Kuolleiden päivä
Kuolleiden päivä (esp. Día de Muertos) on vainajien muistopäivä, jota vietetään marraskuun taitteessa Meksikossa ja Keski-Amerikan maissa sekä osassa Etelä-Amerikkaa ja Yhdysvaltain latinojen keskuudessa. Päivän viettoon kuuluu kuoleman hyväksyminen ja pilkkaaminen, hautausmailla vierailut ja kotialttarit, joille asetellaan uhrilahjoja vainajille.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuolleiden päivässä paikalliset meksikolaiset juhlat yhdistyvät kristillisen pyhäinpäivän juhlintaan sekä Mesoamerikan alkuperäiskansojen, kuten mayojen ja asteekkien, perinteisiin.[1]
Muinaisten asteekkien kalenterissa oli elokuussa kaksi vainajien muistopäivää, miccailhuitontli, ’pieni vainajien juhla’ ja micailhuitl, ’suuri vainajien juhla’, sekä satojuhla zocotlhuetzi. Suurena vainajien juhlapäivänä uhrattiin ihmisiä, joiden kallot asetettiin riviin uhritemppelin eteen. Asteekkien ja mayojen taiteessa ja keramiikassa esiintyi myös paljon pääkalloaiheita, kuten nykyajan kuolleidenkin päivässä. Kun espanjalaiset valloittivat asteekkien maat 1500-luvun alussa, asteekkien uskonnolliset perinteet siirrettiin katolisiin pyhimysjuhliin.[2]
Viettäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuolleiden päivää juhlitaan samaan aikaan kuin katolisia kuolleiden muistojuhlia, pyhimysten päivää ja uskovien vainajien muistopäivää, joita Suomessa vastaa pyhäinpäivä. Joskus kuolleiden päivää juhlitaan vain 2. marraskuuta, mutta yleensä juhla on kaksipäiväinen (Dias de los Muertos). Tällöin sen viettäminen aloitetaan auringonlaskun aikaan 31. lokakuuta, ja se kestää 2. marraskuuta asti.[1]
Kuolleiden päivän aikana kuolema hyväksytään ja sitä pilkataan. Näkyvässä osassa juhlinnassa ovat pääkallokuvat ja sesonkiruoat. Yleinen makeinen on golfpallon kokoinen pääkallokarkki. Ihmiset vierailevat hautausmailla, ja kotiin saatetaan pystyttää ofrenda, alttari kuolleille. Elävät syövät juhlaruokia, ja hengille tarjotaan heidän suosikkiruokiaan.[1]
Rakkaille vainajille pystytetyssä kotialttarissa on pöytä tai muu taso, jolle levitetään puhdas valkoinen pöytäliina. Sille asetetaan ruokaa, juomaa ja tupakkaa uhrilahjaksi. Vaikka vainajien ei uskotakaan pystyvän fyysisesti nauttimaan uhrilahjoja, heidän uskotaan kuitenkin nauttivan niiden olemuksesta. Alttarilla voi olla myös valokuvia vainajista tai pyhimyksistä sekä kukka-asetelma, usein keltaoransseista isosamettikukista tehty. Kukkien terälehdistä sirotellaan vana johtamaan alttarille. Uhrilahjojen lähellä voidaan polttaa kopaalisuitsukkeita, joiden avulla vainajat löytävät lahjansa. Alttarilla on yleensä puhdistavaa suolaa sekä vettä laseissa. Ruoka ja juomat syödään juhlan lopuksi, kun vainajat ovat ensin saaneet nauttia niistä.[3]
Paikallisia erikoisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eri puolilla Meksikoa on erilaisia kuolleiden päivän perinteitä. Jotkin niistä ovat jo katoamassa.[4]
Kuolleiden päivästä oli 1900-lukuun mennessä tullut niin tunnettu, että Meksikoon virtasi runsaasti turisteja vain seuraamaan juhlintaa. Erityisen näyttävät ja suositut juhlat järjestetään Michoacánin osavaltion Pátzcuarojärven seudun kaupungeissa ja kylissä.[5] Aikuiset menevät hautausmaalle marraskuun 1. päivän aamuna ja koristelevat haudat kukilla, leivällä (pan de muerto), hedelmillä ja kynttilöillä. Heidän jälkeensä lapset tulevat vartioimaan hautoja ja viimeistelemään koristelut. Miehet menevät sorsametsälle hankkimaan ruokaa uhrialttarille. Pojat pelaavat teruscan-nimistä peliä, jossa he ”varastavat” heille jätettyä ruokaa katoilta ja pihoilta. Illalla tanssitaan pescado blancoa ja muita rituaalisia tansseja. Kirkonkellot kutsuvat keskiyöllä vainajien sieluja palaamaan Maan päälle. Naiset ja lapset palaavat koristelemaan hautausmaata kynttilöillä, hedelmillä ja makeisilla, kun miehet jäävät aidan ulkopuolelle odottelemaan. Kynttilöiden valaisemat ja kukitetut hautausmaat ovat kuuluisia kauneudestaan.[6]
Joissain paikoissa Meksikossa juhlat aloitetaan jo 28. lokakuuta onnettomuuksissa kuolleiden muistoksi, jolloin kukkien terälehtiä sirotellaan alttareilta teiden onnettomuuspaikoille. Seuraavana päivänä muistellaan väkivallan uhreja, 30. lokakuuta ennen kastettaan kuolleita vauvoja, 31. lokakuuta muita lapsena kuolleita ja 1. marraskuuta aikuisena kuolleita.[7]
Oaxacassa Kaakkois-Meksikossa tehuanot viettävät esi-isiltään sapoteekeilta vaikutteita saanutta xandu ya -juhlaa eli pyhäinpäivää. Silloin pyhimyksille pystytetään porraspyramidin muotoisia alttareita ja muistellaan kuluneen vuoden aikana kuolleita ihmisiä. Juhlat päättyvät ilotulitukseen.[8]
Meksikon pääkaupunki Méxicossa kuolleiden päivästä on tullut suuri kaupallinen ja taiteellinen juhla, johon liittyy katukauppaa ja hallituksen järjestämiä tapahtumia ja näyttelyitä.[9]
Joissain paikoissa Meksikossa lapset kiertävät ovilla lausuen runoja tai rukouksia ja pyytäen ruokaa palkkioksi.[10]
Guatemalassa kuolleiden päivään liittyy suurten leijojen lennättäminen. Leijojen avulla vainajat johdatetaan juhliin. Guatemalassa juhliin liittyy erityisen paljon mayavaikutteita, kuten mayankielisiä rituaaleja. Muualla Keski- ja Etelä-Amerikassa kuolleiden päivän juhlinta ei ole yhtä riehakasta kuin Meksikossa. Esimerkiksi Brasiliassa siihen kuuluu ainoastaan hautausmaavierailuja 2. marraskuuta.[11]
Nykyisin kuolleiden päivän yhdysvaltalaisen vastineen Halloweenin perinteet, kuten ”karkki vai kepponen” ja makaaberit naamiaisasut, ovat leviämässä Meksikoon.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Morton, Lisa: Trick or Treat: A History of Halloween. Reaktion Books, 2012. ISBN 978-1-78023-047-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Morton 2012, s. 138–139.
- ↑ Morton 2012, s. 139–140.
- ↑ Morton 2012, s. 141.
- ↑ Morton 2012, s. 149–150.
- ↑ Morton 2012, s. 143–144.
- ↑ Morton 2012, s. 144.
- ↑ Morton 2012, s. 144–146.
- ↑ Morton 2012, s. 146.
- ↑ Morton 2012, s. 146–147.
- ↑ Morton 2012, s. 147–148.
- ↑ Morton 2012, s. 150.
- ↑ Morton 2012, s. 152.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- MEXonline: Day of the Dead Holiday (englanniksi)
- Kuolleiden päivän taustaa ja valokuvia (englanniksi)