Kleopatran neula

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kleopatran neula Lontoossa Thamesjoen varrella.

Kleopatran neula on Lontoossa sijaitseva, noin 21 metriä korkea ja 225 tonnia painava, hieroglyfeillä koristeltu graniittinen obeliski, joka on peräisin muinaisesta Egyptistä. Kleopatran neulalla on kaksoiskappale New Yorkissa.[1] Joskus myös Pariisissa sijaitsevaa vanhaa egyptiläisobeliskia on - virheellisesti - nimitetty Kleopatran neulaksi.

Thutmosis III pystytytti kaksi, noin vuonna 1450 eaa. valmistettua obeliskia Heliopoliksen kaupunkiin, jonne ne kuljetettiin Assuanin kivilouhimoilta Niiliä pitkin.[1] Hieroglyfikirjoitukset lisättiin 200 vuotta myöhemmin Ramses II:n käskystä, muistoksi hänen sotilaallisista voitoistaan. Roomalaiset siirsivät obeliskit vuonna 12 eaa. Aleksandriaan, temppeliin, jonka Kleopatra VII oli rakennuttanut Marcus Antoniuksen muistolle. Muuta tekemistä Kleopatran kanssa obeliskeilla ei ole. Obeliskit kaatuivat myöhemmin etusivulleen, minkä ansiosta suurin osa hieroglyfeistä säästyi sään, tuulen ja ilkivallan tuhoilta. Britit yrittivät kaivaa neulat esiin jo vuonna 1798 - tuloksetta.[1]

Lontoon Kleopatran neula (johon nimityksellä yleensä viitataan) sijaitsee Lontoon Westminsterissä, Thamesjoen rannalla, lähellä Trafalgar Squarea. Sen lahjoitti Britannian kuningas Yrjö IV:lle vuonna 1820 Mehemet Ali, Egyptin albanialaissyntyinen käskynhaltija, kunnianosoituksena Amiraali Nelsonin ja Sir Ralp Abercrombyn sotilaallisille voitoille ranskalaisista Egyptissä. Valtavan obeliskin siirto Lontooseen oli kuitenkin huomattavan hankalaa ja obeliski jäikin Aleksandriaan vielä 58 vuodeksi.[1]

Siirto tuli mahdolliseksi 1877, kun kuuluisa lääkäri Sir William James Erasmus Wilson, lahjoitti murskausuhan alla olleen obeliskin siirtoon 10 000 puntaa, joka nykyrahaksi muutettuna vastasi yli 700 000 euroa. Projektin käytännön toteutus annettiin John Dixon -nimiselle insinöörille. Obeliskin ympärille rakennettiin sylinteri, joka sitten lastattiin sitä varten valmistettuun Cleopatra-proomuun. Proomua hinannut Olga-alus joutui kuitenkin Biskajanlahdella myrskyyn, joka johti kuuden merimiehen kuolemaan. Peläten uppoavan proomun vievän Olgan mukanaan syvyyksiin, kapteeni määräsi hinausvaijerin irroitettavaksi. Proomu ei kuitenkaan uponnut, vaan ajelehti merellä kunnes skotlantilainen höyrylaiva Fitzmaurice löysi sen jo seuraavana päivänä. Fitzmauricen miehistö sai korjattua proomua sen verran, että se saatiin hinattua Espanjan Ferroliin. Lopulta englantilainen hinaaja Anglia kuljetti proomun perille Lontooseen, jonne se saapui 17. tammikuuta 1878. Nykyisellä pystyyspaikallaan se on seissyt 12. syyskuuta 1878 lähtien.[1] Tapauksen ja yleisen egyptiläismystiikan vuoksi jotkut ovat pitäneet obeliskia kirottuna ja pahaenteisenä; sen luona on muun muassa sanottu tapahtuvan huomattavan paljon itsemurhia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Tieteen kuvalehti Historia 16/2013, s. 32-35