Mustikkalehtomittari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mustikkalehtomittari
Jodis.putata.-.lindsey.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Vihermittarit Geometrinae
Suku: Jodis
Laji: putata
Kaksiosainen nimi

Jodis putata
(Linnaeus, 1758)[1]

Synonyymit
  • Iodis putata[1]
  • Nemoria putata[2]
  • Thalera putata[1]
Alalajit
  • J. p. putata
  • J. p. orientalis Wehrli, 1923[1]
Katso myös

 Commons-logo.svg Mustikkalehtomittari Commonsissa

Mustikkalehtomittari, vanhalta nimeltään hammasviiruinen lehtomittari[2] (Jodis putata) on vihermittareihin kuuluva pienehkö vihreä perhoslaji, joka on levinnyt laajalle alueelle Euraasiassa. Laji lentää tuoreissa mustikkatyypin kuusimetsissä sekä korvissa että rämeillä yleensä illansuussa ja iltahämärissä, ja sen lentoaika ajoittuu touko-heinäkuulle. Mustikkalehtomittarin toukat käyttävät ravinnokseen mustikkaa ja juolukkaa. Yksivuotinen laji talvehtii kotelona.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustikkalehtomittari on pienehkö perhonen. Sen siipien kärkiväli on noin 18–23 millimetriä. Laji on rakenteeltaan hoikka ja sen siivet ovat suhteellisen leveät. Siipien yläpinnan väri on vaalean vihreä, alapuolelta siivet ovat lähes valkoiset. Vanhemmiten siipien väri haalistuu lähes valkoiseksi.[1]

Mustikkalehtomittarin kanssa lähes saman näköinen laji on samaan sukuun kuuluva koivulehtomittari. Jälkimmäisestä lajin erottaa kuitenkin siitä, että mustikkalehtomittarilla siipien poikkiviirut ovat muodoltaan selvästi mutkittelevat ja takasiiven ulkoreunan kulma ei ole yhtä selvä. Samoin lajin otsa on kauttaaltaan vaalean ruskea ja siipien väri on kenties tummemman vihreä. Lähisukuisesta kanervamittarista lajin puolestaan erottaa takasiiven sisäänpäin kääntyvästä kaarijuovasta sekä koiraan kaksoiskampahampaisista tuntosarvista.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustikkalehtomittari on levinnyt lähes koko Euraasiaan: sitä tavataan lännessä Pohjois- ja Keski-Euroopan alueelta, joka rajoittuu lounaassa Ranskaan ja Pohjois-Italiaan. Idässä levinneisyysalue jatkuu Venäjälle Uralia ja Siperiaa myöten. Amurilta Korean niemimaalle, Kiinaan ja Japaniin ulottuvalla alueella lentää alalaji J. p. orientalis. Suomessa mustikkalehtomittari on melko yleinen perhonen, jota tavataan maassa lähes pohjoisinta Lappia myöten.[1]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustikkalehtomittari on elinympäristöissään usein melko runsas. Lajin tyypillisintä elinympäristöä ovat tuoreet mustikkatyypin kuusimetsät sekä korvet että rämeet. Yleisyydestään johtuen lajia tavataan kuitenkin myös useissa muissakin elinympäristöissä.[1]

Lajin lentoaika alkaa Suomessa touko-kesäkuun vaihteessa ja jatkuu heinäkuulle. Mustikkalehtomittari on lennossa myös päivällä, mutta runsaimmillaan laji on lennossa illansuussa ja iltahämärissä. Mustikkalehtomittarin toukat käyttävät ravinnokseen mustikkaa ja juolukkaa. Laji talvehtii kotelona.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johan Emil Aro: Suomen perhoset – paraiden lähteiden mukaan sommitteli J. E. Aro. Wanamon kirjoja n:o 1. Helsinki: Otava, 1900. Teoksen verkkoversio (pdf).
  • Kauri Mikkola, Ilkka Jalas & Osmo Peltonen: Suomen perhoset – Mittarit 1. Tampere: Suomen Perhostutkijain Seura, 1985. ISBN 951-99620-7-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Mikkola ym: Suomen perhoset – Mittarit 1, s. 58.
  2. a b Aro: Suomen perhoset, s. 185.