Kuusiluoto
1930-luvun Kuusiluotoa. Kuvan etualalla vasemmalla sahan konttori ja oikealla työläisten asuntoja. Taustalla oleva pieni Kuusiluodon itäpuolella sijainnut Kukkokari-saari.
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesialue |
| Asukasluku |
asumaton |
|---|
Kuusiluoto on Tornion edustalla sijaitseva saari, joka on tällä hetkellä asumaton. Saareen aiottiin säilöä Outokummun ferrokromi- ja terästehtaan kuonajätettä, mutta suunnitelmasta luovuttiin. Kuusiluoto oli 1900-luvun alussa vireä sahayhdyskunta.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuusiluotoa ei näy vielä meren pinnan yläpuolella noin vuonna 1300, joten se on matala saari. Saari kuului 1629 perustettuun, isonjaon jälkeen 1/4 manttaalin kokoiseen Kunnarin tilaan. Vuonna 1852 Kunnarilla oli kaksi hevosta, kahdeksan lehmää, yksi nuori lehmä ja kymmenen lammasta ja maita myös mantereen puolella.
1900-luvun alusta Lapin sotaan – sahayhdyskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1899 erotettiin tilasta palsta Kuusiluodon sahaa varten, jonka raatimies Isak Kurt johtamansa Anders Kurt & Co:n nimissä oli ostanut pirkkiöläiseltä Nils Peter Kunnarilta. Saha aloitti toimintansa 1901. Paikka oli erinomainen, koska sekä Kemijoen että Torniojoen puita siellä voitiin sahata. Rosenlew-yhtiö laajentui pohjoiseen 1900-luvun alussa hankkimalla vuonna 1911 omistukseensa torniolaisen taloudellisissa vaikeuksissa olevan Anders Kurt & Co:n.[1] Vuonna 1916 oli Kuusiluodon sahayhdyskunnan asukasmäärä 203 henkilöä.
Yhteydet Kuusiluodosta hoidettiin erilaisilla laivoilla. Kuusiluodosta tuli Tornion ja Kemin välisen laivaliikenteen tärkeä pysähdyspaikka Röyttän ohella. Liikennettä hoitivat tällöin yksityisten omistamat laivat, jotka liikennöivät tyypillisesti toukokuu-lokakuun välisen ajan vuodesta. 1900-luvun alussa yhteyttä hoiti S/S Tornio ja myöhemmin S/S Pohjola ja S/S Saaristo. Laivojen liikenne jatkui aina Toisen maailmansodan alkuvuosiin asti.[2] [3]
Lukukaudella 1942–1943 koulussa oli vielä 109 oppilasta. Vuonna 1933 saha oli siirtynyt Rosenlew-yhtiön haltuun. Röyttän sahan palo 1928 aiheutti sen, että tuotteiden kysyntä kasvoi. Talvisodan alkaessa työt taas hiljenivät sahalla ja 1944 Lapin sodan pyörteissä saksalaisen tykistön osuma sytytti tulipalon, joka tuhosi sahayhdyskunnan asunnot. Itse saha jäi tuotantokuntoiseksi, ja suuri määrä sahattua puutavaraa myös jäi myös saarelle.[4]
Lapin sodan jälkeen sahaus lopetettiin. Sahattua puutavaraa käytettiin Tornionseudun jälkeenrakennustarpeisiin.[4]
Sotien jälkeinen aika – autioitunut saari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarelle jäi paikallisen merivartioston käyttöön rakennuksia. Varsinaista pysyvää asutusta saarella ei enää ollut.[4]
Kuusiluoto siirtyi osittain Outokummun käyttöön ferrokromitehtaan aloittaessa tuotantonsa 1968, jolloin syntyi kiista kuonan varastoinnista Kuusiluotoon ja päästämisestä mereen. Tilanne onneksi ratkesi Outokummun löydettyä menetelmän, jolla saatiin vältettyä jätteiden lasku mereen. Kuonajäteongelma tuli taas esille 1988, jolloin kuonavuori oli kasvanut niin suureksi, että osa siitä olisi pitänyt työntää aiemmin kaivettuun altaaseen. Tähänkin ongelmaan Outokumpu löysi osalle kuonasta ostajan ja loput varastoitiin tehtaan tontille. Ferrokromikuonan on todettu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä olevan tuotetta eikä jätettä.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ *Markku Kuisma: Metsäteollisuuden maa - Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620-1920, s. 375. Helsinki: SKS, 2006. ISBN 951-746-750-8.
- ↑ Ilkka Teerijoki: Tornion historia 2: 1809-1918, s. 52-53, 245-250. Tornion kaupunki, 2007. ISBN 978-952-99540-2-5.
- ↑ Ilkka Teerijoki: Tornion historia 3: 1918-2000, s. 241-243, 414-417. Tornion kaupunki, 2010. ISBN 978-952-99540-3-2.
- ↑ a b c Sanna Eskola, Kaisu Sarkkinen, Seija Jalagin, Sirpa Tuomivaara: Pirkkiön historia. Tornio: Pirkkiön kylätoimikunta, 1993. ISBN 952-90-5019-4.
- ↑ Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO:2005:90 finlex.fi. 23.12.2005. Viitattu 7.5.2014.