Korukeräpallokas
| Korukeräpallokas | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Staphyliniformia |
| Yläheimo: | Haiskiaismaiset Staphylinoidea |
| Heimo: | Sienipallokkaat Leiodidae |
| Suku: | Keräpallokkaat Agathidium |
| Laji: | pulchellum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Agathidium pulchellum |
|
| Katso myös | |
Korukeräpallokas (Agathidium pulchellum) on varsin pieni, pyöreä kovakuoriainen. Se kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin II liitteen lajeihin, on luokiteltu Suomen uhanalaisarvioinnissa 2010 vaarantuneeksi (VU)[3] ja laji on Suomessa rauhoitettu.[4] Korukeräpallokas kuuluu myös Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin.[5]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korukeräpallokkaalla on pituutta vain 2,0–2,5 mm ja sen selkäpuoli on hyvin kupera. Kuoriainen on pohjaväriltään kellanruskea, mutta etuselässä on tumma laikku ja keskellä peitinsiipiä tumma, sydämenmuotoinen kuvio. Häirittynä kuoriainen vetäytyy palloksi.[6]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erittäin harvinainen laji, joka tunnetaan koko maailmassa ainoastaan Valko-Venäjältä, Suomesta sekä yhdestä paikasta Pohjois-Ruotsista. Suomesta se löydettiin ensimmäisen kerran Ilomantsista vuonna 1975 ja sittemmin esiintymiä on löydetty useita.[6] Ne kaikki sijaitsevat maan itäosissa ulottuen Uudeltamaalta Kuhmoon.[7]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korukeräpallokas on Suomen lajiston harvinaisimpia ja huonoimmin tunnettuja kovakuoriaisia. Lajin biologia on vasta äskettäin alettu tuntea niin hyvin, että sen systemaattinen etsiminen on ollut mahdollista. Se elää kosteapohjaisissa ja kuusivaltaisissa vanhoissa metsissä ainakin kuolleiden haapojen kuoren alla käyttäen ravinnokseen siellä kasvavia limasieniä, joista nuijanuoranen (Trichia decipiens) on ilmeisesti sekä aikuisten kuoriaisen että toukkien ainoaa ravintoa[8]. Sittemmin lajia on tavattu myös kuuselta. Toukkien kehitys on nopeaa ja aikuisia kuoriaisia tavataan ympäri vuoden. Lajia tavataan paikoittaisesti ja se on aina yksilömäärältään niukka. Ilmeisesti runsaan lahopuun lisäksi laji edellyttää elinpaikaltaan myös sopivaa mikroilmastoa.[9][7]
Suomen esiintymispaikoista useimmat ovat suojelualueilla, mutta metsätalous uhkaa lajia niiden ulkopuolisilla esiintymispaikoilla.[6][9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Tykarski, P., Putchkov, A. & Mannerkoski, I.: Agathidium pulchellum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Korukeräpallokas – Agathidium pulchellum Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
- ↑ Finlex (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen kansainväliset vastuulajit
- ↑ a b c Suomen ympäristö 501: kovakuoriaiset
- ↑ a b Ympäristö.fi: korukeräpallokas
- ↑ Marja Härkönen & Elina Sivonen: Limasienet. Helsinki: Kasvimuseo, Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2011. ISBN 978-952-10-6805-8. s. 22
- ↑ a b http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/korukerapallokas_2006.pdf[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Korukeräpallokas (Agathidium pulchellum)
- kuva (Arkistoitu – Internet Archive)
- Artfakta: brokig aspmycelbagge (ruotsiksi)
- kuva
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Agathidium pulchellum (englanniksi)
|