Kausalan–Leininselän rautatie
Kausalan–Leininselän rautatie oli kapearaiteinen rautatie, joka johti Iitin kunnan Kausalan kylältä Kymijoen Leininselän rantaan. Rautatien raideleveys oli 750 millimetriä, eli vajaa puolet Suomen valtion rataverkolla käytetystä 1 524 millimetrin raideleveydestä. Kapearaiteisen rautatien linjapituus oli noin viisi kilometriä, ja se avattiin liikenteelle 20. kesäkuuta 1910. Samana kesänä alkoi myös Leininselän höyrylaivaliikenne.
Rautatie oli rakennettu alun perin puutavaran kuljetusta varten, ja sen omistaja oli toiminimi Matti Multalan Pyörä- ja Puuteollisuus, Kausalan Saha ja Mylly (myöh. Kausalan Puu- ja Pyöräteollisuus Oy). Yhtiön metsäalueet sijaitsivat Iitin–Jaalan rajamailla Leininselän rannoilla.
Rautatielle hankittiin Helsingin Raitiotie ja Omnibus Oy:ltä neljä kappaletta vanhoja hevosraitiotievaunuja, jotka asetettiin henkilöjunaliikenteeseen Valtionrautateiden Kausalan rautatieaseman ja Leininselän höyrylaivojen väliseen yhdysliikenteeseen. Raitiovaunut oli rakentanut Scandia AS Randersissa Tanskassa 1890, ja niiden alkuperäinen raideleveys oli 1 000 millimetriä. Vaunut olivat koko matkustajaliikenteen ajan alkuperäisessä Helsingin ajan asussaan. Nykyinen punamulta-ulkoasu on kunnostuksen ajalta 1970-luvulta.
Yleistä henkilöjunaliikennettä rautatiellä harjoitettiin 1910-luvun ajan, sen jälkeen radalla kuljetettiin vain yhtiön omaa henkilökuntaa. Virallista yleisen liikenteen lupaa radalla ei ollut koskaan joten ulkopuolisten kuljettaminen tehtiin korvauksetta.
Muuhun kalustoon kuului 12 tavaravaunua sekä kaksi saksalaisvalmisteista Orenstein & Koppel - höyryveturia. Rautatiellä oli käytössä lyhyen aikaa myös Valmetin valmistama Move21-tyyppinen sotakorvausveturi.
Kaksi innokasta rautatieharrastajaa, Reino Kalliomäki ja Hannu Haaki, löysivät sattumalta viimeisen jäljellä olleen entisen raitiovaunun; tehtaan johto suostui lahjoittamaan vaunun Museorautatie Forssa-Humppila ry:lle ja vaunu kuljetettiin Minkiölle Haakin traktorin perävaunussa. Sille tehtiin kiireellinen ulkoinen korjaus ja saman vuoden liikennekauden avajaisissa vaunu liikennöikin sitten muutamia lyhyitä ajoja hevosen vetämänä Minkiön aseman raiteilla. Kerta jäi ainoaksi.
Vaunu odottaa kunnostusvuoroaan kapearaidemuseon varastossa; siitä vietiin matkustajaliikenteen loputtua puskimet uuteen lumiauraan, samoin ulkoasu kaipaa kunnostusta.
Kakkoshöyryveturin kattila myytiin teollisuuskäyttöön ja oltuaan viimeksi tynnyrinpesukoneiden voimanlähteenä se lahjoitettiin Museorautatielle. Kattilan tuliputket kaipaavat uusimista. Tämä seikka havaittiin vuonna 1979 kun kattilaa kokeiltiin mahdolliseksi vaihtokattilaksi Ojakkalan-Olkkalan rautatien kolmosveturiin jota kunnostettiin ajokuntoiseksi. Lopulta todettiin että veturin oma kattila oli sittenkin paremmassa kunnossa.
Leveäraiteinen rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapearaiteinen rautatie purettiin, kun Valtionrautatiet rakensi leveäraiteisen pistoraiteen Kausalan rautatieaseman läheltä, Lahti–Kouvola-radalta Kausalan sahalle vuonna 1947. Kyseinen sahalaitos siirtyi Myllykoski Oyj:n omistukseen vuonna 1974. Sahan lopetettua toimintansa vuonna 1987 leveäraiteisen pistoraiteen vaihde purettiin, samoin kuin koko pistoraiteenkin kiskot muutamia vuosia myöhemmin. Ratapölkyt poistettiin vasta vuonna 2008.
Kausalan taajaman länsipuolella erkani Lahti–Kouvola-radasta myös voimalaitokselle mennyt rata.