Dielektrinen lujuus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Dielektrinen lujuus , eli läpilyöntilujuus, on materiaalin sähköinen ominaisuus, joka kertoo, miten suurella jännitteellä tietyn paksuisessa kappaleessa tapahtuu läpilyönti. Dielektrisen lujuuden yksikkö on V/m (usein kerrannaisyksikkönä kV/mm).

Kappaleen läpilyöntijännite saadaan kertomalla materiaalin dielektrinen lujuus kappaleen paksuudella.

Taulukko suhteellisista permittiivisyyksistä ja läpilyöntilujuuksista[1]
Materiali Suhteellinen permittiivisyys εr Läpilyöntilujuus (106 V/m)
Kuiva ilma 1.00059 3
Bakeliitti 4.9 24
Fuusattu kvartsi (fused quartz) 3.78 8
Mylar 3.2 7
Neopreeni 6.7 12
Nailon 3.4 14
Paperi 3.7 16
Parafiinipaperi 3.5 11
Polystyreeni (PS) 2.56 24
Polyvinyylikloridi (PVC) 3.4 40
Posliini 6 12
Pyrex-lasi 5.6 14
Silikoniöljy (silicone oil) 2.5 15
Strontiumtitanaatti 233 8
Teflon (PTFE) 2.1 60
Vesi 80 -
Tyhjiö 1 -

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Serway, Raymond A.: Physics for scientists and engineers., s. 754. Belmont, CA: Brooks/Cole, Cengage Learning, 2010. 500920961. ISBN 9781439048443. Teoksen verkkoversio.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.