Keila jõgi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keila jõgi
Keila juga eli Keilan vesiputoukset
Keila juga eli Keilan vesiputoukset
Maanosa Eurooppa
Maat Viro
Maakunnat Raplamaa, Harjumaa
Kunnat Raplan kunta, Kehtnan kunta, Kohila, Saku, Sauen kunta, Harku,Keila City (d) (käännä suomeksi), Lääne-Harjun kunta
Vesistön ja valuma-alueen tietoja
Vesistö Keila jõen vesistö
Pinta-ala 669,3 km2
Uoman kohteita
Sivuhaarat Maidla jõgi, Üksnurme peakraav ja Atla jõgi
Järvet Purila paisjärv, Lohu paisjärv ja Kohila paisjärv
Esteet Purilan pato, Lohun pato, Kohilan pato ja Keila-Joan vesiputous
Taajamat Keila-Joa ja Keila
Mittaustietoja
Alkulähde Kaiu, Viirika soo
  75,1 m mpy. [1]
  59°0′16″N, 25°9′24″E
Laskupaikka Keila, Suomenlahti
  0 m mpy.
  59°24′24″N, 24°17′25″E
Pituus 111,8 km [2]
Korkeusero 75,1 m
Kaltevuus 0,67 m/km
Ylikeskivirtaus 150 m³/s [3]
Keskivirtaus 6,4 m³/s [4]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Keila jõgi [2] on joki Raplamaassa ja Harjumaassa Viron pohjoisosissa, joka laskee Suomenlahteen Keilassa.[2][1]

Joen vaikutusalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keila jõgi virtaa suhteellisen tiheästi asuttujen seutujen läpi. Se juoksee Kaiun läpi, käväisee lyhyesti Kehtnan, Juurun ja Raplan kunnissa, jatkaa Kohilan ja Sakun läpi, toimii Keilan ja Harkun rajajokena Keila-Joaan asti, missä joensuu jää Keilan puolelle. Joensuu sijaitsee Meremõisan asuinalueen laidalla ja se laskee Lohusalun lahteen Suomenlahdella (vir. Lohusalu laht).[2][1]

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki saa alkuunsa Viirikan suolta (vir. Viirika soo), joka sisältyy Aela-Viirikan suoidensuojelualueeseen (vir. Aela-Viirika sookaitseala) Kaiun maalaiskunnassa Raplamaan maakunnassa. Joen latvajokiin voidaan lukea monia sivuojia sekä suurin sivujoki Atla jõgi, joka alkaa saman suon pohjoispuolelta Kadjan järvestä. Niiden valuma-alue on yhteensä 180 km², joka on 27% koko joen valuma-alueesta 670 km². Joki on 112 kilometriä pitkä, mutta joenhaarautumat mukaan lukien se on jopa 127 kilometriä pitkä. Se on Viron viidenneksi pisin joki.[5][6][1]

Kun joki on virrannut ensimmäiset 15 km, se alkaa meanderoida. Osa joen mutkista on oikastu kaivamalla joki suoremmaksi. Joen uoman vierestä löytyykin runsaasti tehtyjä ja luontaisesti syntyneitä makkarajärviä koko joen matkalta. Purilan kylässä on joessa pato, joka kerää taakseen pienen patojärven (vir. Purila paisjärv). Selin kylässä jokeen yhtyy oikealta 34 kilometriä pitkä Atla jõgi (73 km joensuuhun). Sen valuma-alue on 130 km², joten se tuo paljon vettä pääjokeen. Selin alapuolella neljän kilometrin päässä Atla jõesta sijaitsee joessa toinen patojärvi (vir. Lohu paisjärv). Siinä on kolme saarta, joista yhdessä sijaitsee puisto.[7][8]

Kohilan kauppala sijaitsee 60 kilometriä joensuusta ja myös täällä sijaitsee joessa pato. Kohila paisjärvi on kilometrin pituinen ja siinä on kolme saarta. Padon alla on joessa kaksi rinnakkaista uomaa, joiden väliin jää 550 metriä pitkä ja joen levyinen niemi. Niemen päässä sijaitsee vielä vesimyllyn pato.[9]

Kurtassa ja Kiisassa (joensuuhun 53 km) on joesta patoamalla eriytetty useita lampia ja patojärviä. Joki meanderoi täällä voimakkaasti, jolloin joesta on kuroutunut erilleen monia makkarajärviä ja putaita. Üksnurme peakraav yhtyy jokeen täällä (35 km) keräten leveisiin kanaviinsa metsien ja peltojen kuivatusvesiä. Maidla jõgi, joka on 23 kilometriä pitkä ja jolla on 20 km² laajuinen valuma-alue, yhtyy pääjokeen vasemmalta Keilan kaupungin yläpuolella 23 kilometriä ennen joensuuta. Se on Keila jõen toiseksi suurin sivujoki. Keila joki ohittaa Keilan seuraten taajama-alueen itälaitaa. Siellä joki haarautuu kahdeksi haaraksi, jotka yhtyvät pian haarautumisen jälkeen. Keskelle jäävää saarta kutsutaan Jõesaareksi (vir. Keila jõesaar) ja se on 750 metriä pitkä ja 400 metriä leveä.

Keila-Joassa 1,7 kilometriä ennen joensuuta joki painuu syvään joenuomaan, jolla on jyrkät rannat. Joessa on siinä kohdassa kaksi vesiputousta (vir. Keila-Joa juga). Niiden yhteis korkeus on 6,1 metriä ja leveys 60–70 metriä.[1][4]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen vesi on kirkasvetinen ja siinä on vain vähän humusta.[2] Joen latvavesissä viihtyvät ahven ja hauki, keskijuoksu on särjen valta-aluetta. Jokeen nousee Itämerestä kutemaan lohi, taimen, vimpa ja purotaimen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Järvekülg, Arvi (toimittaja): Eesti jõed, Tartu Ülikooli Kirjastus, Tartu, 2001, sivut 501–507 (verkkoversio)
  2. a b c d e Keskkonnaregister: Keila jõgi (VEE1096100) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 29.4.2017. (viroksi)
  3. Isakar, Mare: Keila juga(viroksi), viitattu=3.7.2017
  4. a b Kink, H. & Petersoo, T. & Miidel, A.:Loodusmälestised, 19. Raplamaa (PDF), 2010
  5. EELIS: Aela-Viirika sookaitseala Eesti Looduse Infosüsteemis
  6. Keskkonnaregister: Atla jõgi (VEE1096900) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 30.4.2017. (viroksi)
  7. Keskkonnaregister: Lohu paisjärvi (VEE2029820) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 1.5.2017. (viroksi)
  8. Keskkonnaregister: Purila paisjärvi (VEE2030040) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 1.5.2017. (viroksi)
  9. Keskkonnaregister: Kohila paisjärvi (VEE2029840) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 1.5.2017. (viroksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keila jõgi.