Kuntalaisaloite

Kuntalaisaloitteeksi sanotaan kunnan toimintaa koskevaa ehdotusta, jonka kunnan asukas tekee kunnalle.

Kuntalaisaloitetta on pidetty suomalaisena erikoisuutena^[1]. Siitä säädettiin ensi kerran vuoden 1976 kunnallislaissa^[1]. Ruotsissa aloiteoikeuden käyttö kunnissa mahdollistettiin vasta vuonna 2002 ja Norjassa vuonna 2003^[1].

Muita kansalaisille tarjolla olevia aloitemahdollisuuksia ovat kansalaisaloite ja eurooppalainen kansalaisaloite. Kunnanvaltuutettu voi tehdä valtuustoaloitteen.

Lainsäädäntö

Kunnallisaloite perustuu kuntalain 23 §:ään:^[2]

»23 § Aloiteoikeus

Kunnan asukkaalla sekä kunnassa toimivalla yhteisöllä ja säätiöllä on oikeus tehdä aloitteita kunnan toimintaa koskevissa asioissa. Aloitteen tekijälle on ilmoitettava aloitteen johdosta suoritetut toimenpiteet.
Jos 1 momentissa tarkoitetun aloitteen tekijöinä on vähintään kaksi prosenttia kunnan asukkaista, asia on otettava käsiteltäväksi kuuden kuukauden kuluessa asian vireille tulosta.
Lisäksi palvelun käyttäjällä on oikeus tehdä aloitteita kyseistä kunnan palvelua koskevassa asiassa.

Valtuuston tietoon on saatettava vähintään kerran vuodessa sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa tehdyt aloitteet ja niiden johdosta suoritetut toimenpiteet.»

Hallituksen esityksen perusteluissa kyseisen pykälän sisältöä tarkennettiin edellisen kuntalain säädösten osalta seuraavasti:^[3]

»28 §. Aloiteoikeus. Aloitteen tekemistä koskevaan oikeuteen ja siihen liittyviin periaatteisiin ei esitetä muutoksia. Voimassa olevan lain mukainen oikeus tehdä kunnan hallintoa koskevia aloitteita muutettaisiin oikeudeksi tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa. Aloiteoikeuden on katsottu aiemminkin käsittävän myös muun muassa kunnan palvelut ja yhteistoiminnan. Kysymys on näin ollen sanamuodon selventämisestä. Aloiteoikeus ei myöskään riippuisi siitä, miten kunta on organisoinut tehtäviensä hoidon. Aloite voisi koskea esimerkiksi asiaa, jonka kunta on antanut perustamansa osakeyhtiön hoidettavaksi.

Aloitteen käsittelystä lakiin otettaisiin täsmällisemmät ja velvoittavammat säännökset. Ensinnäkin aloitteen tekijälle olisi ilmoitettava toimenpiteistä, joihin aloitteen johdosta on ryhdytty. Ilmoitus olisi tehtävä kohtuullisessa ajassa aloitteen tekemisestä, vaikka laissa ei määräajasta säädettäisikään. Ilmoituksen tekeminen ei myöskään edellyttäisi, että aloite on jo loppuun käsitelty, vaan tarkoitus olisi nimenomaisesti ilmoittaa niistä toimenpiteistä, joihin aloitteen johdosta on ryhdytty. Hyvään hallintoon kuuluisi myös ilmoittaa aloitteen arvioitu käsittelyaika. Toiseksi valtuuston tietoon olisi saatettava vähintään kerran vuodessa valtuuston toimivaltaan kuuluvissa asioissa tehdyt aloitteet ja niiden johdosta suoritetut toimenpiteet. Tämä vastaisi pitkälti nykyistä sääntelyä.
Laissa säädettäisiin myös valtuuston toimivaltaan kuuluvan aloitteen käsittelystä, kun aloitteen tekijöinä olisi kaksi prosenttia kunnan äänioikeutetuista asukkaista. Tällaisen aloitteen johdosta asia olisi otettava valtuustossa käsiteltäväksi viimeistään kuuden kuukauden kuluessa asian vireilletulosta.

Tarkemmat määräykset aloiteoikeuden käyttöön liittyvistä menettelytavoista voitaisiin ottaa hallintosääntöön. Siinä voitaisiin myös täsmentää pykälän 1 momentin mukaisen ilmoituksen sisältöä ja tekemistä.»

Kuntalaisaloitteesta säädettiin myös vuonna 1995 voimaan tullessa kuntalaissa^[4].

Yleisyys

Keskimääräisessä suomalaisessa kunnassa tehdään noin 7 kuntalaisaloitetta vuodessa^[1]. Suuremmissa kunnissa aloitteita tehdään enemmän kuin pienemmissä^[1].

Vain joka viidennessä kunnassa tehdään sellaisia aloitteita, joissa tekijöinä oli yli kaksi prosenttia kunnan asukkaista^[1].

Sisältö

Useimmin aloitteet koskevat teknisten palvelujen toimialaa^[1]. Niissä ehdotetaan esimerkiksi kevyen liikenteen väylien rakentamista, hidasteita, katuvalaistusta ja parkkipaikkoja^[1]. Ne saattavat sisältää toiveita esimerkiksi koirapuistoista, uimahallista, leikkikentistä ja kuntoportaista.^[1]

Tulokset

Keskimäärin 41 prosenttia kuntalaisaloitteista johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin^[1].