Kastraatti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuuluisa ja palvottu 1700-luvun kastraattilaulaja Farinelli eli Carlo Broschi. Corrado Giaquinton maalaus noin vuodelta 1753.

Kastraatti on mieslaulaja, jolta on tämän sopraano- tai alttoäänen säilyttämiseksi kastraatiossa poistettu molemmat kivekset. Leikkaamattomilla miehillä kivesten tuottamat sukupuolihormonit aiheuttavat normaalisti murrosiässä äänenmurroksen. Kastraatti kasvaa aikuisen mittoihin, mutta hänellä on ikuisesti pojan ääni. Kastraatit ovat siis eunukkeja.

Kastraatit olivat 1600- ja 1700-luvun eurooppalaisessa musiikkielämässä hyvin yleisiä ja nauttivat usein suurta arvostusta. 1700-luvun kuuluisimpiin kastraatteihin lukeutuvat Farinelli, Senesino, Caffarelli ja Antonio Bernacchi. Käytäntö kiellettiin myöhemmin, ja viimeinen kastraattilaulaja, Alessandro Moreschi, kuoli vuonna 1922. Moreschi on ainoa kastraattilaulaja jonka äänestä on tallenteita, sillä hän ehti eläessään levyttää.

Kastraatioperinteen kieltämisen jälkeen vanhaa musiikkia esittäessä on tullut ongelmaksi se, miten alun perin sopraano- tai alttoäänille kirjoitetut miesroolit tulisi miehittää. 1900-luvulla oli pitkään tyypillistä, että kastraattiosat transponoitiin tavallisille miesten äänialoille. Myöhemmin on tullut vallalle näkemys, että äänialan muuttaminen rikkoo kappaleen rakenteen. Tämä on tärkeää esimerkiksi barokin oopperoiden rakkausduetoissa, jotka usein oli kirjoitettu samalle äänialalle. Siksi nykyään kastraattiosissa käytetään mieluummin naislaulajaa tai kontratenoria. Tosin falsetin käyttäminen tuottaa erilaisen soinnin kuin alkuperäinen kastraattiääni.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]