Kolumbianmammutti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kolumbianmammutti
ColumbianMammoth CollegeOfEasternUtah.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Norsueläimet Proboscidea
Heimo: Norsut Elephantidae
Suku: Mammutit Mammuthus
Laji: columbi
Kaksiosainen nimi
Mammuthus columbi
(Hibbard, 1955)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kolumbianmammutti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kolumbianmammutti Commonsissa

Kolumbianmammutti (Mammuthus columbi) on sukupuuttoon kuollut mammuttilaji. Se asui Pohjois-Amerikassa noin 9 000–100 000 vuotta sitten. Kolumbianmammutti kehittyi aromammutista, joka saapui Aasiasta Pohjois-Amerikkaan noin 1,5 miljoonaa vuotta sitten.[1] Kolumbianmammutti oli yksi kaikkien aikojen suurimmista mammuttilajeista ja painoi noin 10 tonnia. Ne olivat kasvinsyöjiä ja söivät erilaisia kasveja ruohoista havupuihin. Afrikannorsuilla on tutkittu, että uros on saattanut syödä noin 200 kiloa kasveja yhden päivän aikana. Aasiannorsua pidetään kolumbianmammutin lähimpänä elävänä sukulaisena. Kolumbianmammutit olivat viimeisiä amerikkalaisen megafaunan edustajia.

Laji kuoli sukupuuttoon noin 13 000 vuotta sitten. Syynä arvellaan olleen meteoriitin isku taivaalta. Yhdysvaltalais-hollantilais-unkarilainen ryhmä perustaa väitteensä maaperästä löydettyyn 10-senttiseen hiilikerrostumaan, joka ulottuu Pohjois-Amerikasta Grönlantiin ja jopa Eurooppaan asti.

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbianmammutin kuvasi tieteellisesti ensin vuonna 1857 skotlantilainen Hugh Falconer, joka antoi lajille nimen Elephas columbi Kristoffer Kolumbuksen mukaan. Charles Lyell toi eläimen Falconerin huomioon vuonna 1846, kun hän lähetti tälle poskihampaan paloja, jotka olivat löytyneet vuonna 1838 Brunswick Altamaha Canalin kaivauksissa Yhdysvaltain Georgiassa. Tuohon aikaan Pohjois-Amerikasta löytyneiden, samanlaisten fossiilien katsottiin kuuluvan villamammutille. Falconer havaitsi fossiilinäytteidensä olevan erilaisia ja vahvisti johtopäätöksensä tutkimalla niiden sisäistä rakennetta ja eräitä muita Meksikosta löytyneitä poskihampaita.

Sukupuuttoon kuolleiden norsujen taksonomiasta tuli 1900 –luvun alussa yhä monimutkaisempaa. Taksonomista tilannetta yksinkertaistettiin monien eri tutkijoiden toimesta 1970 –luvulta lähtien: kaikki mammuttilajit luokiteltiin kuuluvaksi sukuun Mammuthus, ja monet esitetyt erot lajien välillä tulkittiin sen sijaan lajin sisäiseksi variaatioksi. Vuonna 2003 paleontologi Larry Agenbroad tiivisti yhteen nykyiset näkemykset kolumbianmammutin taksonomiasta ja tuli lopputulokseen, että useat lajit oli julistettu nuoremmiksi synonyymeiksi, ja M. columbi ja M. exilis olivat ainoita Amerikan mantereen endeemisiä mammuttilajeja (sillä muut lajit elivät sekä siellä että Euraasiassa). Ajatus siitä, että M. imperator ja M. jeffersoni olivat joko primitiivisempiä tai kehittyneempiä muotoja kolumbianmammutin evoluutiossa, tuli lähinnä hylätyksi, ja niitä pidettiin synonyymeinä.

Kolumbianmammutti kehittyi aromammutista, joka saapui Aasiasta Pohjois-Amerikkaan noin 1,5 miljoonaa vuotta sitten.

Lajikuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbianmammutti kasvoi säkäkorkeudeltaan 4 metriseksi ja ylsi painoon 8-10 tonnia. Se oli jokseenkin samankokoinen kuin varhaisemmat mammuttilajit M.meridionalis ja M. trogontherii ja kookkaampi kuin villamammutti ja nykyinen afrikannorsu. Urokset olivat yleensä ottaen kookkaampia ja vankempia. Muiden mammuttien tapaan kolumbianmammutilla oli pyörä päälaki ja alasviettävä selkä, jossa oli yksi korkea kyttyrä hartioiden kohdalla. Tämä muoto johtui selkänikamien okahaarakkeiden pituuden lyhenemisestä takaosaa kohti. Nuorilla kolumbianmammuteilla taas oli kupera selkä kuten aasiannorsulla.

Koska yhtään kolumbianmammutin pehmytkudosta ei ole löydetty, sen ulkonäöstä tiedetään paljon vähemmän kuin villamammutin. Kolumbianmammutin häntä oli pituudeltaan nykynorsun ja villamammutin hännän väliltä. Kolumbianmammutti eli lämpimämmässä elinympäristössä kuin villamammutti ja siltä puuttui todennäköisesti monia adaptaatioita, joita villamamutilla oli. Karvoja, joiden ajatellaan olevan kolumbianmammutista peräisin, on löydetty Utahista Bechanin luolasta, josta on löydetty myös mammutin lantaa. Jotkin näistä karvoista ovat karheita ja identtisiä villamammuteille tiedetyksi kuuluvien karvojen kanssa; koska tämä paikka on kuitenkin niin kaukana etelässä, on epätodennäköistä, että ne ovat villamammutin karvaa.

Hampaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbianmammuteilla oli hyvin pitkät syöksyhampaat, jotka olivat käyrempiä kuin nykynorsujen syöksyhampaat. Suurin tunnettu mammutin syöksyhammas on 4,9 metriä, joka kuului kolumbianmammutille, lajin muiden syöksyhampaiden pituuden vaihdellessa 3,5 metristä 4,121 metriin. Kolumbianmammutin syöksyhampaat eivät olleet tavallisesti paljoa suurempia kuin villamammutin, jonka syöksyhampaat ylsivät noin 4,2 pituisiksi. Naaraiden syöksyhampaat olivat paljon pienempiä ja ohuempia. Syöksyhampaat olivat yleensä epäsymmetrisiä ja niissä oli huomattavaa vaihtelua; jotkin syöksyhampaat kaartuivat alaspäin sen sijaan, että olisivat kaartuneet itsestä poispäin, tai olivat katkeamisen takia lyhyempiä. Kolumbianmammutin syöksyhampaat olivat yleensä vähemmän käyristyneitä kuin villamammutin

Kolumbianmammuteilla oli neljä poskihammasta käytettävissään samanaikaisesti, kaksi yläleuassa, ja kaksi alaleuassa. Noin 23 cm poskihampaan kruunusta oli leuan sisällä ja 2,5 cm yläpuolella. Kruunu työntyi eteenpäin ja ylös sen kuluessa. Hampailla oli erilliset hammaskiilteiset harjanteet, joita peittivät purupintaa kohti suuntautuneet ”prismat”. Hampaat olivat kulumista kestäviä ja niitä pitivät yhdessä kiinni hammassementti ja dentiini. Mammutin poskihampaat vaihtuivat viidesti eläimen elinaikana

Paleobiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykynorsujen kärsän tapaan kolumbianmammutin kärsä oli herkkä ja lihaksikas monia käyttötarkoituksia omaava raajankaltainen elin. Sen avulla eläin siirteli ja käsitteli kappaleita, ja sitä käytettiin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Vaikka terveet aikuiset mammutit pystyivätkin puolustautumaan syöksyhampaidensa, kärsänsä ja kokonsa avulla pedoilta, nuoremmat yksilöt ja huonokuntoisemmat aikuiset mammutit olivat alttiina joutua saaliiksi laumassa saalistaville eläimille, kuten susille ja kissapedoille. Homotherium –suvun kissapetojen yhteentuomia nuorien kolumbianmammuttien luita on löydetty Teksasista Friesenhahnin luolasta.[2][3] Syöksyhampaita on voitu käyttää lajin sisäisessä kamppailussa reviireistä ja parittelukumppaneista sekä naaraiden houkuttelemiseen ja kilpailijoiden uhkailemiseen. Kaksi kolumbianmammuttia, jotka kuolivat Nebraskassa syöksyhampaistaan toinen toisiinsa kiinnijääneinä, antavat taistelukäyttäytymisestä todisteita

Yhteen paikkaan kasaantuneita nykynorsujen jäänteitä on kutsuttu ”norsujen hautausmaaksi”, koska näiden virheellisesti ajateltiin olevan paikkoja, jonne vanhat norsut menivät kuolemaan. Samanlaisia kolumbianmammuttien luiden kasautumisia on havaittu; näiden ajatellaan olevan tulosta kolumbianmammuttien kuolemisesta jokien läheisyydessä tai joissa vuosituhansien ajan ja siitä, että vesi on kuljettanut luut samaan paikkaan (kuten esimerkiksi Aucilla -joki Floridassa) tai siitä, että eläimet ovat kuolleet jäätyään jumiin mutaan. Joidenkin luukasaumien ajatellaan olevan jäänteitä samaan aikaan kuolleista laumoista, mahdollisesti tulvan seurauksena.

Nykynorsujen tapaan kolubianmammutit olivat todennäköisesti sosiaalisia ja elivät matriarkaalisissa perheryhmissä; suurin osa eläinten sosiaalisesta kanssakäymisestä oli samanlaista kuin nykynorsuilla. Tätä tukevat fossiilirykelmät, kuten Dent Site Coloradossa ja Teksasin Waco Mammoth National Monument, joista täysin naarasmammuteista ja nuorista mammuteista koostuvia ryhmiä on löydetty, mikä vihjaa naaraiden johtamiin perheryhmiin.[3]

Ruoka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuinen kolumbianmammutti olisi vuorokaudessa tarvinnut yli 180 kilogrammaa ruokaa ja on saattanut hankkia ravintoa 20 tuntia vuorokaudessa. Mammutit pureskelivat ruokansa käyttämällä voimakkaita leukalihaksiaan liikuttaakseen alaleukaluuta eteenpäin ja lähemmäksi suuta, ja tämän jälkeen taaksepäin avaten suuta. Kärsän avulla pystyi kiskomaan isoja ruohotuppoja, poimimaan kukkia ja niiden nuppuja sekä repimään lehtiä ja oksia puista ja pensaista, ja syöksyhampaita käytettiin kasvien kaivamiseen ja kaarnan repimiseen puista.

Kolumbianmammutin mahansisältölöydöt ovat harvinaista, koska kolumbianmammutin raatoja ei yhtään ole löydetty, mutta kasvinosia löydettiin "Huntingtonin mammutin" lantion ja kylkiluiden välistä kaivausten yhteydessä Utahissa. Mikroskooppitutkimukset osoittivat näiden pureskeltujen jäänteiden sisältävän sarakasveja, pihtojen oksia ja neulasia, heinäkasveja, tammea ja vaahteraa. Suuri määrä mammutin lantaa on löydetty Utahista kahdesta luolasta. Bechanin luolan (bechan on navajon kieltä ja tarkoittaa "isoja jätöksiä") kuivat olosuhteet ja tasainen lämpötila ovat pitäneet säilyneenä 16 000 - 13 500 vuotta vanhan norsueläimen lannan, joka on hyvin todennäköisesti kolumbianmammutista peräisin.

Kasvien kuten värimulperin, kentuckyn papupuun ja kolmiokan suurten hedelmien on esitetty kehittyneen samaan aikaan nykyisin sukupuuttoon kuolleen Amerikan megafaunan (esimerkiksi mammuttien ja muiden norsujen) kanssa, sillä nykyisin eläviä endeemisiä, näitä hedelmiä syömään ja niiden siemeniä levittämään pystyviä kasvinsyöjiä ei ole.[4] Alueelle tuodut karjaeläimet ja hevoset ovat ottaneet sittemmin itselleen tämän ekologisen roolin.[5]

Elinikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbianmammutin eliniän ajatellaan olleen noin 80 vuotta. Nisäkkäiden elinikä on yhteydessä kokoon; kolumbianmammutit ovat suurempia kuin nykyään elävät elefantit, joiden elinikä on noin 60 vuotta. Mammutin ikä voidaan karkeasti päätellä laskemalla sen syöksyhampaiden kasvurenkaat poikkileikatusta syöksyhampaasta. Renkaiden laskemista ei voi kuitenkaan soveltaa mammutin varhaisten vuosien kohdalla; kasvu ensimmäisinä vuosina näkyy syöksyhampaiden kärjissä, jotka yleensä kuluvat pois.

Mammuttien kasvu jatkui aikuisiällä, kuten norsuilla. Urokset kasvoivat 40 -vuotiaaksi asti, ja naaraat 25 -vuotiaaksi asti.

Melkein kaikki ”Huntingtonin mammutin” selkänikamat olivat artriitin vuoksi vääntyneitä, ja eläimen lannenikamista neljä oli yhteensulautuneita; joissakin luissa on merkkejä bakteeri-infektiosta, kuten osteomyeliitistä. Luiden kunto vihjaa, että eläin kuoli vanhuuteen ja aliravitsemukseen.[6]

Kolumbianmammutit ja ihmiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmiset saapuivat Amerikan mantereelle Beringinsalmen kautta, ja todisteet osoittavat ihmisten olleen tekemisissä kolumbianmammuttien kanssa. Kolumbianmammutista tehtyjä työkaluja on löydetty useista Pohjois-Amerikassa sijaitsevita paikoista. Meksikon Tocuilan alueella 13 000 vuotta sitten kolumbianmammutin luita hankittiin kivityökalujen tekoon.

Varhaisimmillaan todisteet osoittavat mammuttien metsästyksen Amerikan mantereella ulottuvan 18 000 - 20 000 vuoden päähän. Clovis-kulttuuria edustavat paleointiaanit, jotka ilmaantuivat noin 7000 vuotta myöhemmin, ovat saattaneet olla ensimmäisiä ihmisiä, jotka metsästivät mammutteja suurin määrin. Näiden ihmisten ajatellaan metsästäneen kolumbianmammutteja Clovis -kärjillä varustetuilla keihäillä, joita heitettiin tai joilla lyötiin.

Muut paikat osoittavat epäsuorempia todisteita mammutien metsästyksestä, kuten pinotut luut, joissa on jälkiä lahtauksesta. Jotkin näistä paikoista eivät ole Clovisin kärkien kanssa läheisesti yhteydessä. Lehner Mammoth-Kill Site ja Dent Site, joista useita lahtauksen jälkiä kantavia nuoria ja aikuisia mammutteja on löydetty Clovis –kärkien yhteydestä, tulkittiin yhteen aikaan Clovis-kulttuurin metsästäjien tappamiksi, kokonaisiksi laumoiksi. Isotooppitutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet että, mammuttien kasautumat edustavat eri kuolleita yksilöitä eri vuodenaikoina, eivätkä siksi kerralla tapettuja laumoja.

Coloradon laakion kalliomaalaukset kuvaavat joko kolumbianmammutteja tai mastodontteja. Floridan Vero Beachista löytyneeseen 13 000 vuotta vanhaan luunpalaseen, joka on varhaisin esimerkki taiteesta Amerikassa, on kaiverrettu joko mammutti tai mastodontti. Utahin San Juan -joen 11 000 - 13 000 vuotta vanhojen kalliomaalausten ajatellaan sisältävän piirroksen kahdesta kolumbianmammutista; mammuttien kupolimaiset päät erottavat ne mastodonteista. Piirroksissa näkyy myös kärsillä kaksi "sormea". Kyseinen piirre on tuttu eurooppalaisista mammutteja kuvaavista piirroksista. Syöksyhampaat ovat lyhyitä, mikä voi merkitä sitä, että niiden on tarkoitus kuvata naaraita.

Sukupuutto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä kolumbianmammutit että villamammutit hävisivät myöhäisen pleistoseenikauden ja varhaisen holoseenikauden aikana yhdessä enimmän pleistoseeniaikakauden megafaunan kanssa. Viimeisimmät kolumbianmammutin jäänteet on ajoitettu olevan peräisin noin 11 500 vuoden takaa. Tämä sukupuutto oli osa pleistoseenin lopun joukkotuhoa, joka alkoi 40 000 vuotta sitten. Tutkijat eivät tiedä tapahtuivatko nämä sukupuutot nopeasti vai pidemmän ajan kuluessa. Tänä ajanjaksona Pohjois-Amerikasta hävisi 40 nisäkäslajia, joista melkein kaikki painoivat yli 40 kg; mammuttien sukupuuttoa ei voida selittää eristyksissä muista tekijöistä ja tapahtumista.

Tutkijat ovat jakautuneita sen suhteen ajoivatko ilmastonmuutos, metsästys vai kummankin yhdistelmä kolumbianmammutit sukupuuttoon.[7] Ilmastonmuutoshypoteesin mukaan lämpimämpi sää johti kolumbianmammuteille sopivan elinympäristön häviämiseen. Liikatappohypoteesi taas katsoo mammuttien sukupuuton syyksi ihmisten suorittaman metsästyksen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tiede 10/2007, s. 8 uutiset.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Evolution and dispersal of mammoths across the Northern Hemisphere" (13.11.2015). Science 350 (6262): 805–809. doi:10.1126/science.aac5660. PMID 26564853. 
  2. "Friesenhahn Cave: Late Pleistocene paleoecology and predator-prey relationships of mammoths with an extinct scimitar cat" (2013). Geological Society of America Field Guides 30. doi:10.1130/2013.0030(02). Viitattu 9.4.2016. 
  3. a b Hoppe, Kathryn A (2004). "Late Pleistocene mammoth herd structure, migration patterns, and Clovis hunting strategies inferred from isotopic analyses of multiple death assemblages." Paleobiology. 30(1)
  4. Bronaugh, Whit (2010). "The Trees That Miss The Mammoths". American Forests 115 (Talvinumero). 
  5. "Neotropical Anachronisms: The Fruits the Gomphotheres Ate" (1982). Science 215 (4528). doi:10.1126/science.215.4528.19. PMID 17790450. 
  6. Gillette, D. D. (1993). "The Columbian Mammoth, Mammuthus columbi, from the Wasatch Mountains of Central Utah". Journal of Paleontology 67 (4). doi:10.1017/S0022336000024999. 
  7. "Late Quaternary megafaunal extinctions on the continents: A short review" (2015). Geological Journal 50 (3). doi:10.1002/gj.2633. 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Columbian mammoth