Kuukivi (Kuu)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Apollo 16 -lennolta tuotua vaaleaa anortosiittia.
Apollo 15 -lennolta tuotua tummaa basalttia.
Kuusta tullut meteoriitti Allan Hills 81005.

Kuukivi on Kuun kiveä. Kuukiviä tulee Maahan meteoriitteina, ja niitä on kerätty myös Kuusta miehitetyillä ja miehittämättömillä kuulennoilla. Yhdysvaltalaiset ovat tuoneet Maahan yhteensä 382 kilogrammaa kuunäytteitä. Myös Neuvostoliiton Luna-ohjelmassa kuukiveä tuotiin hiukan Maahan.[1]

Koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuun pinnan vaaleat alueet ovat koostumukseltaan Maan vaipan kaltaisia. Ne koostuvat lähinnä anortosiitista ja breksiasta. Tummat alueet, "Kuun meret", koostuvat basaltista, joka nousi pinnalle valtavissa törmäyksissä yli kolme miljardia vuotta sitten.[2]

Määrät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain Apollo-lennoilta tuodut kuukivimäärät:[3]

Lento Näytteitä Vuosi
Apollo 11

21,55 kg

1969
Apollo 12

34,30 kg

1969
Apollo 14

42,80 kg

1971
Apollo 15

76,70 kg

1971
Apollo 16

95,20 kg

1972
Apollo 17

110,40 kg

1972

Neuvostoliiton Luna-ohjelmassa kuukiveä tuotiin yhteensä 301 grammaa, alle tuhannesosa amerikkalaisten tuomasta määrästä.[4]

Kuukivilahjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjan vastaanottama kuukivilahja Apollo 11 -lennolta.

Ensimmäiset Kuun pinnalla kävelleet astronautit Neil Armstrong ja Buzz Aldrin toivat matkaltaan 22 kilogrammaa näytteitä. Seuraavana vuonna astronautit kiersivät maailmaa jakamassa pieniä kuukiviä maailman kaikille päämiehille sekä jokaiselle Yhdysvaltain osavaltiolle. Lahja koostui puisesta podiumista, jossa oli neljä akryylipalloon kapseloitua riisinjyvän kokoista kuukiveä sekä lahjan vastaanottaneen maan lippu, joka oli käynyt avaruudessa. Suomen presidentti Urho Kekkonen vastaanotti Suomen kansalle osoitetun lahjan helmikuussa 1970. Vuonna 1973 valtionpäämiehille luovutettiin lisää kuukiviä uudelta lennolta. Lahjoista suuri osa on nykyisin kateissa, mutta Suomen lahjat ovat tallessa Tamminiemen museossa ja Geologian tutkimuskeskuksen kivimuseossa Espoon Otaniemessä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Montgomery, Scott: Kuu: Maan kiehtova seuralainen. (The Moon and the Western imagination, 1999). Suomentanut Jorma Keskitalo. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4666-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Joonas Gustavsson: Uskomatonta kyllä, suuri osa Kuusta tuoduista kivinäytteistä on kadonnut – Mitä kuuluu Suomeen tuoduille kuukiville? Tekniikan Maailma. 23.9.2018. Viitattu 10.4.2019.
  2. Montgomery 2009, s. 220, 226.
  3. Extravehicular Activity Nasa. Viitattu 10.4.2019.
  4. Kari Hänninen: Ovatko tässä maailman kalleimmat kivet? 200 milligrammasta maksettiin yli 750 000 euroa Kauppalehti. 9.12.2018. Viitattu 10.4.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]