Karjalan kirkko (Mynämäki)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karjalan kirkko
Karjalan kirkko kesällä 2012
Karjalan kirkko kesällä 2012
Sijainti Karjalankyläntie 58, 23100 Mynämäki
Koordinaatit 60°47′08.3″N, 022°04′28.5″E
Rakentamisvuosi 1869
Suunnittelija Georg Theodor Chiewitz[1]
Materiaali puu
Istumapaikkoja 600
Tyylisuunta uusgotiikka
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla


Karjalan kirkko on Mynämäellä, entisessä Karjalan kunnassa sijaitseva puurakenteinen, tyyliltään uusgoottilainen kirkko, joka on valmistunut vuonna 1869[2]. Kirkon suunnitteli lääninarkkitehti Georg Theodor Chiewitz.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisemmat kirkkorakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakka-Suomen seurakunnissa kristinusko levisi asteittain. Sen merkkinä olivat pienet kyläkirkot ja paikallisväestön rakentamat yksinkertaiset rakennukset joissa kristittyä sanomaa julistettiin, saarnahuoneet. Yksi vanhimmista löytyy juuri Karjalasta[3]. Antti Lizelius kirjoittaa 1780-luvun alkupuolella kirjoitetussa Tiedustuskirjassaan:

»Pieniä saarnahuoneita tavallisesti rakennettiin juuri tällaisiin pyhitettyihin paikkoihin, kansan taikauskon tähden. Täsä pitäjäsä nähdän vielä yxi semmoisen kirkon sia ja kivipiiritys Akulan takana Suojokea päin metzäkankaresa eli paltasa.[3]»

Siitä, sijaitsiko ensimmäinen saarnahuone tarkalleen ottaen missä, ei ole selkeää näkemystä. Joidenkin mielestä saarnahuone sijaitsi Salavaisissa[4], toisten mielestä Karjalankylässä. Saarnahuoneita on voinut olla myös useampia. Vuonna 1640 Karjalankylään rakennettiin Mynämäen kirkon alainen puinen saarnahuone. Vaikka kylällä ei ollut kappelioikeuksia aloitettiin hautaaminen saarnahuoneen lähelle jo 1600-luvulla. 1700-luvulla rakennuksen todettiin olevan ränsistynyt, mutta silti osittain käytössä. Vuonna 1731 saarnahuone uusittiin. Vuonna 1797 Karjalaan myönnettiin kappelioikeudet[2]. Vanha saarnahuone purettiin vuonna 1801 ja vuoteen 1803 mennessä se oli korvattu uusklassisella, länsitornillisella kirkkorakennuksella. Kirkko rakennettiin puusta ja se oli kuoriosaltaan särmikäs pitkäkirkko, johon vastakkain kirkon pitkillä puolilla liittyivät kylkirakennukset (sakaristo ja eteinen). Tornin huipulla oli ristiin päättyvä lyhty[5]. Kansanperinteen mukaan karjalalaisten ja vehmalaisten välillä kirkon sijainnista tuli riitaa ja sitä alettiin ensin rakentaa Suojoen kylään vehmalaisten toimesta. Yön aikana päivällä rakennettu kuitenkin purettiin ja rakennustarpeet kuljetettiin paikkaan jonne karjalalaiset sen halusivat. Sinne ensimmäinen kirkko myös pystytettiinkin lopulta[6].

Nykyinen kirkkorakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalankylän kappelin paikalle v. 1911 rakennettu rukoushuone

Vuonna 1860 Karjalan ja Vehmalaisten kappelit yhdistettiin yhdeksi Karjalan kappeliseurakunnaksi. Tällöin edellä mainitut Karjalan ja Vehmalaisten kirkkorakennukset purettiin ja niiden tilalle Karppisten kylään rakennettiin nykyinen kirkkorakennus.[2] Vehmalaisten kirkkotarha on edelleen seurakunnan hallinnassa ja Karjalankylän kirkon paikalle, joka sijaitsee noin 5 kilometriä Karjalan kirkolta pohjoisluoteeseen, on puolestaan rakennettu rukoushuone vuonna 1911.[2][7]

Karjalan kirkko noin 1900-luvun alkupuolella.

Karjalan kirkon piirustukset laati vuonna 1801 valmistuneen kirkon pohjalta lääninarkkitehti Georg Theodor Chiewitz. Vuonna 1869 valmistunut puinen kirkkorakennus on tyyliltään uusgoottilainen länsitornillinen pitkäkirkko. Sen pitkiltä puolilta yhtyvät runkohuonetta matalammat ja kapeammat ristivarret. Kuorinpuoleinen pää on särmikäs ja neliömäinen torni jäsentelyltään kaksikerroksinen. Tornin ylemmän osan päätteenä on terävä huippu[1]. Myös kirkon sisustus on uusgoottilaista tyyliä. Kirkkohuoneen sisäkatteena on lautakatto näkyvine katonkannattimineen[5]. Kirkkorakennukseen käytettiin seurakunnan edellisen ja Vehmalaisten kirkon kelvolliset osat[2].

Karjalan kirkko, sankarihaudat
Herra sinä olet turvamme polvesta polveen 1939–1944

Kirkkoa ympäröi vanha hautausmaa. Kirkon sankarihautausmaan muistomerkki on kuvanveistäjä Jussi Vikaisen punagraniittinen veistos, joka on paljastettu 1949. Viereisessä hirsirakenteisessa lainamakasiinissa vuodelta 1891 toimii kotiseutumuseo.

Karjala erotettiin omaksi kirkkoherrakunnaksi vuonna 1906 ja ero Vehmalaisista toteutui vuonna 1920[5]. Nykyään Karjala kuuluu jälleen Mynämäen seurakuntaan.

Sisätilat ja esineistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhojen kirkkojen esineistöstä osa on säilynyt nykyisessäkin kirkossa. Alttaritaulu on ilmeisesti peräisin Karjalankylän kirkosta ja se on luultavasti tehty 1700-luvulla tuntemattoman taiteilijan toimesta. Alttaritaulun aiheena ovat ”Neitsyt Maria ja Johannes Ristiinnaulitun ääressä” ja ”Jalkojen pesu[1]. Vehmalaisten kappelista on puolestaan peräisin osa ehtoollisvälineistöstä sekä joitakin tekstiilejä. Kirkon kellot ovat alun perin peräisin kummastakin kirkosta. Kirkon urut rakensi K. G. Wickström vuonna 1894 ja ne olivat alun perin suunniteltu kaksitoistaäänikertaisiksi. Vuonna 1966 Soitinhuolto Hirvenoja uudisti urkujen rakenteen yhdeksänäänikertaisiksi[1][2].

Kulttuuriympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museoviraston vuonna 2009 julkistamassa inventoinnissa Karjalankylä ja Karjalan kirkko on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lindberg Carolus: Suomen kirkot - Maamme kirkkorakennuksia käsittelevä tietoteos. Kustantaja Kuvataide, 1934.
  • Länsikirja Oy: Turun ja Porin läänin kirkot - Varsinais-Suomi. Raisio: Raision painopojat Oy, 1987.
  • Perälä VäinöMynämäki 1260 - 1960. Mynämäki: Auraprint Oy, 1963.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Länsikirja Oy: Turun ja Porin läänin kirkot - Varsinais-Suomi, s. 88. Raision painopojat Oy, 1987.
  2. a b c d e f Kari Ahtiainen: Edeltäjien sijainnista monta kädenvääntöä – Karjalan kirkko 140 vuotta. Vakka-Suomen Sanomat, 10.9.2009, s. 20.
  3. a b Väinö Perälä: Mynämäki 1260 - 1960. Auraprint Oy, 1963.
  4. Sirkka Jalo: Karjala-kirja. Mynämäen Painotyö Ky, 1979.
  5. a b c Carolus Lindberg: Suomen kirkot - Maamme kirkkorakennuksia käsittelevä tietoteos, s. 83. Kustantaja Kuvataide, 1934.
  6. Wirmo-Seura: Karjala wirmo-seura.fi. 2009. Viitattu 9.11.2017.
  7. Karjalankylän rukoushuone 2008. Mynämäen seurakunta. Viitattu 10.9.2009.
  8. Karjalankylä ja Karjalan kirkko Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]