La vendetta di Spartacus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
La vendetta di Spartacus
Italialaisen DVD-julkaisun kansikuva.
Italialaisen DVD-julkaisun kansikuva.
Ohjaaja Michele Lupo
Käsikirjoittaja Lionello De Felice, Ernesto Guida
Tuottaja Elio Scardamaglia
Säveltäjä Francesco De Masi
Kuvaaja Guglielmo Mancori
Leikkaaja Alberto Gallitti
Lavastaja Pier Vittorio Marchi
Pääosat Roger Browne, Scilla Gabel, Gordon Mitchell
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Leone Film
Ensi-ilta 24. syyskuuta 1964 (Italia)
Kesto 98 min. (Italia)
Alkuperäiskieli italia
Tuotto 430 890 110 liiraa (Italia)
Aiheesta muualla
IMDb
DBCult

La vendetta di Spartacus (”Spartacuksen kosto”) on vuonna 1964 valmistunut italialainen seikkailuelokuva. Tyylilajiltaan historia-aiheista peplumia edustavan elokuvan on ohjannut Michele Lupo. Sen pääosia esittävät Roger Browne, Scilla Gabel ja Gordon Mitchell.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arminiuksen johtamat gladiaattorit noutavat orjakapinan päällikön Spartacuksen ristiltä, ja kapina syttyy uusiin liekkeihin. Kotiin palaava legioonalainen Valerius löytää perheensä roomalaisten sotilaiden surmaamana ja liittyy lapsuudenystävänsä Cynthian ohjaamana kapinallisiin. Valeriuksen veli Marcellus kertoo Spartacuksen kuolleen ja Valerius saa aiheen epäillä Arminiusta petturiksi. Todellisuudessa kyse on vallanhimoisen senaattori Lucius Trasonen ja hänen poikansa Fulviuksen juonesta, jonka toteuttajaksi Arminius on palkattu. Roomalaiset johdattavat kapinalliset ansaan, mutta Valerius ystävineen onnistuu yllättämään heidät. Juonittelijat saavat surmansa, ja eloonjääneet kapinalliset lähtevät laivalla etsimään uutta kotimaata.[1][2][3]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Roger Browne  … Valerius  
 Scilla Gabel  … Cynthia  
 Giacomo Rossi Stuart  … Fulvius Trasone  
 Daniele Vargas  … Lucius Emilius Trasone  
 Germano Longo  … Marcellus  
 Gianni Solaro  … senaattori Flaccus  
 Franco Di Trocchio  … paimen  
 Gian Paolo Rosmino  … senaattori  
 Alfio Caltabiano  … Mucius  
 Mary Arden  … roomalainen ylhäisönainen  
 Calisto Calisti  … petturina teloitettu mies  
 Aldo Pini  … Caius Rutilus  
 Pietro Ceccarelli     
 Pietro Marescaichi     
 Mario Novelli     
 Giovanni Pazzafini     
 Antonio Corevi     
 Eugenio Galadini     
 Leonilde Montesi     
 Adriano Vitali     
 Gordon Mitchell  … Arminius[4][3]  

Tuotanto, teemat ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La vendetta di Spartacus on kuvattu Techniscope-laajakangastekniikalla Technicolor-väreissä[5] Incir De Paolisin studiolla Roomassa sekä Tor Caldaran luonnonsuojelualueen maisemissa[1]. Michele Lupo teki samaan aikaan ja samalla kokoonpanolla toisenkin gladiaattorifilmin Gli schiavi più forti del mondo (1964), jota seurasi vielä kolmas samanaiheinen elokuva Sette contro tutti (1965)[1][6].

Elokuva on yksi Stanley Kubrickin Spartacuksen monista jäljitelmistä[7]. Se on vaatimattomasti toteutettu, mutta tarinaltaan kiinnostava peplum-seikkailu, jossa on paljon suuria ja aitoja tunteita[1][6][8]. Elokuvan dramatiikkaa korostavat ohjaajan tarkka rytmitys ja Francesco De Masin vaikuttava musiikki[8][9]. Poliitikkojen harhaanjohtaman kansan teemassa voidaan nähdä heijastus Italian sisäpolitiikasta[1]. Vapauden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon ihanteet edustavat peplumille ominaisia ikuisia arvoja[6]. Lupon elokuville tyypillinen karkea huumori on rajattu yhteen tappelukohtaukseen[8][9].

Päähenkilöä esittävä Roger Browne on voimakas mutta inhimillinen toimintasankari. Hänen vastanäyttelijänsä Scilla Gabel tuo elokuvaan paitsi naisellista lämpöä, myös päättäväisyyttä ja uhmaa. Kirveellä veistetyn Gordon Mitchellin Arminius on liian nopeasti loppunsa saava mielipuolinen petturi,[6][8][9] kun taas Giacomo Rossi Stuart ja Daniele Vargas esittävät tavanomaisia ”pahiksia”. Peplumin voimamiehiä näytellyt Giovanni Pazzafini on yllättäen elokuvan gladiaattoreista heikoin, ja petturin rooleihin erikoistunut Calisto Calisti saa ironisesti surmansa viattomana.[1]

La vendetta di Spartacuksen ensi-ilta jäi samoihin aikoihin julkaistun Sergio Leonen spagettiwesternin Kourallinen dollareita varjoon[1]. Tästä huolimatta se tuotti Italiassa varsin kohtuulliset 430 miljoonan liiran pääsylipputulot. Espanjassa elokuvan näki yli miljoona katsojaa.[5]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on saatavilla Eagle Picturesin hyvälaatuisena DVD-julkaisuna, joka sisältää vain italiankielisen ääniraidan ja tekstityksen[8][10]. Francesco De Masin musiikki on julkaistu CD-levyllä[6][11].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 325, 327. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051.
  2. Casadio, Gianfranco: I mitici eroi, s. 146. Ravenna: Longo Editore, 2007. ISBN 978-88-8063-529-1.
  3. a b AFI Catalog of Feature Films afi.com. Viitattu 3.2.2015. (englanniksi)
  4. Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 3.2.2015. (italiaksi)
  5. a b DBCult Movie Database dbcult.com. Viitattu 3.2.2015. (englanniksi)
  6. a b c d e Cultiki cultiki.blogspot.fi. Viitattu 3.2.2015. (italiaksi)
  7. Elley, Derek: The Epic Film, s. 114. London, Boston, Melbourne, Henley-on-Thames: Routledge & Kegan Paul, 1984. ISBN 0-7100-9656-9.
  8. a b c d e Cool Ass Cinema coolasscinema.com. Viitattu 3.2.2015. (englanniksi)
  9. a b c Italian Film Review italianfilmreview.com. Viitattu 3.2.2015. (englanniksi)
  10. Amazon.it amazon.it. Viitattu 3.2.2015. (italiaksi)
  11. Amazon.it amazon.it. Viitattu 3.2.2015. (italiaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]