Dielektrinen lujuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Dielektrinen lujuus (läpilyöntilujuus) on materiaalin sähköinen ominaisuus, joka kertoo, miten suurella jännitteellä tietyn paksuisessa kappaleessa tapahtuu läpilyönti. Dielektrisen lujuuden yksikkö on V/m (usein kerrannaisyksikkönä kV/mm).

Kappaleen läpilyöntijännite saadaan kertomalla materiaalin dielektrinen lujuus kappaleen paksuudella.

Ilman dielektrinen lujuus on n. 3 kV/mm[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.