Kauko Ahlström

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kauko Ahlström

Kauko Kalervo Ahlström (25. heinäkuuta 1914 Helsinki3. maaliskuuta 1983[1][2]) oli suomalainen keilaaja ja yleisurheilija.

Ahlström saavutti neljä mitalia Helsingissä 1954 käydyissä keilailun MM-kilpailuissa. Hän voitti hopeaa kahdeksan miehen joukkuekilpailussa sekä pronssia henkilökohtaisessa kilpailussa, parikilpailussa Onni Kydön parina ja viiden miehen joukkuekilpailussa.

Helsinkiläistä keilaseura Kehrää edustanut Ahlström voitti henkilökohtaisen Suomen mestaruuden vuosina 1944, 1946 ja 1956 – useampaan mestaruuteen on mieskeilaajista yltänyt vain Lasse Lintilä. Parikilpailun Suomen mestaruuden hän voitti J.M. Petäjän kanssa vuonna 1946 ja nelimiehisjoukkueiden Suomen mestaruuden vuosina 1944 ja 1956. Hän toimi Suomen Keilailuliiton puheenjohtajana vuosina 1940–1971 ja valittiin tämän jälkeen liiton kunniapuheenjohtajaksi. Hän toimi myös kansainvälisen keilailuliiton puheenjohtajana 1973–1977[3].

Ahlströmin ennätystulokset olivat yhdellä sarjalla 300 pistettä, johon hän ylsi kahdesti, kahdella sarjalla 499 pistettä, neljällä sarjalla 950 pistettä, viidellä sarjalla 1217 pistettä, kuudella sarjalla 1414 pistettä, seitsemällä sarjalla 1623 pistettä, kahdeksalla sarjalla 1880 pistettä, yhdeksällä sarjalla 2094 pistettä, kymmenellä sarjalla 2289 pistettä ja 12 sarjalla 2636 pistettä.

Ennen parhaita keilailuvuosiaan Ahlström harrasti yleisurheilua Helsingin Kisa-Veikkojen riveissä ja voitti Suomen mestaruuden vauhdittomassa kolmiloikassa vuonna 1935.

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauko Ahlström johti isänsä perustamia perheyrityksiä: ravintolatukku E. Ahlströmiä, valaisintehdas Turun Lamppua ja keittiövälinetehdas Opaa. Hän oli isänsä kuoltua suurin omistaja ja hallitusten jäsen muissakin perheen yrityksissä, jotka työllistivät vuonna 1963 yhteensä 761 työntekijää. Niistä suurimpia olivat valaisinvalmistaja ja sähköalan tukkuliike Idman Oy, Oy Peltiteos Ab (nyk. Opa Muurikka Oy), Keravan Puuteollisuus Oy, itäsaksalaisten autojen kuten Wartburg ja Trabant maahantuoja Oy Rego Ab sekä ravintolatukuksi kehittynyt Oy E. Ahlström & Co Ab. Perheelle kuuluivat myös teknokemiantehtaat Kafatek Oy ja Kasvinsuojelu Oy, tv-vastaanottimien maahantuoja Telemarkkinointi Oy, Ravintoloitsijain Keskusvarasto Oy, itäsaksalaista valokuvausfilmiä maahantuonut Orwo Oy, kaihdinvalmistaja Averma Oy ja tuontiagentuuri Erino Oy.[3]

Ahlströmillä oli luottamus­tehtäviä myös muun muassa Oy Bowling Ab:ssa, Fenno-Filmissä, Fennada-Filmissä, Polttoaine-osuuskunnassa, Suomen Messuissa, kirjapaino Libriksessä, Metalli­teollisuuden­harjoittajain Keskus Oy:ssä sekä vakuutus­yhtiöissä Yrittäjäin Vakuutus, Kalervo, Vakuutus Oy Imatra-Karjala ja Pohjola.[3]

Kauko Ahlström sai vuonna 1964 kauppaneuvoksen arvonimen. Koulutukseltaan hän oli ekonomi.[3]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahlströmin vaimon oli näyttelijä Liisa Tuomi. Ahlströmin isä Einar Ahlström ja tytär Hilkka Ahlström olivat myös menestyneitä keilaajia ja pikajuoksijoita.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kauko & Liisa Finnish Genealogy Pages. Viitattu 12.4.2013.
  2. Siukonen, Markku; Rantala, Risto: Kaikki urheilusta, s. 402. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20841-9.
  3. a b c d e Kauppaneuvos Kauko Ahlström (1914–1983). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (maksullinen)