Kuorevesi (järvi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuorevesi
Valtiot Suomi
Maakunnat Pirkanmaa, Keski-Suomi
Kunnat Mänttä-Vilppula, Jämsä
Koordinaatit 61°58′07″N, 24°40′31″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Kuoreveden alue (35.61)
Laskujoki Melaskoski [1]
Järvinumero 35.611.1.003
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 98,9 m [1]
Rantaviiva 172,318 km [2]
Pinta-ala 23,8049 km² [2]
Tilavuus 0,146936 km³ [2]
Keskisyvyys 6,17 m [2]
Suurin syvyys 46,3 m [2]
Valuma-alue 350 km² [3]
Keskivirtaama 3,3 m³/s [3]
Saaria 100 [2]
Kartta
Kuorevesi

Kuorevesi [2][1] on Keski-Suomessa Jämsässä ja Pirkanmaalla Mänttä-Vilppulassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön. Järvi on antanut nimen Kuoreveden kunnalle, ja siihen laskevat useimmat entisen kunnan alueen vesistä.[2][1][4]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 2 380 hehtaaria eli 23,8 neliökilometriä. Se on 20,1 kilometriä pitkä ja 5,7 kilometriä leveä. Järvi on muodoltaan pitkänmuotoinen järvi, mutta se on erityisesti pohjoisosiltaan niemien, lahtien ja saarien pirstomaa. Eteläpäässä aukeaa laajoja jävenselkiä. Eteläpäässä sijaitsee Suinuselkä, joka on 2,3 kilometriä pitkä ja 1,0 kilometriä leveä. Sen yhdistää Vuohiselkään Saloniemen ja Korppusen välinen Suinusalmi. Vuohiselkä, joka on 2,9 kilometriä pitkä ja 1,3 kilometriä leveä, jää Suinusalmen ja Monninsalmen väliin. Monninsalmi jää Monninniemen ja Tervatehtaanniemen sekä Vohlasaaren väliin. Seuraavaa järvenosaa Kirkkoselkää riittää Särkiniemeen ja sen edustalla sijaitsevaan Kuoresalolle asti. Kirkkoselän huomattavin piirre on Kirkkoniemi, jossa sijaitsee Kuoreveden kirkko. Kirkkoniemen pohjoispäässä sijaitsee myös Käpinniemen kalliomaalaus. Kirkkoselkä on 2,7 kilometriä pitkä.[2][1]

Suurimmalle järvenselälle Kovionselälle pääsee Kirkkoselältä myös Kuoresalon itäpuolelta kapeaa Marttilansalmea pitkin. Sen pohjoisena rajana toimivat alle kolmekilometriset Salmianniemi ja Kuoreniemi, joiden väliin jää 30 metriä leveä salmi. Kovionselän rannoilta työntyy eri suuntiin pitkiä lahtia ja ulos joitakin niemiä niin, että sen pohjoisosa muuttuu niiden vuoksi rikkonaiseksi. Esimerkiksi itärannasta työntyy pohjoiseen kilometrin pitkä lahti, jonka pohjukkaa kutsutaan Evälahdeksi. Selän länsirannassa on lähes neljä kilometriä pitkä lahti, jonka laajinta osaa kutsutaan Vessarinseläksi. Siitä haarautuu etelään pienempi Tervalahti, joka jää Murtoniemen suojaan.[1]

Järven pohjoisosa on rikkonaista järvialuetta. Vesireitti jatkaa ensin Paalisen läpi Kotkanselälle, josta se jatkaa Savonselältä Pieskansaaren luokse. Vesireitti kiertää Pieskansaaren joko Likosalmen kautta taikka Käänninselän ja Isosalmen kautta Melasjärvelle. Piekasansaaren itäpuolelle jää Mäntänlahti, johon Keurusselkä laskee. Kuoreveden purkautumiskohta katsotaan olevan Melaskoski. Jo Paalinen on sokkeloinen järvenosa, mutta Kurranniemen taakse etelään jatkuu Saarikkoselkä, joka on pari kilometriä pitkä ja haarainen lahti. Myös Kotkanselältä haarautuu sokkeloisia lahtia. Itään työntyy lahti, jonka haaroja ovat Atilanlahti, Särkijärven lahti ja Riihosjärven lahti. Kotkansalmen takana työntyy länteen toinen lahti, jonka suurin pituus on 5,2 kilometriä. Siihen kuuluvat esimerkiksi Vuohiselkä, Kotalahti, Koivuselkä ja Kivilahti.[1]

Järvessä on laskettu olevan 100 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 115 hehtaaria, mikä on noin 4,6 % järven kokonaispinta-alasta. Saarista kahdeksan on yli hehtaarin suuruisia, 63 yli aarin ja loput 29 ovat alle aarin kokoisia. Silmämääräisesti suurin saari Kuoresaari on 1,4 kilometriä pitkä ja 600 metriä leveä. Sen pinta-ala on kartasta mitattuna yli 45 hehtaaria. Kuoresaari sijaitsee Kirkkoselän ja Kovionselän välissä. Muita suuria saaria ovat Paaliselällä sijaitseva 600 metriä pitkä Kurransaari ja Melasjärven ja Mäntänlahden välissä sijaitseva 1,3 kilometriä pitkä Pieskansaari. Sen pinta-ala on yli 35 hehtaaria. Muut saaret ovat näitä paljon pienempiä.[2][1]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 146,9 miljoonaa kuutiometriä eli 0,1469 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 6,2 metriä ja suurin syvyys on 46,3 metriä. Järven keskiosalle on luonteenomaista järvenpohjan vaihtelevat muodot. Matalikkojen ja saarten vieressä sijaitsee jyrkkärinteisiä syvänteitä ja näiden vuorottelu saa järvenpohjan ”näyttävän mäkiseltä”. Syvin kohta sijaitsee Kovionselällä Kovionsaaren ja Riuttasaaren edustalla [5] olevassa pitkittäisessä neljä kilometriä pitkässä syvänteessä, joka kulkee Kuoresalon ja Särkiniemen välistä kohti etelää Kirkkoselälle. Sekä Kirkkoselällä että Kovionselällä on useita yli 30 metriä syviä pieniä syvänteitä. Vuohiselällä sijaitsee laajempi 25-metrinen syvänne[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 172,3 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 24,5 kilometriä. Sen rannat ovat pääasiassa metsämaata, jonka yhtenäisyyttä rikkovat kulmakuntien peltoaukeat ja muut peltopalstat, sekä pohjoisosissa asuinalueet. Järven ympäristön haja-asutus muodostuu maatiloista ja rantojen vapaa-ajan asunnoista. Niille johtaa tiet järven rantoja seuraavista maanteiltä, jota ovat Mäntästä alkaen itärantoja seuraavat seututie 347, kantatie 56 ja seututie 343, eteläpäästä pohjoiseen järven länsirantoja seuraavat yhdystie 3423, yhdystie 14323, kantatie 58, yhdystie 14334 ja pohjoisrannalla uudelleen seututie 347. Kantatie 58 myös ylittää järven Kotkanselän Kaltilan kohdalla.[2][1][6]

Pohjoisrannolla sijaitsee Mäntän keskustaajama, jonka rannoille ulottuvia kaupunginosia ovat Linjala, Isoniemi, Joenniemi, Kirkkopelto, Asemankulma ja Pättiniemi. Muu asutus on paikoin tihentynyt kyliksi tai kulmakunniksi. Näitä ovat itärannalla Kortepoukama, Riihosperä, Lahdenkylä, Myllykylä ja Joensuu sekä Suinula. Järven länsirannoilla sijaitsevat Valkamanperä, Huikuri, Kavala, Vessarinkulma, Kuoreniemi, Kaltila ja Kivilahti. Vilppulan taajama ei ulotu rantaan asti. Mänttä-Vilppulan kuntaraja ylittää järven pohjoisosan Vuohselän ja Kotkanselän kohdilta ja kulkee sieltä itään Riihossalmeä ja Riihosjärveä pitkin. Rajan eteläpuolella sijaitsee Jämsä.[1]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoreveden humuksen lievästi värjäämä vesi on laadultaan hyvää. Järven eteläosien peltovaltaiset rannat rasittavat järveä ravinteillaan, joita joutuu hajakuormituksen kautta veteen. Vedenlaatu kuitenkin paranee veden virratessa laajojen järvenselkien kautta kohti pohjoista. Veden ravinnepitoisuudet vaihtelevat ollen karujen ja lievästi rehevöityneiden järvien tasoilla. Veden happamuustaso on lievästi hapan. Veden kerrostuneisuuskausien aikana syvänteiden vesi kerrostuu voimakkaasti. Alusveden happipitoisuudet kuluvat silloin päällysvesien happitasoa alhaisemmaksi. Toisinaan pohjan lähellä on täysin hapetonta.[7][8]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Keuruun reitin valuma-alueen (35.6) Kuoreveden alueella (35.61), jonka Kuoreveden lähialueeseen (35.611) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 98,9 metriä mpy.[1][5]

Järvi sijaitsee Keuruun reitin valuma-alueen (35.6) eteläosissa sivussa vesireitin päävirtauksesta, joka laskee Keurusselän alueelta (35.62) vedet järven pohjoispäähän Mäntänlahteen. Tämä virtaus kulkeutuu länteen sekoittumatta muuhun järveen ja se laskee Melasjärvestä Kotaselkään (114 ha) ja siitä edelleen Ruoveteen. Kuoreveden muut järvenosat saavat pääosan vedestään järven eteläosaan laskevilta valuma-alueilta. Niistä laajin on Kertejoen valuma-alue (35.69), jonka laskujoki Kertejoki laskee Kovionselän Säynäänlahteen Kerteselältä. Pienempiä valuma-alueita ovat eteläpäähän laskeva Suinujoen valuma-alue (35.613), jonka laskujoki tuo sekä Hallin taajaman ympäristöstä vesiä että Syväjärven suunnalta Pihlaisjoen vesiä. Vessarinselkään laskee Tervajärven valuma-alue (35.614), jonka Tervajärvestä alkava laskujoki tuo sen ympäristön vesiä. Edellistä valuma-aluetta suurempi on Koivuselkään laskeva Lahnajoen valuma-alue (35.615), jonka laskujoki Lahnajoki lähtee Lahnajärvestä. Vielä on Vuohijoen valuma-alue (35.612), jonka oja laskee Melasjärven pohjoisrantaan Vilppulan ja Mäntän välistä. Muut järveen laskevat ojat on ryhmitelty Kuoreveden lähialueeseen (35.611).[5]

Kuoreveden lähialueella on 18 yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Niistä huomattavimpia ovat järven länsirantaan Vuohiselkään laskeva Vittajärvi (30 ha) sekä sen viereinen Rauhalammi (3 ha). Vuohiselän eteläpuolisella niemimaalla kantatien 58 ympärillä sijaitsevat Valkeajärvi (11 ha), Heikinjärvi (4 ha), Säynäänjärvi (3 ha) ja Umpianjärvi (6 ha). Itärannalla sijaitseva Riihosjärvi on Kuoreveden lahti, mutta siihen laskee Saarijärvi (17 ha). Muita järviä ovat länsirantaan laskevat Pikkujärvi (3 ha), Pohjanlammi (2 ha), Särkijärvi (8 ha) ja Monninjärvi (2 ha). Itärantaan laskevat Paskolammi (1 ha), Särkisjärvi (3 ha), Pikkujärvi (3 ha) ja Virkajärvi (3 ha). Melasjärveen laskee vain Kapakkalammi (1 ha).[1][5]

Järven lasku-uoma on Melaskoski, joka laskee Väliveteen (10 ha), joka laskee vuorostaan Keskikoskessa Kotaselkään. Pudotusta tällä välillä on puoli metriä. Tämä vesireitti tuo Keuruun reitin valuma-alueen (35.6) vedet Ruoveden alueen (35.33) Paloselän alueelle (35.332).[1][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n Kuorevesi, Jämsä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.9.2019.
  2. a b c d e f g h i j k l Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 20.1.2019.
  3. a b Paakkinen, Marika: Mäntän seudun alapuolisen vesistön tarkkailu, 2013, s.3 (taulukko), viitattu 22.1.2019
  4. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 164. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
  5. a b c d e Kuorevesi (35.611.1.003) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 20.1.2019.
  6. Kuorevesi, Jämsä (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 143.9.2019.
  7. Paakkinen, Marika: Mäntän seudun alapuolisen vesistön tarkkailu, 2013, s.11, viitattu 22.1.2019
  8. Paakkinen, Marika: Mäntän seudun alapuolisen vesistön tarkkailu, 2013, s.17–22, viitattu 22.1.2019