Kopaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kopaalia, jossa on hyönteisiä.

Kopaali on eräs kasvien ja puiden tuottama hartsierite (puupihka), jota usein saadaan Copaifera-suvun kasveista. Termillä tarkoitetaan yleensä aromaattisten puuhartsien ryhmää, jota Väli-Amerikan alkuperäiskulttuurit käyttivät rituaaleissa poltettuna suitsukkeena, mutta myös muissa tarkoituksissa. 1800-luvulla se oli Itä-Afrikassa yleinen vientituote.[1]

Yleisemmin sana kopaali voi kuvailla hartsin kaltaisia ainesosia polymeroinnin ja kovettumisen välitilassa kovempien "Gummi"-hartsien ja meripihkan yhteydessä. Sana kopaali tulee Keski-Amerikan nahuatl-kielen sanasta "copalli". Maya-kulttuurin ihmiset ja mayojen aikalaiset tunsivat sen useissa mayojen kielissä sanana pom tai jokin samantapainen muunnos siitä, vaikkakin itse sanan on todistettu olevan mayojen lainasana aiemmista mixe-zoque -kielistä.

Kopaali sekoitetaan joskus virheellisesti meripihkaan, tai sitä käytetään meripihkan halvempana korvikkeena jalokivissä.

Meksikon ja Väli-Amerikan alkuperäisasukkaat käyttävät kopaalia joskus vieläkin seremonioissa ja rituaaleissa. Sitä on saatavana eri muodoissa. Kova, meripihkan kaltainen kellertävä versio on halvempaa. Valkoinen kopaali, kova, maitomainen ja tahmea ainesosa on kallimpi versio samasta hartsista.

Kopaalin käyttö maalaustyössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kopaaleja ja muita hartseja, kuten dammaria ja mastiksia käytettiin yleisesti erityisesti taidemaalauksessa sekä maalien ja lakkojen ainesosana, ennen kuin synteettinen alkydihartsi korvasi ne 1900-luvun alussa teollisen maalinvalmistuksen yleistyessä. Niitä käytetään vieläkin taidemaalauksessa ja entisöintityössä.

Kopaali ja meripihka eroavat pehmeämmistä dammarista ja mastiksista lähinnä siinä, että ne ovat peräisin usein jo sukupuuttoon kuolleesta kasvillisuudesta, jota löydetään usein vain maaperästä. Dammaria ja mastiksia taas saadaan vielä elossa olevista kasveista. Hartsin kovuudet vaihtelevat tavallisesti löytöpaikan mukaan. Afrikasta peräisin olevia kopaaleja on pidetty meripihkan jälkeen kovimpina kopaaleina.

Lakan valmistuksessa käytettiin ennen usein meripihkaa ja muita kovempia, usein Afrikasta peräisin olevia "gummi"-hartseja. Tosin nykyisin helpoimmin saatava kopaali on Aasiasta tuotava manilla-kopaali sekä Madagaskarilta saatava kovempi kopaali. Lakan valmistustyössä oli välttämätöntä saada aikaan korkea – kopaalilajikkeesta riippuen +250–450 celcius-asteen – lämpötila, että hartsi saatiin pysyvästi sekoittumaan pellavaöljyyn. Lopuksi lakan jäähdyttyä siihen voitiin lisätä vielä liuotinta ja kuivikeainetta, ja se suodatettiin. Valmistettaessa lakkaa kiinanpuuöljystä – joka myös oli yleistä varsinkin Aasiassa, käytetään erilaisia valmistusmenetelmiä kiinanpuuöljyn erilaisten ominaisuuksien vuoksi.

Lakkamaali valmistettiin aiemmin yksinkertaisimmillaan sekoittamalla valmistettuun lakkaan sävytettyä öljymaalia tai hiertämällä siihen suoraan väripigmenttiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]