Kuusamon koboltti-kultaesiintymät

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kuusamon koboltti-kultaesiintymät ovat osa laajempaa KuusamoKuolajärvi-malmiprovinssia. Niiden hyödyntämistä valmistelee vuonna 2017 perustettu australialais-suomalainen yritys Latitude 66 Cobalt Oy, joka hankki esiintymien oikeudet Polar Mining Oy:ltä ja Kuusamo Gold Oy:ltä.[1][2][3]

Alueen esiintymiä ovat Juomasuo, Hangaslampi, Pohjasvaara, Meurastuksenaho ja Sivakkaharju Kuusamon ja Posion alueella. Nämä esiintymät sisältävät kultaa ja kobolttia sekä paikoin myös kuparia, uraania ja harvinaisia maametalleja. Mineraalivaroiksi on arvioitu 3,4 miljoonaa tonnia ja kultapitoisuus on 4,2 grammaa tonnissa. Mineraalivaroista 80–90 % keskittyy Juomasuon ja Hangaslammen esiintymiin.[2]

Polar Miningin aikanaan suunnittelema eteläinen satelliittikaivos Meurastuksenahon ja Sivakkaharjun alueella olisi sijainnut Kuusamon tärkeimmän matkailukeskuksen Rukan välittömässä läheisyydessä.[1] Välitön matkailutulo Kuusamossa vuonna 2010 oli 91,4 miljoonaa euroa ja työllistyneiden määrä yli 800 henkilöä.[4] Laaja joukko kuusamolaisia yrittäjiä ja luontoelinkeinon harjoittajia, Kuusamon asukkaita, loma-asukkaita sekä Kuusamon ystäviä perusti kaivoshankken johdosta Pro Kuusamo ry:n, jonka tavoitteena on säilyttää Kuusamo luontokaupunkina tulevaisuudessakin.[5]

Geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintymät sijaitsevat Kuusamon vihreäkivivyöhykkeellä Käylän–Konttiahon antikliinirakenteessa. Isäntäkiven iät ovat n. 2,35–2,20 Ga. Kuusamon vihreäkivivyöhykkeen kerrosjärjestys tunnetaan hyvin, ja malmikriittiset yksiköt ovat keskittyneet alimpien vihreäkivimuodostumien, serisiittikvartsiittimuodostuman ja silttikivimuodostuman kohtiin. Kuusamon vihreäkivivyöhyke on metamorfoitunut vihreäliuskefasieksessa, ja albiittiutuminen on yleistä ja silmiinpistävää etenkin metasilttikivessä.[6]

Kuusamon koboltti-kultaesiintymät ovat metamorfisia hydrotermisiä esiintymiä, jotka ovat syntyneet varhaisproterotsooisissa repeämisaltaissa, joihin on kerrostunut sedimenttejä ja evaporiitteja. Kullan isäntäkiviä ovat hydrotermisesti muuttuneet serisiittikvartsiitit, biotiitti-kloriittikivet, karbonaattialbiitit sekä mafiset vulkaniitit.[7] Kuoren kultapitoiset fluidit ovat hakeutuneet esimerkiksi poimujen ja siirrosten risteyskohtiin ja rikastuneet rakenteiden ohjaamina. Monet esiintymät ovat muodoltaan litistyneitä putkia jotka viettävät jyrkästi ainakin 300 m syvyyteen, mahdollisesti syvemmällekin.[6] Tärkeimpinä malmimineraaleina ovat pyriitti, magneettikiisu, kuparikiisu, pentlandiitti, koboltiitti ja uraniniitti.[7]

Esiintymissä on kullan lisäksi huomattavasti perusmetalleja, joten niitä voidaan pitää anomalisina kultaesiintyminä.[8] Kuusamon kultaesiintymiä on myös verrattu Blackbird-tyyppisiin esiintymiin Yhdysvaltain Idahossa.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Karjalainen, Ensio: Kiisteltyä kaivoshanketta esitellään luottamushenkilöille Kuusamossa 11.9.2013. Yle. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 16.10.2013.
  2. a b Dragon Mining Oy: Kuusamon kaivoshankkeen esittely Polar Mining Oy. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 16.10.2013.
  3. Yritys Latitude 66 Cobalt. Viitattu 26.1.2019.
  4. Kauppila, Pekka & Kuosku, Kirsi: Kuusamon aluetalousraportti, s. 32. Koillis-Suomen kehittämisyhtiö Naturpolis Oy, 2012. ISBN 978-952-5458-46-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.10.2013). (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Pro Kuusamo ry:n lehdistötiedote 18.6.2013. Pro Kuusamo ry. Arkistoitu 16.10.2013. Viitattu 17.10.2013.
  6. a b Pankka, H., K. Puustinen ja E. Vanhanen: Kuusamon liuskealueiden koboltti-kulta-esiintymät. Tutkimusraportti 101. Espoo: Geologian tutkimuskeskus, 1991. Teoksen verkkoversio (pdf).
  7. a b Ramboll Finland Oy: Kuusamon kultakaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus ymparisto.fi. 2.12.2013. Viitattu 27.1.2019.
  8. Kuusamosta löytyi erikoinen kultaesiintymä Yle Uutiset. Viitattu 27.1.2019.
  9. Ranta, Jukka-Pekka: Geological evolution and gold mineralization in the northern part of the Peräpohja belt, Finland: Evidence from whole-rock and mineral chemistry, and radiogenic and stable isotopes, s. 41. Res Terrae, Ser. A, No. 38. Oulu Mining School, 2018. Teoksen verkkoversio (pdf).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]