Läpilyöntijännite
Läpilyöntijännite kuvaa jännitettä, jolla eristemateriaali tai kaasu ei enää pysty estämään sähkön kulkemista elektrodista toiseen. Läpilyöntijännitteen yksikkö on voltti.
Esimerkiksi ukkonen on läpilyönti ilman läpi, kun jännite ylittää ilman eristyskyvyn. Kappaleen läpilyöntijännite riippuu mm. materiaalin dielektrisestä lujuudesta (läpilyöntilujuudesta) ja kappaleen paksuudesta. Ilman dielektrinen lujuus on n. 3 kV/mm[1].
Eristeen läpilyöntilujuuteen vaikuttaa myös rasitusaika, siten että eristeet kestävät lyhytkestoista rasitusta huomattavasti paremmin kuin pitkäkestoista rasitusta, esimerkiksi aikavälillä 1 nanosekunti – 1 vuosi.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Dielectric Strength of Air; The Physics Factbook
- ↑ Aro Martti, Elovaara Jarmo, Karttunen Matti, Nousiainen Kirsi, Palva Veikko: Suurjännitetekniikka s. 124–125 ISBN 978-951-672-370-2