Kim Novak

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kim Novak
Kim Novak elokuvassa Vertigo – punainen kyynel
Kim Novak elokuvassa Vertigo – punainen kyynel
Syntymäaika 13. helmikuuta 1933 (ikä 83)
Syntymäpaikka Chicago, Illinois, Yhdysvallat
Aktiivisena 1954–1991
Oikea nimi Marilyn Pauline Novak
Merkittävät roolit Judy Barton/Madeleine Elster (Vertigo – punainen kyynel)
Aiheesta muualla
IMDb

Kim Novak (oik. Marilyn Pauline Novak, s. 13. helmikuuta 1933 Chicago, Illinois, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän oli 1950-luvun lopussa yksi Amerikan suosituimmista elokuvatähdistä. Hänen kuuluisin roolityönsä on luultavasti Alfred Hitchcockin ohjaama elokuva Vertigo – punainen kyynel (1958).

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim Novakin alkuperäinen nimi on Marilyn Pauline Novak. Hän syntyi katoliseen amerikantšekkiläiseen perheeseen. Hänen molemmat vanhempansa olivat entisiä opettajia, ja Novakilla on yksi sisar. Valmistuttuaan high schoolista Kim aloitti mallin työt ja jatkoi niitä muutettuaan Los Angelesiin. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli Lloyd Baconin ohjaamassa elokuvassa Ranskalainen linja (1954), jonka pääosassa näytteli Jane Russell. Kim Novakin nimi ei päässyt edes lopputeksteihin.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim Novakin löysi Columbia Picturesin agentti, ja hän teki koefilmin. Columbia etsi uutta kaunotarta korvaamaan kapinoivaa ja hankalaa Rita Hayworthia ja allekirjoitti Novakin kanssa puolen vuoden sopimuksen. Columbia päätti tehdä vaaleasta Kim Novakista oman versionsa Marilyn Monroesta. Tuolloin Kim vielä käytti omaa nimeään, Marilyn Novak. Tuotantoyhtiö olisi halunnut vaihtaa sen Kit Marloweksi. Kim kuitenkin halusi pitää edes sukunimensä, ja niin hän ja studio lopulta sopivat taiteilijanimeksi Kim Novak. Kimistä tulikin nopeasti suosittu näyttelijä, ja hänen vastanäyttelijöinään oli sellaisia maailmantähtiä kuin Jack Lemmon, William Holden, Frank Sinatra ja Rita Hayworth. Vuonna 1958 Kim esitti kaksoisroolin Alfred Hitchcockin elokuvassa Vertigo – punainen kyynel, jossa hänen vastanäyttelijänään oli James Stewart. Elokuva ei ollut erityinen kaupallinen menestys, mutta vuosikymmenten aikana siitä on tullut todellinen jännityselokuvien klassikko ja Kim Novakin parhaiten tunnettu roolityö. 1960-luvulla Novakin tähti alkoi himmetä. Hän kieltäytyi monista hänelle tarjotuista seksikkäistä ja hohdokkaista naisrooleista. Hän myös torjui monet "vahvat roolit", kuten pääosan elokuvasta Aamiainen Tiffanylla. Hän sai kuitenkin paljon kehuja roolistaan vulgaarina tarjoilijattarena elokuvassa Elämän kahle (1964). Vuonna 1964 hän näytteli Dean Martinin kanssa Billy Wilderin elokuvassa Suutele minua, tyhmyri. 1960-luvun jälkeen Novak on esiintynyt elokuvissa vain harvakseltaan, ja viimeisin elokuva on vuodelta 1991. 1970- ja 1980-luvuilla hän esiintyi televisiosarjoissa, kuten Viinitila Falcon Crestissä vuosina 1986–1987.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim Novak vuonna 2004.

Kim Novak on ollut kaksi kertaa naimisissa, ensin englantilaisen näyttelijän Richard Johnsonin kanssa vuosina 1965–1966, sitten vuodesta 1976 lähtien tohtori Robert Malloyn kanssa. Hänen kotinsa on Oregonissa. Suurin osa hänen uraansa liittyvistä muistiinpanoista ja valokuvista tuhoutui tulipalossa vuonna 2000.[1]

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rikos kello 24 (Pushover, 1954)
  • Rakkaani, antaudun (Phffft, 1954)
  • Pelipankin ryöstö (5 Against the House, 1955)
  • Rakkauden huviretki (Picnic, 1955)
  • Kultainen käsivarsi (The Man with the Golden Arm, 1955)
  • Rakkauden tähtien alla (The Eddy Duchin Story, 1956)
  • Hänen suurin rakkautensa (Jeanne Eagels, 1957)
  • Ystävämme Joey (Pal Joey, 1957)
  • Vertigo - Punainen kyynel (Vertigo, 1958)
  • Hurmaava noita (Bell Book and Candle, 1958)
  • Rakkauden jälkikesä (Middle of the Night, 1959)
  • Uskottomat (Strangers When We Meet, 1960)
  • Pepe (Pepe, 1960)
  • Pahamaineinen vuokraemäntä (The Notorious Landlady, 1962)
  • Aviomiesten vapaailta (Boys' Night Out, 1962)
  • Elämän kahle (Of Human Bondage, 1964)
  • Suutele minua, tyhmyri (Kiss Me, Stupid, 1964)
  • Moll Flandersin lemmenseikkailut (The Amorous Adventures of Moll Flanders, 1965)
  • Harhakuva (The Legend of Lylah Clare, 1968)
  • Suurenmoinen pankkiryöstö (The Great Bank Robbery, 1969)
  • Verenpunainen preeria (The White Buffalo, 1977)
  • Just a Gigolo (Schöner Gigolo, armer Gigolo, 1978)
  • Tuijottava katse (The Mirror Crack'd, 1980)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]