Klassinen liberalismi (kirja)
Klassinen liberalismi on vuonna 1997 ilmestynyt Risto Harisalon ja Ensio Miettisen kirja liberalismista.[1]
Liberalismi saattaa Harisalon ja Miettisen mukaan olla aatesuunta jota on kritisoitu enemmän kuin yritetty ymmärtää, ja se saattaa heidän mukaansa olla yksi väärinymmärretyimmistä ajattelutavoista yhteiskuntatieteissä ja politiikassa.[1] Vastoin yleistä käsitystä liberalismi on kirjoittajien mukaan vakavasti otettava älyllinen suuntaus, joka on kestänyt ajan paineet 1700-luvulta alkaen ja kyennyt uudistumaan olosuhteiden muuttuessa.[1] Liberalismin ihmiskuva on positiivinen ja se uskoo ihmisten voivan elää haluamallaan tavalla ja pystyvän ratkaisemaan yhteiskunnalliset ongelmat. Liberalismi ei kuulu niiden aatesuuntien joukkoon, jotka pyrkivät peräänkuuluttamaan luopumisen ja kurjuuden välttämättömyyttä, tai pakottavat yksilöitä alistumaan kulloinkin vallankahvassa olevan kollektiivin tahtoon, eikä liberalismi pyri pelottelemaan ihmisiä esimerkiksi luonnon kostolla.[1] Tuomiopäivän profetioiden ja tulevien vaikeuksien avulla pelottelun sijaan liberalismi tarjoaa vaihtoehdon, josta ihmiset voivat vakuuttua loogisen ajattelunsa avulla. Liberalismin ymmärtäminen ja omaksuminen edellyttää järkevää ajattelua, harkittua mielikuvitusta, kriittistä pohdintaa ja vankkaa epäilyä. Se asettaa tieteellisen diskurssin arkiajattelun, ryhmäajattelun ja tavanomaisen poliittisen mielipiteenvaihdon edelle. Nämä ominaisuudet edesauttavat ihmisiä suhtautumaan kriittisesti erilaisten yhteiskunnallisten utopioiden houkutuksiin, jotka lupaavat ihmisille enemmän mitä pystyvät lopulta tarjoamaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Harisalo, Risto & Miettinen, Ensio: Klassinen liberalismi. Tampere: Tampere University Press, 1997. ISBN 951-44-4119-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Terho Pursiainen: Liberalismin ankaraa oppia. Helsingin sanomat 30.4.1997.
- Jussi Syrjälä: Vapauden ilosanoma. Yliopisto-lehti 2/1998.
- Antti Kolari: Vapaus ja vauraus ovat veljeksiä. Taloussanomat 17.12.1998.