Koivulehtomittari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koivulehtomittari
Jodis lactearia01.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Vihermittarit Geometrinae
Suku: Jodis
Laji: lactearia
Kaksiosainen nimi

Jodis lactearia
(Linnaeus, 1758)[1]

Synonyymit
  • Iodis lactearia[1]
  • Nemoria lactearia[2]
  • Thalera lactearia[1]
Katso myös

 Commons-logo.svg Koivulehtomittari Commonsissa

Koivulehtomittari, vanhalta nimeltään valkeanvihreä lehtomittari[2] (Jodis lactearia) on vihermittareihin kuuluva pienehkö vihreä perhoslaji, joka on levinnyt laajalle alueelle Euraasiassa. Laji lentää lehdoissa sekä lehtomaisissa metsissä yleensä illansuussa ja yöllä, ja sen lentoaika ajoittuu touko-heinäkuulle. Koivulehtomittarin toukat käyttävät ravinnokseen pääasiassa koivuja, mutta toukkia on tavattu myös monilla muilla lehtipuilla. Yksivuotinen laji talvehtii kotelona.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivulehtomittari on pienehkö perhonen. Sen siipien kärkiväli on noin 19–24 millimetriä. Laji on rakenteeltaan hoikka ja sen siivet ovat suhteellisen leveät. Siipien yläpinnan väri on hennon vaalean vihreä, alapuolelta siivet ovat lähes valkoiset. Vanhemmiten siipien väri haalistuu lähes valkoiseksi.[1][3]

Koivulehtomittarin kanssa lähes saman näköinen laji on samaan sukuun kuuluva mustikkalehtomittari. Jälkimmäisestä lajin erottaa kuitenkin siitä, että koivulehtomittarilla siipien poikkiviirut ovat muodoltaan lähes hampaattomat. Samoin lajin vaalean ruskea otsa on alareunastaan ja sivuiltaan valkeahko, toisin kuin mustikkalehtomittarilla.[1] Lähisukuisesta kanervamittarista lajin puolestaan erottaa takasiiven sisäänpäin kääntyvästä kaarijuovasta sekä koiraan kaksoiskampahampaisista tuntosarvista.[1][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivulehtomittari on levinnyt lähes koko Euraasiaan: sitä tavataan lännessä Irlannista keskisen Euroopan yli Venäjälle. Idässä levinneisyysalue ulottuu Sahalinille, Kiinaan ja Japaniin. Venäjän pohjoisosista laji puuttuu. Suomessa koivulehtomittari on jokseenkin yleinen Etelä- ja Keski-Suomen laji.[1]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivulehtomittari on elinympäristönsä suhteen melko vaativa, eikä sitä tavata useinkaan lennossa kuin yksitellen. Lajin parhaimpia elinalueita ovat lehdot sekä lehtomaiset, avoimehkot metsät. Lajia tavataan myös edellä mainittujen metsien laidoilla, sekä puistoissa että puutarhoissa.[1]

Lajin lentoaika alkaa Suomessa touko-kesäkuun vaihteessa ja jatkuu heinäkuun alkuun, Britanniassa lentoaikaa on touko-kesäkuu. Runsaimmillaan laji on lennossa illansuussa ja yöllä. Koivulehtomittarin toukat käyttävät ravinnokseen pääasiassa koivuja, mutta niitä tavataan myös monilla muilla lehtipuulajeilla, kuten pihlajalla, omenapuulla, tammella ja lehmuksella. Toukkia on joissain harvoissa tapauksessa havaittu myös juolukalla. Koivulehtomittari talvehtii kotelona.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johan Emil Aro: Suomen perhoset – paraiden lähteiden mukaan sommitteli J. E. Aro. Wanamon kirjoja n:o 1. Helsinki: Otava, 1900. Teoksen verkkoversio (pdf).
  • Kauri Mikkola, Ilkka Jalas & Osmo Peltonen: Suomen perhoset – Mittarit 1. Tampere: Suomen Perhostutkijain Seura, 1985. ISBN 951-99620-7-7.
  • Bernard Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles. Hong Kong: Viking, 1984. ISBN 0-670-80354-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Mikkola ym: Suomen perhoset – Mittarit 1, s. 57–58.
  2. a b Aro: Suomen perhoset, s. 185.
  3. a b c Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles, s. 18.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]