Orwo
Orwo oli alun perin itäsaksalaisen filmejä sekä magneettisia ääninauhoja valmistaneen valtionyhtiön VEB Film- und Chemiefaserwerk Agfa Wolfen tuotemerkki. Se tulee saksan kielen sanoista original Wolfen, joka viittaa tehtaan sijaintipaikkaan Wolfeniin.[1] Tuotemerkki sai alkunsa vuonna 1964. Itä-Saksan ja Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa tehdas yksityistettiin ja pilkottiin. Nykyisin Orwo-merkillä valmistaa mustavalkofilmejä Wolfenissa toimiva FilmoTec.[2]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksalainen Wolfenin kaupunki oli ennen toista maailmansotaa yksi Agfa-kemikaaliyhtiön tuotantopaikoista, joka oli valmistanut valoherkkiä filmejä jo vuodesta 1910. Wolfenissa syntyi muun muassa Agfacolor ja muita yhtiön filmityyppejä. Toisen maailmansodan jälkeen Wolfen jäi Itä-Saksan puolelle, ja liittoutuneet antoivat neuvostojoukkojen tehtäväksi huolehtia Agfan tehtaista. He veivät paljon tuotantotekniikkaa ja -menetelmiä Neuvostoliittoon, jossa ne loivat pohjaa muun muassa Sovcolor-elokuvafilmin tuotannolle. Vuonna 1953 Itä-Saksan valtio sai tehtaan omistukseensa ja neuvotteli Länsi-Saksan Leverkuseniin siirtyneen Agfan kanssa oikeuden myydä valmistamiaan filmejä Agfa-tuotemerkillä Itä-Saksassa, kun taas Agfa käyttäisi merkkiään muualla maailmassa. Itäsaksalaistehtaan tuotannon viemiseksi myös muualle maailmaan kehitettiin vuonna 1964 tuotemerkki Orwo, jota alettiin viedä Britanniaan ja muualle Länsi-Euroopan maihin edullisena mutta hieman epätasalaatuisena vaihtoehtona Agfan ja Kodakin tuotteille.
Suomeen Orwo-filmejä toi Einar Ahlströmin perustamaan ja sittemmin hänen poikansa Kauko Ahlströmin omistamaan yhtiöryhmään kuulunut Orwo Oy. Ahlströmien toinen yritys Rego toi maahan itäsaksalaisia autoja kuten Zwickau, Ifa, Trabant ja Wartburg.[3]
Itäsaksalaisesta tehtaasta tuli noin 15 000 työntekijällään maailman toiseksi suurin filmitehdas. Wolfen ja sen naapurikaupunki Bitterfeld (nykyisin yhdistyneet kunnaksi Bitterfeld-Wolfen) tunnettiin kemianteollisuutensa takia Euroopan saastuneimpiin kuuluvina, ja niiden puhdistamisessa Saksojen yhdistyessä oli valtava työ.[4]
Vuonna 1991 saksalaiset Andreas Richter, Roland Ackermann ja Jirg Marx ostivat Orwon sähköisen kuvantuotannon liiketoiminnot.[5] Filmituotanto joutui vaikeuksiin, ja yksityistetty yritys kärsi parikin konkurssia. Nykyisin Orwo on Wolfenissa toimivan, mustavalkoisiin elokuvafilmeihin erikoistuneen FilmoTec GmbH:n tuotemerkki, jota myydään alan ammattilaisille ympäri maailman.[2] Arkistokelpoisia Orwo-filmejä käyttävät muiden muassa kongressin kirjasto ja Smithsonian-instituutti Yhdysvalloissa.
Itä-Saksan aikana Orwo-filmejä tehtiin myös Berliinissä, jossa yhä seisova seitsenkerroksinen tehdaskiinteistö on nyt elävän musiikin esityspaikka nimeltä ORWOhaus.
-
ORWO NP 20 (<1980s) -
ORWO NP22 (<1990) -
ORWO CHROM UT21 - 135 film (<1990) -
Perforated ORWO film (70 mm) USSR (<1990) -
1980s ORWO CHROM (<1990) -
Magnetic tape packaging (<1990) -
ORWO Audio Cassette(<1990) -
ORWO PAN 400 (< 1994) -
ORWO UN 54 in 30,5m / 100ft can (ORWO FilmoTec GmbH,2016)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ About FilmoTec (Arkistoitu – Internet Archive) FilmoTec. Viitattu 14.8.2016.(englanniksi)
- ↑ a b Welcome to FilmoTec, FilmoTec GmbH. Viitattu 14.8.2016.(englanniksi)
- ↑ Kauppaneuvos Kauko Ahlström (1914–1983). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (maksullinen)(suomeksi)
- ↑ "Getting closer." The Economist 13.3.2010. Haettu 14.8.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen): https://www.highbeam.com/doc/1G1-220867656.html (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)
- ↑ "Hot prospects. Fast-growing companies with sales under $100 million." Chemical Week 21.12.1994. Haettu 14.8.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen): https://www.highbeam.com/doc/1G1-16018051.html (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Orwo Wikimedia Commonsissa
