Kesäkuun kyyditykset
Kesäkuun kyyditykset (vir. juuniküüditamine, latv. jūnija deportācijas, liett. birželio trėmimai) olivat ensimmäiset Neuvostoliitossa toimeenpannuista virolaisten pakkosiirroista. Pidätykset alkoivat etukäteen laadittujen henkilöluetteloiden perusteella 14. kesäkuuta 1941[1] ja päättyivät kaksi päivää myöhemmin.[2]
Moskovan ohjeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kyyditysten käytännön järjestelyistä vastasivat Moskovasta saatujen ohjeiden mukaan kolmesta henkilöstä muodostetut niin sanotut troikat, joita perustettiin sekä valtakunnalliselle että paikalliselle tasolle. Viron valtakunnallisen tason troikkaan kuuluivat Viron sosialistisen neuvostotasavallan valtion turvallisuuskomitean komissaari Boris Kumm, sisäasiain kansankomissaari Andrei Murro ja Viron kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri Karl Säre. Pidätetyistä laaditut henkilöluettelot perustuivat neuvostovallan näkokulmasta epäilyttävistä henkilöistä laadittuihin kortistoihin, joihin oli merkitty kyseisen henkilön kompromettoivat yhteydet. Tuomitseminen kuolemaan tai vankileirille lähettämiseen perustui Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan rikoslakiin vuodelta 1926, joka oli tullut Baltian maissa voimaan joulukuussa 1940. Siinä neuvostovaltion vastaiset teot oli määrätty rangaistaviksi.[2]
Toimeenpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miehet erotettiin perheistään ennen lähtöä.[2] Miehet pääasiassa vangittiin ja valtaosa heistä kuoli Siperiassa sijainneilla vankileireillä. Naiset ja lapset sijoitettiin asumaan Kirovin, Tomskin, Omskin ja Novosibirskin alueille sekä Krasnojarskin ja Altain aluepiireihin. Noin puolet heistä selvisi hengissä.
Virosta kyyditettiin junavaunuilla Siperiaan yli 10 000 henkeä, joista eloon jäi 4 000. Takaisin palasi vain parikymmentä. Latviasta puolestaan kyyditettiin 15 000 ja Liettuasta 17 500.[1][2]
Sodan jälkeiset, mittakaavaltaan paljon suuremmat pakkosiirrot tunnetaan nimellä Operaatio Priboi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b 75 vuotta sitten Venäjä kyyditti miehittämästään Virosta yli 10 000 ihmistä Aamulehti. 13.6.2014. Arkistoitu 22.8.2016. Viitattu 27.7.2016.
- ↑ a b c d Paju, Imbi: Torjutut muistot, s. 177-178, 214-215. LIKE, 2006. ISBN 952-471-768-9.