Kellokuusama

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kellokuusama
Kolkwitzia amabilis2.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Dipsacales
Heimo: Kuusamakasvit Caprifoliaceae
Alaheimo: Linnaeoideae
Suku: Kellokuusamat Kolkwitzia
Laji: amabilis
Kaksiosainen nimi

Kolkwitzia amabilis
Graebn.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kellokuusama Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kellokuusama Commonsissa

Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) on kuusamakasvien heimoon kuuluvan kellokuusamien suvun ainoa laji. Laji on alkujaan kotoisin Kiinasta, mutta siitä on viime aikoina tullut Keski-Euroopassa suosittu koristepensas, ja nykyisin sen lajikkeita kasvatetaan laajalti lauhkean vyöhykkeen puistoissa ja puutarhoissa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oksa ja vastakkaisia lehtiä

Kasvutapa ja lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kellokuusama on pysty, kesävihanta pensas, jonka kasvukorkeus on 3–4 metriä. Oksia peittää ruskea, halkeileva kuori; kaartuvat oksat ovat alkuvaiheessa hienokarvaisia, myöhemmin sileäkuorisia. Kaikki oksista ulkonevat silmut ovat samankokoisia, noin 2–5 millimetrin pituisia ja terävästi munanmuotoisia. Niitä peittää neljä tai viisi paria kartiomaisia, ruskeita, enemmän tai vähemmän tiheän valkokarvaisia silmusuomuja. Kärkisilmut puuttuvat.

Vastakkaisten lehtien lehtikannat ovat 2–3 millimetriä pitkiä ja harjaskarvaisia. Yksinkertainen, pyöreähkötyvinen lehtilapa on leveän munanmuotoinen ja 3–9 millimetriä pitkä, teräväkärkinen. Karvainen lehtilaita on lähes kokonaan sahalaitainen tai sileä. Lehden yläpinta on tummanvihreä ja harvakarvainen; alapinnan lehtisuonet ovat karkeakarvaisia. Korvakkeet puuttuvat.

Kukat ja hedelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kukkia

Kellokuusaman kukat kasvavat erikseen tai pareittain 5–7 senttimetrin levyisinä kiemuraisina kukintoina lyhyiden sivuoksien kärjissä. Pareittain järjestäytyneissä kukissa sikiäimen pohja on suoraan kuuden kantolehden yläpuolella; erikseen järjestäytyneissä kukissa kantolehtiä on neljä. Sikiäimen kanssa yhteenkasvaneet kantolehdet ovat voimakkaasti karvaisia ja puutuneita. Hedelmän kypsyessä niistä kehittyy jäykkiä harjaksia, jotka peittävät hedelmät alleen.

Hedelmistö ja harjasmaisia diasporeja

Kaksineuvoisissa ja zygomorfisissa kukissa on kaksinkertainen kehä. Kukassa on viisi kapeaa, leviävää ja karvaista verholehteä, jotka pysyvät kiinni hedelmässä. Viisi vaaleanpunertavaa terälehteä ovat 1,5 senttimetriä pitkiä ja kellomaisesti yhteenkasvaneita. Kellomainen kukka jakautuu ylä- ja alahuuleen, joista alahuuli koostuu kolmesta ja ylähuuli kahdesta lohkosta (terälehdestä). Kellon perä on keltaoranssi. Viisi hedettä ovat yhtä pitkiä kuin terälehdet ja osittain kasvaneet niiden kanssa yhteen. Kolme tai neljä emiä ovat kasvaneet yhteen kehänalaiseksi, pullomaiseksi, kolmin- tai nelinkertaiseksi sikiäimeksi. Emeistä vain yksi tai kaksi on hedelmällisiä; kukin emi sisältää kaksi hedelmätöntä ja vain yhden hedelmällisen siemenaiheen. Jos kukat ovat pareittai, niiden sikiäimet ovat kasvaneet yhteen. Pörrökarvainen, nuppumaiseen luottiin päättyvä vartalo on suunnilleen teriön pituinen, muttei ulkone terälehtien ulkopuolelle. Kellokuusama kukkii toukokuusta kesäkuuhun.

0,7–1 senttimetrin pituiset kotahedelmät kypsyvät elo-syyskuussa. Kuivunut verhiö muodostaa tiheäkarvaisen hedelmän ympärille noin kolmen millimetrin mittaisen "nokan". Siemenissä on pieni, suora alkio ja suuri endospermi.

Kromosomiluku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kellokuusaman kromosomiluku on 2n = 32.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonvaraisena harvinainen kellokuusama on kotoisin Kiinan Anhuin, Gansun, Henanin, Hubein, Shaanxin, Shanxin ja mahdollisesti Hebein maakunnista, joissa se kasvaa 300–1300 metrin korkeudella merenpinnasta. Kellokuusama kasvaa vuorenrinteillä, tienvarsilla, lajirikkaissa metsissä ja lehdoissa. Roteva pensas suosii kuivahkoa-tuoretta, lievästi hapanta-emäksistä ja ravinteikasta maaperää, mutta karttaa hiekkaa ja savea. Kasvi viihtyy aurinkoisilla ja puolivarjoisilla kasvupaikoilla ja on pakkasenkestävä.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirros kasvista

Kellokuusama on kellokuusamien (Kolkwitzia) suvun ainoa laji. Suku luokitellaan kuuluvaksi joko vanamokasvien heimoon Linnaeaceae tai kyseistä heimoa vastaavaan kuusamakasvien (Caprifoliaceae) heimon Linnaeoideae-alaheimoon. Tieteellisen nimen synonyymeja ovat Kolkwitzia amabilis var. calicina Pampanini ja K. amabilis var. tomentosa Pampanini.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellinen tutkimus löysi kellokuusaman vasta kohtalaisen myöhään, eikä lajia ole viljelty edes muinaisessa Kiinassa. Italialainen kirkkoisä Giuseppe Giraldi, joka 1890-luvulla toimi lähetyssaarnaajana Kiinan Shaanxin maakunnassa, löysi hedelmällisiä yksilöitä ja kasvatti niitä kasvihuoneessaan. Myöhemmin hän lähetti kokoelmansa Firenzeen, josta se siirrettiin Berliinin kasvitieteelliseen puutarhaan. Siellä Karl Otto Grabner tutki kuivattuja hedelmiä ja tunnisti kyseessä olevan aiemmin tuntematon kuusamakasvi. Graebner nimesi suvun ystävänsä Richard Kolkwitzin (1873–1956) mukaan ja antoi kasville lajinimen amabilis, joka merkitsee latinaksi "rakastettava". Richard Kolkwitz tuli myöhemmin kuuluisaksi jätevesibiologian ja biologis-ekologisen vesianalyysin kehittäjänä. Hänen nimensä on peräisin sorbilaisesta Kolkwitzin kaupungista lähellä Cottbusia. Kellokuusama kuvailtiin vuonna 1901 Ludwig Dielsin Flora von Central-Chinan 29. osassa.

Noin vuonna 1900 kasvinkerääjä Ernest Henry Wilson kuljetti Hubein maakunnasta kasvin siemeniä Englantiin, missä ne kylvettiin Veitch and Sons'n taimitarhaan. Kew'n kasvitieteellinen puutarha tunnisti taimien kuuluvan lajiin Kolkwitzia amabilis ja esitteli ne Kew Bulletinissa vuonna 1909, vaikka kasvit eivät olleet vielä kukkineet. Tuolloisen kuvauksen mukaan kasvi "ei ole kovin komea ja sopii vain rakastavaisille". Asenteet muuttuivat, kun pensas alkoi kukkia Veitchin puutarhassa vuonna 1910. Kasvista tuli nopeasti suosittu ja kuvat kukkivasta pensaasta levisivät ympäri Englantia. Wilson vei lajin myös Yhdysvaltoihin, missä se tunnetaan nimellä "Beauty Bush". Saksaan pensas saapui vuonna 1930; laajemmin se levisi vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Kellokuusaman kiinankielinen nimi on wèi shí (猬实,perinteiset merkit: 猬實). Kasvi on kotoisin pieneltä alueelta Keski- ja Luoteis-Kiinasta, eikä nimityksillä ole alueellisia eroja. Wèi (猬) tarkoittaa siiliä ja shí (实) hedelmää; nimitys johtuu harjaskarvaisesta kotahedelmästä, joka muistuttaa pientä siiliä. Nimityksen kulttuurista tai kirjallista merkitystä ei tunneta.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kellokuusamaa käytetään koristeellisten kukkiensa vuoksi koristepensaana lauhkean ilmastovyöhykkeen puistoissa ja puutarhoissa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: de:Kolkwitzie