät isät sitä ihailemassa), Ferrarin V12-moottorieissa oli tuolloin vain yksi nokka-akseli per sylinteriryhmä, ja Il Commendatorelle kimpaantuneen Lamborghinin (myös Bizzarrinilla lie ollut jotain hampaankolossa entistä isäntäänsä kohtaan) tarkoitus oli lyödä Maranellon kilpailija laudalta kaikilta osin. Bizzarrini-moottori saavutti jo ensi versiossaan tavoitellun 400 hevosvoiman tehon peräti 11 000/min kierrosluvulla. Iskutilavuus vaihteli alkuperäisestä 3,5 litrasta (Lamborghini 350-mallit) aina Murciélagon 6,5-litraisiin neliventtiili-versioihin asti, jotka tarjosivat 670 hevosvoimaa (DIN). Lamborghini itse valmisti Espadan käsivalintaisen vaihteiston (5+R vaihteet), kun taas matka-auton luonnetta alleviivaten tarjolla oli vuoden 1972 Serie 3-sarjasta lähtien myös Chrysler-yhtymältä hankittu automaattivahiteisto, vahva 3-vaihteinen Torqueflite.

Sarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espadaa valmistettiin kolmessa sarjassa. Serie 1 (S1) saavutti vuoden 1968 ja tammikuun 1970 välillä 176 kappaleen valmistuksen.

Serie 2 (S2) vuosina 1970-1972 sai tavanomaisemman kulmikkaan mittaristokotelon, sekä uuden ratin ohjauksen ollessa nyt tehostettu. Ulkoisina tunnusmerkkeinä S2 ja uuden jäähdytinsäleikön, ja peräpeilin lasin koristekaihdin poistui. S2-versiossa moottorin teho oli noussut 350 hevosvoimaan. Siihen sai vanteet joko 5-pulttisina tai edelleen Miurasta tutut Campagnolo:t perinteisellä keskuslukituksella (knock-off). Rengastus oli edelleen Pirellin korkeaprofiilisilla Cinturato-vyörenkailla. Serie 2:n valmistusmäärä oli 578 kappaletta.

Torinon autonäyttelyssä 1972 julkistettua viimeistä Serie 3-versiota (S3) valmistui vuoden 1978 tuotannon päättymiseen 472 kappaletta. Moottori sai lisätehoa lukemaan 375hv turbiinimaisen korkealla 8 000/min-kierrosluvulla, ja Espadaan tuli tarjolle automaattivaihteisto. Lisäksi viimeisen sarjan kromipuskurit saivat myös sirommat muodot. Mittaritaulu oli nyt saanut alumiinisen pohjan ja se kaartui ergonomisesti jotta laitteet olivat kurottelematta kuljettajan käsiteltävissä. Ulkoisesti vanteet olivat saaneet uuden, helpommin puhtaana pidettävän sileämmän muotoilun, ja Cinturato-vyörenkaat olivat nyt 70-sarjan matalaprofiilista CN12-mallia (aiemmat korkeaprofiiliset olivat mallia CN72).

Erikoismalleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espada VIP 1971[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VIP oli 12 kappaleen erikoismalli, minkä oranssi korin väri sekä oranssi-musta nahkasisustus olivat Bertonen tätä erikoismallia varten valikoimia[9].

Seuraaja, jatkokehittelyjä ideasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frua-Lamborghini Faena

Espada-mallilla ei ollut virallista seuraajaa. Alun perin sotilaallisiin tarkoitukseen suunniteltua Lamborghini LM002-maastoautoa lukuun ottamatta yhtiön automallit olivat 2-ovisia ja pääasiassa 2-paikkaisia, enintään pienemmillä lisäistuimilla (2+2). Sekä korittajat että viimein Lamborghini itsekin esittelivät kuitenkin useita kehitysaskeleita Espadasta. Ensimmäinen ehdotus tuli Torinon autonäyttelyyn vuonna 1978 Pietro Frualta (Frua-koriyritys) 4-ovisena farmarityyppisenä Lamborghini Faena-koeautona[10]. Se pohjautui Espada S2-yksilöön, minkä alustaa oli pidennetty 17,8 senttimetrillä, ja nimensä koeauto oli saanut härkätaistelijan faena-rituaalista ennen kuolinpistoa. Faena-koeauto on lähteen[10] mukaan ollut esillä näyttelyssä vielä ainakin vuonna 2010. Vuoden 1988 huhtikuussa Torinon autonäyttelyssä esitelty, Centro Stile Bertonessa Marcello Gandinin pääsuunnittelijana korvanneen Marc Deschampsin Lamborghini-tekniikkaan pohjautuva Genesis [11] oli sukkulamainen tila-auto. Sen mittasuhteet olivat Espadan kaltaisia, pyöreä tila-auton muoto kuitenkin täysin erilainen kuin kulmikkaassa 1960-luvun ikonissa, ja tekniikka oli peräisin Lamborghini Countach Quattrovalvole:sta, joskin Genesikseen oli valittu taas 3-vaihteinen Torqueflite-automaattivaihteisto. Genesiksen etuistuimille käytiin lokinsiipiovista, kun taas matkustajatilaan pääsi kylkiin sijoitettujen liukuovien kautta. Harvalukuisiin Lamborghinin nelipaikkaisiin ja tässä tapauksessa jopa 4-ovisiin koeautoihin lukeutuu myös valmistajan omana projektina syntynyt, syyskuussa 2008 julkistettu Estoque-limusiini[12], ensimmäinen lajiaan Lamborghinille. Estoque-nimi viittaa perinteiden mukaisesti härkätaisteluun, 90 senttimetriä pitkään pistimeen mitä härkätaistelija kantaa corridan aikana. Espadan tavoin hyvin matalasta, vain 1,35 metriä korkeasta[12] Estoque-limusiinista ei kuitenkaan vielä vuonna 2008 tullut Lamborghini-autojen kolmatta tuotehaaraa.

Tuotantoon asti on sen sijaan päätynyt Audi Q7:n villin SQ7-megamaasturin tyyriimpi rinnakkaismalli, 4-ovinen Lamborghini Urus-katumaasturi.

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pituus: 4 730 mm
  • Leveys: 1 860 mm
  • Korkeus: 1 180 mm
  • Akseliväli: 2 650 mm
  • Omamassa: 1 490-1 510 kg

Moottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lamborghini 3.9 (3929 cm3) V12 60° DOHC 24V, 325-350 hv @7 500/min-8 000/min, vääntö 400Nm - 410 Nm.

Suoritusarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huippunopeus 245 km/t (S1, 325 hv), 260 km/t (S2-S3, 350 hv) [1]
  • Huippunopeus 250 km/t (S1), 264 km/t (S2-S3) [13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d di Daniele, Pizzo: Lamborghini Espada, 50 anni fa nasceva la prima 4 posti del Toro (Espada 50v (2018), tarina) automoto.it. 23.7.2018. automoto1.it. Viitattu 10.12.2020. (italiaksi)
  2. a b History: The Years of Lead 1969-1973 (kappale) (Historiikin kapple Lyijyn vuodet 1969-1973) museolamborghini.com: Lamborghini-museo. Viitattu 10.12.2020. (englanniksi)
  3. Oagana, Alex: Giotto Bizzarrini: Engineering Excellence (Giotto Bizzarrinista lyhyesti) autoevolution.com. 21.11.2012. autoevolution.com. Viitattu 20.12.2020.
  4. Estocada (sanan selitys englanniksi) Merriam-Webster (sanakirja). Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  5. RM Sotheby`s: 1967 Lamborghini Marzal (Villa d`Este-huutokauppaesite Marzal 2011, runsas kuvitus) 2011. RM Sotheby`s. Viitattu 9.12.2020. (englanniksi)/(italiaksi)
  6. Mood: A Predator on Four Wheels (Jaguar Pirana-koeauton tarina) waterfront-costasmeralda.com. 1.7.2019. waterfront-costasmeralta.com. Viitattu 9.3.2021. (englanniksi)
  7. Bertone Jaguar Pirana (Jaguar Pirana-syntytarina) Unique Cars and Parts (Australia). Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
  8. Polimeni, Fabiano: Lamborghini Espada e Islero: festa di compleanno con restauro (Lamborghini-museon kunnostettava Espada sekä Islero Techno Classicassa) Auto (I). 23.3.2018. auto.it. Viitattu 13.12.2020. (italiaksi)
  9. Press Office: Lamborghini Espada VIP at Lamborghini Museum (VIP-erikoismallin esittely) museolamborghini.com. 17.9.2018. museolamborghini.com. Viitattu 12.12.2020. (englanniksi)/(italiaksi)
  10. a b Registro Pietro Frua: Lamborghini Faena (1978) (Faena-auto: tarina, tietoja, runsaasti kuvia) pietro-frua.de. pietro-frua.de. Viitattu 11.12.2020. (saksaksi)
  11. Smeyers, Mark: The Genesis by Bertone (Bertone Genesis koeauto (kuvia)) LamboCARS. 5.10.1998. Lambocars.com. Viitattu 10.12.2020. (englanniksi)
  12. a b Lamborghini Estoque (Estoque-koeauton esittely) automoto.it. 16.9.2008. automoto.it. Viitattu 10.12.2020. (italiaksi)
  13. Vai, Alessandro: Lamborghini Espada, il primo "toro" di famiglia (Espada-artikkeli) autoappassionati.it. 8.7.2019. autoappassionati.it. Viitattu 11.12.2020. (italiaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lamborghini Espada.

Videoita aiheesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]