Keisarinnan uudet (v)aatteet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keisarinnan uudet (v)aatteet: Naistutkimus luonnontieteen näkökulmasta
Kirjailija Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo
Genre tiedepoliittinen pamfletti
Kustantaja Terra Cognita
Julkaistu 2006
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 116
ISBN 952-5202-95-X
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Keisarinnan uudet (v)aatteet on Jussi K. Niemelän ja Osmo Tammisalon kirjoittama naistutkimusta arvosteleva kirja, jonka on julkaissut Terra Cognita vuonna 2006.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niemelä ja Tammisalo väittävät, että naistutkimus täyttää vain yhden tieteellisyyden tunnusmerkin: tutkimus on julkista. Heidän mukaansa naistutkimus ei ole puolueetonta, koeteltavaa (väitteitä ei voi todentaa), arvostelevaa omia tuloksiaan kohtaan, edistyvää eikä riippumatonta ei-tiedollisista perusteista (esimerkiksi poliittisista aatteista).[1]

Niemelä ja Tammisalo väittävät, että naistutkimuksessa vallitsee ”biokielto”, luonnontieteellisten väitteiden ”täyshylkäys”, aatteellinen valvonta ja ”sanamagia”. Viimeksi mainitun he määrittelevät oletukseksi, jonka mukaan biologinen sukupuoli katoaa tai menettää merkityksensä, jos sukupuoli onnistutaan johtelemaan sosiaalisten ilmiöiden maailmasta. Kirjoittajien mielestä sukupuolta ei voida kuitenkaan koskaan palauttaa sosiaaliseksi konstruktioksi eikä myöskään johdella siitä.[2] Niemelä ja Tammisalo ovat tukeutuneet väitteissään muun muassa Noretta Koertgen ja Daphne Patainin feminismiä arvostelevaan teokseen Professing Feminism.

Jussi K. Niemelä on harrastanut sosiobiologiaa itseopiskeluna ja julkaissut aiheesta verkkopamfletin.[3] Osmo Tammisalo on esittänyt teokseen sisältyvää todistelua lisäksi aiemmassa teoksessaan Rakkauden evoluutio (Terra Cognita 2005).

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristina Rolin sanoi Tieteessä tapahtuu -lehden arvostelussaan, että Niemelä ja Tammisalo ohittavat naistutkijoiden käymän tieteenfilosofisen keskustelun eivätkä esitä näyttöä sen väitteen puolesta, että naistutkimus olisi näennäistiedettä.[4]

Filosofi Jukka Hankamäki yhtyi pääosin Niemelän ja Tammisalon esittämään arvosteluun kirjoituksessaan Seksit selviksi, joka on julkaistu hänen kokoelmateoksessaan Filosofiset viuhahdukset[5]. Tosin Hankamäki ei fenomenologisena tieteenfilosofina hyväksy Niemelän ja Tammisalon biologislähtöistä arvostelua, eikä hän pidä naistutkijoita näennäistieteilijöinä. Sen sijaan hän on valmis allekirjoittamaan väitteet feminismin poliittisuudesta ja katsoo, ettei sukupuolta voida pitää eleistä, tyyleistä eikä vaatetuksesta riippuvana asiana, kuten eräät feministit ovat väittäneet. Vaikka sosiaaliseen sukupuoleen (gender) voidaan viitata kuvailtaessa sukupuolen esittämisen monimuotoisuutta, kaksiarvoinen sukupuoliero jää joka tapauksessa voimaan ruumiillisena tosiasiana.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Niemelä, Jussi K. & Tammisalo, Osmo: Keisarinnan uudet (v)aatteet: Naistutkimus luonnontieteen näkökulmasta, s. 11. Helsinki: Terra cognita, 2006. ISBN 952-5202-95-X.
  2. Niemelä, Jussi K. ja Tammisalo, Osmo: Ei mitään uutta naistutkimuksen auringon alla. Tieteessä tapahtuu, 2007, nro 1/07, s. 47-49. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Niemelä, Jussi K.: Sosiobiologiaa humanisteille ja muille vasta-alkajille masters.fi. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 1.9.2009.
  4. Rolin, Kristina: Näyttö naistutkimuksen epätieteellisyydestä jäi esittämättä. Tieteessä tapahtuu, 2006, nro 8/06, s. 57–61. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. 2007, s. 246–292.
  6. Hankamäki, Jukka: Seksit selviksi (PDF) hankamaki.fi. 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]