Dielektrinen lujuus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Läpilyöntilujuus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Dielektrinen lujuus, eli läpilyöntilujuus, on materiaalin sähköinen ominaisuus, joka kertoo, miten suurella jännitteellä tietyn paksuisessa kappaleessa tapahtuu läpilyönti. Dielektrisen lujuuden yksikkö on V/m (usein kerrannaisyksikkönä kV/mm).

Kappaleen läpilyöntijännite saadaan kertomalla materiaalin dielektrinen lujuus kappaleen paksuudella.

Taulukko suhteellisista permittiivisyyksistä ja läpilyöntilujuuksista[1]
Materiali Suhteellinen permittiivisyys εr Läpilyöntilujuus (106 V/m)
Kuiva ilma 1,00059 3
Bakeliitti 4,9 24
Fuusattu kvartsi (fused quartz) 3,78 8
Mylar 3.2 7
Neopreeni 6,7 12
Nailon 3,4 14
Paperi 3,7 16
Parafiinipaperi 3,5 11
Polystyreeni (PS) 2,56 24
Polyvinyylikloridi (PVC) 3,4 40
Posliini 6 12
Pyrex-lasi 5,6 14
Silikoniöljy (silicone oil) 2,5 15
Strontiumtitanaatti 233 8
Teflon (PTFE) 2,1 60
Vesi 80 -
Tyhjiö 1 -

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Serway, Raymond A.: Physics for scientists and engineers., s. 754. Belmont, CA: Brooks/Cole, Cengage Learning, 2010. 500920961. ISBN 9781439048443. Teoksen verkkoversio.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.