Kurön
Kurönin sisäjärvimajakka
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesialue | |
| Korkein kohta | |
| Pinta-ala |
185 ha |
Kurön, jota kutsutaan myös nimellä Hoppets Ö, on Mälarenin saari Ruotsissa Ekerön kunnassa, joka sijaitsee Tukholman läänissä.[1][a]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kurön sijaitsee Mälarenin itäosassa Södra Björkfjärdenin ja Prästfjärdenin välissä. Saaren länsipuolella sijaitsee Ridön ja saarien väliin jää 700 metriä leveä salmi Kurösund. Kurönin koillispuolella kilometrin päässä on Adelsönin lounaispää. Saaren luode-kaakko -suunnissa on järvenselkää kuuden kilometriä, mutta kohtisuorissa suunnissa vain parin kilometriä. Saaren pituus on 2,1 kilometriä ja leveys on 1,3 kilometriä. Sen pinta-ala on 185 hehtaaria eli 1,9 neliökilometriä. Se on metsäinen saari, josta on raivattu peltomaaksi alle viidesosa sen pinta-alasta. Pellot ovat nykyään niittyinä. Saaren asutus on keskittynyt Kurönin kylään, joka sijaitsee itärannassa. Muualla saarella sijaitsee kaksi asuntoa.[1][3]
Saaren on omistanut vuodesta 1912 lähtien pelastusarmeija, jonka kuntouttaa siellä päihderiippuvaisia ihmisiä. Vuoteen 2009 vastaanotettiin saarelle vain miehiä, mutta nykyään otetaan hoidettaviksi kaikkia. Saaren rakennukset ovat Pelastusarmeijan käytössä.[a]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arkeologiset tutkimukset osoittavat, että saarella on asuttu vähintään 3 000 vuotta. Lähellä saaren huippua on löydetty paasiarkku ja pengottu kiviröykkiö. Röykkiö on tulkittu olevan hiidenkiuas 1800–500 eaa. eli pronssikaudelta. Mälaren oli silloin merenlahti, jonka saaristossa saari oli tuolloin. Lahden vedenpinta sijaitsi silloin 15–20 metrin korkeudessa mpy. Saaren huipulla olisi tutkijoiden mukaan varoitusketjun vartiopaikka ja merkkitulen sytytyspaikka. Se kuului varoitusketjuun, jonka lähimmät paikat olivat Kungshattissa, Vårbyssä, Bockholmssundetissa ja tällä saarella. Täältä varoitustuli nähtiin Adelsönissä ja Björkönissä. Maankohoaminen on vaikuttanut saaren rantaviivan kulkuun vielä 1630-luvun jälkeenkin. Kartturi Sven Månssonin kartassa oli saaren eteläisellä itärannalla syvä lahti ja saari muistutti tuolloin E-kirjainta. Saari kuului tuohon aikaan kruunulle. Vuonna 1645 osti Carl Carlsson Gyllenhielm saaren rälssitorpan itselleen. Vero-oikeus siirtyi myöhemmin vapaaherra Henrik Hornille, joka joutui luopumaan siitä 1668, mutta sai sen takaisin vuonna 1689. Vuonna 1693 peruutti kuningas Kaarle IX kuitenkin tuon oikeuden reduktiossaan.[2]
Vuonna 1871 havaitsi renki Jan Erik Vanselius peltoa kyntäessään maassa kiiltävän esineen. Se osoittautui kullasta valmistetuksi kaularenkaaksi (ruots. Guldtenen), joka painoi 168 grammaa. Se arvellaan tulleen maahan kaivetuksi viikinkiaikana 500–1100 jaa. Renki sai löytöpalkkioksi 371 riikintaaleria ja 71 äyriä päälle. Rengas on esillä Historiska Museetin näyttelyssä.[2][4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kurön Wikimedia Commonsissa
- Kurön, Pelastusarmeija
- Entiset saaren verkkosivut
