Kavalakärpässieni

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kavalakärpässieni
Amanita phalloides 1.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Kärpässienet ja limalakit Amanitaceae
Suku: Kärpässienet Amanita
Laji: phalloides
Kaksiosainen nimi
Amanita phalloides
(Vaill. ex. Fr.) Link[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kavalakärpässieni Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kavalakärpässieni Commonsissa

Kavalakärpässieni (Amanita phalloides) on maailman vaarallisin kärpässieni ja yksi myrkyllisimmistä sienistä. Se on syynä lähes 90 prosenttiin kuolemaan johtaneista sienimyrkytyksistä.[2]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kavalakärpässienen lakin väri voi vaihdella oliivinvihreästä kellanharmaaseen, ruskeanvihertävään tai jopa aivan vihreään tai valkoiseen. Lakki on nuorena munamainen ja kupera, vanhempana laakea. Lakki on pinnalta säteittäisviiruinen, kuivana silkinkiiltoinen ja kosteana limainen. Lakin alapinnan heltat ovat irtotyviset ja kellanvalkoiset. Jalka on vihertävänvalkoinen, nöyhtäpintainen, pitkä ja hoikka. Jalassa on leveä, hauras rengas ja iso, säkkimäinen tuppi. Sienen malto on valkoista, mutta kellertää heikosti pintakelmun alla. Tuoksu on tyypillisesti makean hunajainen, mutta samalla pistävän vastenmielinen.[3][4]

Kasvuaika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kavalakärpässieni kasvaa yleisimmin ravinteikkaalla multamaalla tammi- ja pähkinälehdoissa sekä hakamailla loppukesällä ja alkusyksyllä.[3]

Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kavalakärpässieni sisältää amatoksiineja, erityisesti alfa-amanitiinia, jotka ovat myös valkokärpässienen sisältämiä solumyrkkyjä. Amatoksiinit vaikuttavat tuhoisasti erityisesti maksaan ja munuaisiin ja arviolta jo 50 gramman sienimäärän syöminen johtaa hoitamattomana kuolemaan. Sienen syönnin jälkeen oireet ilmenevät 6–24 tunnin kuluessa. Ainoa, toistaiseksi kokeellinen mutta lupaava hoitomenetelmä on lääkäri S. Todd Mitchellin Dominikaanisessa sairaalassa Santa Cruzissa, Kaliforniassa johtaman tukijaryhmän maarianohdakkeesta (Silybum marianum) valmistama lääke[5]. Lääkinnän aloittaminen 96 tunnin sisällä kavalakärpässienen syömisestä näyttää estävän maksavaurion ja siten mahdollistavan munuaisten poistavan myrkyn kehosta turvallisesti voimakkaan nesteytyksen avulla[6].

Kavalakärpässieni sisältää myös fallotoksiineihin kuuluvaa falloidiinia (C35H48N8O11S, CAS-numero 17466-45-4), joka vaikuttaa sitomalla ja stabiloimalla eläinsolujen aktiinifilamenttiverkostoja. Vasta-aineeksi tähän vaikutukseen voi nauttia suuria määriä raakaa lihaa, missä on runsaasti aktiinia.[7]

Kavalakärpässienen tekee erityisen vaaralliseksi sen ”ruokasienimäinen” ulkonäkö ja väri, ja erään arvion mukaan jopa 90 prosenttia maailman kuolemaan johtaneista sienimyrkytystapauksista on kavalakärpässienen aiheuttamia.[8] Keski-Euroopassa kavalakärpässientä on poimittu herkkusieninä, valmuskoina ja haperoina. Kavalakärpässienestä poiketen herkkusienillä ei ole tuppea ja niiden heltat tummuvat itiöiden kypsyttyä. Valmuskoilla ja haperoilla ei ole tuppea eikä rengasta, paitsi tietyillä valmuskalajeilla on rengas.[4]

Monien tunnettujen henkilöiden on sanottu kuolleen kavalakärpässienimyrkytykseen, joskus sekoitettuaan sienen Keisarikärpässieneen. Näitä ovat keisari Claudius, paavi Klemens VII ja Pietari Suuren vanhemmat.[9]

Kavalakärpässieni Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kavalakärpässieni elää Suomessa harvinaisena vain lounaisrannikolla, muun muassa Halikossa,[10] Turun seudun tammilehdoissa, Ruissalossa, Saaristomeren kansallispuistossa ja hieman yleisempänä Ahvenanmaalla. Suomessa kavalakärpässienen aiheuttamia kuolemantapauksia ei sen pienen levinneisyysalueen ja harvinaisuuden takia tunneta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 1.9.2008
  2. Kavalakärpässieni 11.10.2010. Elintarviketurvallisuusvirasto. Viitattu 12. maaliskuuta 2013.
  3. a b Kavalakärpässieni Pinkka - lajintuntemuksen oppimisympäristö.
  4. a b Kavalakärpässieni Evira.
  5. Amatoxin Mushroom Poisoning Clinical Trial
  6. The Most Dangerous Mushroom
  7. Alberts, B., Johnson, A., Lewis, J., Raff, M., Roberts, K. & Walter, P.: Molecular Biology of the Cell, 4th edition, s. 927. Garland Science, 2002. ISBN 0-8153-4072-9. Teoksen verkkoversio.
  8. Amatoxin Toxicity
  9. John D. Halamka: Mushroom Poisoning Boston Mycological Club. Viitattu 3.12.2017.
  10. Salo, Pertti; Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 94. Kasvimuseo ja WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.