Jaguar E-Type
| Jaguar E-type | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Valmistaja | Jaguar |
| Valmistusvuodet | 1961–1974 |
| Korimalli |
2-paikkanen coupe 2-paikkanen avoauto 2+2-paikkanen coupe |
| Luokka | urheiluauto |
| Edeltäjä | Jaguar XK150 |
| Seuraaja | Jaguar XJ-S |
| Mitat ja tekniset tiedot | |
| Moottori | R6, V12 |
| Iskutilavuus | 3781–5300 cm³ |
| Teho | 265-272 hv |
| Vetotapa | takaveto |
Jaguar E-Type (Yhdysvalloissa XK-E) oli 72 515[1] kappaleen kokonaisvalmistuksellaan Jaguar Cars-yhtiön suurmenestyksen saavuttanut urheiluautomalli.
Se esiteltiin vuonna 1961. Malcolm Sayerin luomat auton sulavat linjat muistuttivat Jaguar D-Type-kilpureita ja niiden pohjalta luotuja Jaguar XK SS-urheiluautoja (25 kpl). E1A-prototyyppi vuodelta 1957 oli koeauto uudella kevytmetalli-monokokki-alustalla, mikä romutettiin testien jälkeen. Vuoden 1960 D-Typen alustan kehitysversioihin pohjautuneen E2A-prototyypin oli ensi vaiheessa ollut tarkoitus tulla kilpakäyttöön (Carfection, Norman Dewis-haastattelu kesäkuu 2019), ja se pelastui romuttamiselta. Ikoniset kulmapuskurit oli E-Typeä yksinkertaisempina totetutettu jo XK SS:sä. Auton pitkä ja matala keula, sekä lasikupujen alle piilotetut valonheittimet antoivat autolle vauhdikkaan ulkonäön. Uutuusmallin coupé-versio oli Geneven autonäyttelyn 1961 sensaatio, ja siksipä lehdistön ryntäyksestä yllättyneen Jaguar-omistaja Sir William Lyonsin käskystä alustasuunnittelija Norman Dewis sai ajaa E-Typen avoauto-prototyypinkin koeajoradalta ensin tehtaalle siivottavaksi, ja sitten yön yli Geneveen esittely- ja koeajotarkoituksiin.
The Telegraph-lehden äänestyksessä vuonna 2008 se valittiin kaikkien aikojen kauneimmaksi autoksi suurella äänten enemmistöllä.[2]
XK6-moottori oli 1961-1964 3,8-litrainen ja 1964-1971 4,2-litrainen kuusisylinterinen kahdella yläpuolisella nokka-akselilla varustettu rivimoottori. Moottorilohko oli valurautaa ja sylinterikansi alumiinia. Kolmen muuttuvakurkkuisen kaasuttimen ansioista tehoksi saatiin 265 hevosvoimaa. Kiihtyvyys 0-100 km/h sujui runsaassa 7 sekunnissa ja huippunopeus oli noin 240 km/h. Sarjasta 3 (vuodesta 1971) lähtien E-Type tuli saataville Jaguarin täysalumiinisella 5,3 litran V12-moottorilla - se oli XK6:n jälkeen vasta toinen Jaguarin omaa tekoa oleva moottori - joka pohjautui Le Mans-ajoihin jo vuonna 1954 suunniteltuun, ja vuonna 1966 seuraavan vuoden XJ13-kilpuriin tarkoitettuun V12-moottoriin. Kilpamoottorin DOHC-neliventtiilikansien sijaan sarjamoottori oli kuitenkin varustettu vain yksillä nokka-akseleilla per sylinteriryhmä, kaksilla venttiileillä per sylinteri, ja Heron-tyyppisillä palotiloilla männissä. Tämä ratkaisu yksinkertaisti venttiilikoneistoa, ja pitkät imukanavat korostivat huipputehon sijaan keskikierrosalueen vääntöä. Sen iskutilavuus nostettu 5,3 litraan, ja se sai elektronisen Lucas OPUS-sytytyksen jo vuodesta 1971 lähtien - suunnitellun polttoaineen ruiskutuksen sijaan V12-moottori varustettiin kuitenkin aluksi neljällä Zenith-Strombergin kaasuttimella. Tämä V12-moottori tulisi käyttöön myös vuoden 1972 Jaguar XJ12- ja Daimler Double Six-edustusautossa (sarjat 1 ja 2), Panther J.72:ssa (Jaguar SS100-mukaelma 1972-1981), sekä Malcolm Sayerin viimeiseksi muotoilutyöksi jääneessä vuoden 1975 Jaguar XJS-coupéssa.
Auton takapyörien erillisjousitus oli Jaguareissa uutta. Etupyörät oli tuettu kaksin kolmiotukivarsin ja jousitettu pitkittäisin vääntöjousin. Hammastanko-ohjaus oli poikkeuksellisen nopea. Ääriasentojen välillä oli hiukan yli 2,5 ohjauspyörän kierrosta. Isot levyjarrut oli sijoitettu vetoakseleiden sisäpäihin, vetopyörästön kotelon kupeeseen. Taka-akselisto oli huomattavasti parempi kuin Jaguarin aikaisempi jäykkä akseli. Auton pito liikkeelle lähdettäessä oli erinomainen.
E-typestä oli kaksi korimuunnosta: kovakattoinen coupé ja avonainen cabriolet. Vuonna 1966 markkinoille tuli myös 2+2-paikkainen coupe.[3] Vuonna 1971 esitelty uusi V12-moottori ja molemmat Series 3-korimallit, coupe ja avoauto, perustuivat 2+2-mallin pidempään akseliväliin.
Malli oli suosittu ja menestyksekäs myös kilpa-autona.
Autosta suunniteltiin vuosina 1963–1964 erityinen kevytkorinen versio kilpakäyttöön. Muutamia kappaleita valmistettiin vuonna 2014 näiden 1960-luvun piirrosten mukaan.[4]
Mallisarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Series 1 (1961–1968)
- Series 2 (1969–1971)
- Series 3 (1971–1974)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Statistics (XKE-tuotantomäärät) 2002-2019. xkedata.com. Viitattu 25.6.2019. (englanniksi)
- ↑ The 100 most beautiful cars: 20-1 2008. The Telegraph. Viitattu 30.3.2015.
- ↑ History of the 1961-1967 Jaguar E-type (XKE) Hagerty Classic Cars. Viitattu 30.3.2015.
- ↑ Jaguar E-type Lightweight revealed 2014. evo. Viitattu 30.3.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jaguar E-Type Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
