Jaguar E-Type

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jaguar E-type
SeriesoneJag.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistaja Jaguar
Valmistusvuodet 1961–1974
Korimalli 2-paikkanen coupe
2-paikkanen avoauto
2+2-paikkanen coupe
Luokka urheiluauto
Edeltäjä Jaguar XK150
Seuraaja Jaguar XJ-S
Mitat ja tekniset tiedot
Moottori R6, V12
Iskutilavuus 3781–5300 cm³
Teho 265-272 hv
Vetotapa takaveto

Jaguar E-Type (Yhdysvalloissa XK-E) oli 72 515[1] kappaleen kokonaisvalmistuksellaan Jaguar Cars-yhtiön suurmenestyksen saavuttanut urheiluautomalli.

Se esiteltiin vuonna 1961. Malcolm Sayerin luomat auton sulavat linjat muistuttivat Jaguar D-Type-kilpureita ja niiden pohjalta luotuja Jaguar XK SS-urheiluautoja (25 kpl). E1A-prototyyppi vuodelta 1957 oli koeauto uudella kevytmetalli-monokokki-alustalla, mikä romutettiin testien jälkeen. Vuoden 1960 D-Typen alustan kehitysversioihin pohjautuneen E2A-prototyypin oli ensi vaiheessa ollut tarkoitus tulla kilpakäyttöön (Carfection, Norman Dewis-haastattelu kesäkuu 2019), ja se pelastui romuttamiselta. Ikoniset kulmapuskurit oli E-Typeä yksinkertaisempina totetutettu jo XK SS:sä. Auton pitkä ja matala keula, sekä lasikupujen alle piilotetut valonheittimet antoivat autolle vauhdikkaan ulkonäön. Uutuusmallin coupé-versio oli Geneven autonäyttelyn 1961 sensaatio, ja siksipä lehdistön ryntäyksestä yllättyneen Jaguar-omistaja Sir William Lyonsin käskystä alustasuunnittelija Norman Dewis sai ajaa E-Typen avoauto-prototyypinkin koeajoradalta ensin tehtaalle siivottavaksi, ja sitten yön yli Geneveen esittely- ja koeajotarkoituksiin.

The Telegraph-lehden äänestyksessä vuonna 2008 se valittiin kaikkien aikojen kauneimmaksi autoksi suurella äänten enemmistöllä.[2]

XK6-moottori oli 1961-1964 3,8-litrainen ja 1964-1971 4,2-litrainen kuusisylinterinen kahdella yläpuolisella nokka-akselilla varustettu rivimoottori. Moottorilohko oli valurautaa ja sylinterikansi alumiinia. Kolmen muuttuvakurkkuisen kaasuttimen ansioista tehoksi saatiin 265 hevosvoimaa. Kiihtyvyys 0-100 km/h sujui runsaassa 7 sekunnissa ja huippunopeus oli noin 240 km/h. Sarjasta 3 (vuodesta 1971) lähtien E-Type tuli saataville Jaguarin täysalumiinisella 5,3 litran V12-moottorilla - se oli XK6:n jälkeen vasta toinen Jaguarin omaa tekoa oleva moottori - joka pohjautui Le Mans-ajoihin jo vuonna 1954 suunniteltuun, ja vuonna 1966 seuraavan vuoden XJ13-kilpuriin tarkoitettuun V12-moottoriin. Kilpamoottorin DOHC-neliventtiilikansien sijaan sarjamoottori oli kuitenkin varustettu vain yksillä nokka-akseleilla per sylinteriryhmä, kaksilla venttiileillä per sylinteri, ja Heron-tyyppisillä palotiloilla männissä. Tämä ratkaisu yksinkertaisti venttiilikoneistoa, ja pitkät imukanavat korostivat huipputehon sijaan keskikierrosalueen vääntöä. Sen iskutilavuus nostettu 5,3 litraan, ja se sai elektronisen Lucas OPUS-sytytyksen jo vuodesta 1971 lähtien - suunnitellun polttoaineen ruiskutuksen sijaan V12-moottori varustettiin kuitenkin aluksi neljällä Zenith-Strombergin kaasuttimella. Tämä V12-moottori tulisi käyttöön myös vuoden 1972 Jaguar XJ12- ja Daimler Double Six-edustusautossa (sarjat 1 ja 2), Panther J.72:ssa (Jaguar SS100-mukaelma 1972-1981), sekä Malcolm Sayerin viimeiseksi muotoilutyöksi jääneessä vuoden 1975 Jaguar XJS-coupéssa.

Jaguar E-Type Roadster

Auton takapyörien erillisjousitus oli Jaguareissa uutta. Etupyörät oli tuettu kaksin kolmiotukivarsin ja jousitettu pitkittäisin vääntöjousin. Hammastanko-ohjaus oli poikkeuksellisen nopea. Ääriasentojen välillä oli hiukan yli 2,5 ohjauspyörän kierrosta. Isot levyjarrut oli sijoitettu vetoakseleiden sisäpäihin, vetopyörästön kotelon kupeeseen. De Dion-tyyppinen taka-akselisto oli huomattavasti parempi kuin Jaguarin aikaisempi jäykkä akseli: tehdas käytti Le Mans-kilpailun vuonna 1955 voittanutta XK D-tyypin kilpa-autoa alustanumerolla XKD505 vuosina 1955-1958 muun muassa tämän uuteen E-Typeen tarkoitetun taka-akselin testiajoihin. Auton pito liikkeelle lähdettäessä oli erinomainen.

E-typestä oli kaksi korimuunnosta: kovakattoinen coupé ja avonainen cabriolet. Vuonna 1966 markkinoille tuli myös 2+2-paikkainen coupe.[3] Vuonna 1971 esitelty uusi V12-moottori ja molemmat Series 3-korimallit, coupe ja avoauto, perustuivat 2+2-mallin pidempään akseliväliin. Uusi pidennetty alusta oli pohjana vuoden 1967 Lontoon Earls Court Motor Show:ssa esitellylle Jaguar Pirana-koeautolle[4], jonka toteutuksen Daily Telegraph-lehti oli antanut toimeksi Bertone-koriräätälille. Muotoilusta vastasivat Nuccio Bertone ja Marcello Gandini[5]. Koeauto valmistui ennätyksellisen lyhyessä ajassa, ja E-Typen edullisempaan tekniikkaan pohjautuvana Piranan piti olla esimerkki hinnaltaan tavoitettavissa olevasta superautosta erotuksena kalliille brittiläisille tai italialaisille vaihtoehdoille. Täysin ajokuntoinen Pirana[6] jäi yksittäiskappaleeksi, mutta sen muotoilusta kehittyi sittemmin pitkä ja matala, 4-paikkainen Lamborghini Espada (1968-1978).

Malli oli suosittu ja menestyksekäs myös kilpa-autona.

Autosta suunniteltiin vuosina 1963–1964 erityinen kevytkorinen versio kilpakäyttöön. Muutamia kappaleita valmistettiin vuonna 2014 näiden 1960-luvun piirrosten mukaan.[7]

Mallisarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Series 1 (1961–1968)
  • Series 2 (1969–1971)
  • Series 3 (1971–1974)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Statistics (XKE-tuotantomäärät) 2002-2019. xkedata.com. Viitattu 25.6.2019. (englanniksi)
  2. The 100 most beautiful cars: 20-1 2008. The Telegraph. Viitattu 30.3.2015.
  3. History of the 1961-1967 Jaguar E-type (XKE) Hagerty Classic Cars. Viitattu 30.3.2015.
  4. Bertone Jaguar Pirana (Jaguar Pirana-syntytarina) Unique Cars and Parts (Australia). Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
  5. Hemmings: bertone-Jaguar Pirana comes out of the shadows (Pirana-tarina kuvineen) Hemmings Daily. 2.8.2019. Hemmings Daily. Viitattu 10.8.2019. (englanniksi)
  6. 1967 Bertone Pirana (Bertone/Jaguar Pirana esittely- ja koeajovideo) 16.3.2015. Jay Leno`s Garage. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
  7. Jaguar E-type Lightweight revealed 2014. evo. Viitattu 30.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renault 4 1961.jpg
Tämä artikkeli tai sen osa perustuu Autowikin artikkeliin, ja siitä saattavat puuttua lähdemerkinnät tai lähdemerkinnät tarvitsevat tarkistamista. Voit auttaa Wikipediaa etsimällä sopivat lähteet tai tarkistamalla lähteet.