Keskinäinen vakuutusyhtiö

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Keskinäinen yhtiö)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Keskinäinen vakuutusyhtiö on vakuutusyhtiö, jossa omistajan valtaa käyttävät vakuutuksenottajat sekä erikseen määrätyn takuupääoman omistajat. Keskinäinen vakuutusyhtiö muistuttaa muodoltaan osuuskuntia. Vakuutusyhtiöiden toinen päämuoto ovat vakuutusosakeyhtiöt, joiden omistajina ovat osakkeenomistajat.

Keskinäinen vakuutusyhtiö on eräs maailman yleisimmistä vakuutusyhtiömuodoista. Suomessa suurimpia keskinäisiä vakuutusyhtiöitä ovat LähiTapiola, Fennia, Turva, Pohjantähti sekä eläkevakuutusyhtiöt Ilmarinen, Varma ja Etera.

Keskinäisten yhtiöiden kansainvälisenä yhteistyöjärjestönä toimii AISAM (Association Internationale des Sociétés d’Assurance Mutuelle).

Keskinäisen vakuutusyhtiön piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaita ovat vakuutuksenottajat. Heillä on yhtiökokouksessa kullakin yksi ääni, ellei yhtiöjärjestyksessä ole muuta määrätty. Äänioikeus voi yhtiöjärjestyksessä määräytyä myös vakuutusmaksujen määrän mukaisesti.

Keskinäisellä vakuutusyhtiöllä voi olla myös maksettua omaa pääomaa jota kutsutaan takuupääomaksi. Yhtiökokouksissa näiden takuuosuuksien omistajien äänimäärä on rajoitettu. Suomen vakuutusyhtiölaisäädännössä takuuosuuksien omistajien äänimäärä saa olla korkeintaan yksi kymmenesosa yhtiökokouksessa edustetusta äänimäärästä. [1]

Keskinäisen vakuutusyhtiön voitonjako tapahtuu antamalla vakuutuksenottajille maksunalennuksia tai –palautuksia taikka maksuttomia lisäetuja.[2]

Keskinäisen vakuutusyhtiön nimessä on oltava sanat "keskinäinen", "vakuutus" ja "yhtiö". Julkisen keskinäisen vakuutusyhtiön nimessä on lisäksi oltava sana "julkinen" tai lyhenne "jy", joka vastaa sanoja "julkinen yhtiö".[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Katriina Lehtipuro, Irene Luukkonen, Lea Mäntyniemi: Vakuutuslainsäädäntö. Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus, 2004. ISBN 952-9770-79-0.
  • Jukka Rantala, Teivo Pentikäinen: Vakuutusoppi. Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus, 2003. ISBN 952-9770-71-5.
  • Mikko Reinikainen, Jussi Pelkonen, Kari Lydman: Uusi osakeyhtiölaki. Tietosanoma Oy, 2007. ISBN 978-951-885-260-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lehtipuro sivut 39-40
  2. Rantala-Pentikäinen, sivu 119
  3. Reinikainen–Pelkonen–Lydman, s. 34

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]