Kari Tarkiainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kari Tarkiainen.

Kari Valtteri Tarkiainen (14. kesäkuuta 1938 Helsinki) on suomalainen historioitsija ja virkamies, filosofian tohtori 1974. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 2010.

Tarkiainen on tehnyt uraa arkistolaitoksissa Ruotsissa ja Suomessa; vuodesta 1971 hän toimi pitkään Ruotsin valtionarkistossa, jossa hän oli ensimmäinen arkistonhoitaja 19781982 ja 19841992 sekä arkistoneuvos (arkivråd) 1992–1996. Hän oli Nordiska museetin arkistopäällikkö 1982–1984. Hän työskenteli uransa päätteeksi Suomen arkistolaitoksen pääjohtajana ja valtionarkistonhoitajana 1996–2003.

Tarkiainen kuuluu historiantutkijana Eino Jutikkalan (Helsinki) ja Sten Carlssonin (Uppsala) koulukuntiin. Hän on tutkinut Venäjä-kuvaa Ruotsissa varhaisella uudella ajalla, kirjoittanut elämäkerrat Mikael Agricolasta (1985, Viljo Tarkiaisen käsikirjoituksen pohjalta), Magnus Jacob Alopaeuksesta (1985) ja isoisästään Viljo Tarkiaisesta (1987) sekä laajan ruotsinsuomalaisten historian Finnarnas historia i Sverige 1–2 (1990–1993), joka valaisee suomalaisten vaiheita naapurimaassa keskiajalta toisen maailmansodan aikaan. Tämän teoksen peilikuva on suomenruotsalaisten historia, monografia Sveriges Österland från forntiden till Gustav Vasa (2008, suomeksi Ruotsin Itämaa 2010), joka käsittelee keskeisiä kysymyksiä Suomen historiassa, muuttoliikettä, hallinnon kehitystä, mutta varsinkin suomen ja ruotsin kielten välisiä suhteita. Viron Ruotsin ajan historiasta hän on kirjoittanut teoksen Provinsen bortom havet (2013) yhdessä puolisonsa Ülle Tarkiaisen kanssa.

Tarkiainen on myös ollut kiinnostunut kaunokirjallisuudesta, mikä näkyy muun muassa teoksesta Paavo Haavikko, modernisternas furste (1997), muistelmakirjasta Särjetty sinetti (2000), esseekokoelmasta Januksen kahdet kasvot (2003) sekä byrokratiasatiirista Varjojen valtakunta (2008).

Kari Tarkiaisen isoisä oli kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiainen ja isoäiti oli kirjailija Maria Jotuni, joista molemmista hän on kirjoittanut elämäkerran. Muusikko Jussi Raittinen on hänen pikkuserkkunsa.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wår Gamble Arffiende Ryssen (väitöskirja, 1974, suomenkielinen vastine Se Vanha Vainooja, 1986)
  • Förvaringsmedel för arkivhandlingar (1975)
  • Finskt författningstryck från den svenska tiden (1980)
  • Mikael Agricola, Suomen uskonpuhdistaja (1985, V. Tarkiaisen käsikirjoituksen pohjalta)
  • Porvoon piispa Magnus Jacob Alopaeus 1743–1818 (1985)
  • Viljo Tarkiainen,suomalainen humanisti (1987)
  • Finnarnas historia i Sverige (1–2, 1990–1993)
  • Paavo Haavikko, modernisternas furste. Lyriken 1951–1966 (1997)
  • Särjetty sinetti (2000)
  • Januksen kahdet kasvot (2003)
  • Ruotsin ja Venäjän rauhanneuvottelut 1557 (2007, yhdessä G. Kovalenkon kanssa)
  • Sveriges Österland från forntiden till Gustav Vasa (2008, suomeksi Ruotsin Itämaa. Esihistoriasta Kustaa Vaasaan, 2010)
  • Varjojen valtakunta (2008)
  • Valtakunnan vaihdos 1809. Ajan tuntoja Alopaeuksen pappissuvun papereissa (2009)
  • Provinsen bortom havet. Estlands svenska historia 1561-1710 (yhdessä Ülle Tarkiaisen kanssa, 2013).
  • Maria Jotuni - vain ymmärrys ja hymy (2013)

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lönnrot-palkinto 1987
  • Historian Ystäväin Liiton palkinto parhaasta historiateoksesta 1991
  • Suomen Historiallisen Seuran palkinto 1993
  • Kungliga Patriotiska sällskapetin Gösta Berg -mitali 1996
  • Svenska Akademiens Finlandspris 1997
  • Suomen Tiedeseuran Th.Homénin palkinto 2000.

Kunniamerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen Leijonan ritarikunnan komentaja
  • Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan komentaja
  • Viron Maarjamaan ritarikunnan V luokan ritari.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uppslagsverket Finland, 5 (2007), Verkkoversio
  • Pääjohtajakunta 1917–2005 (2005),
  • Suomen Historiallisen Seuran matrikkeli 1875–2007 (2007),
  • Juhlakirja Musarum minister (1998).