Kari Salosaari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kari Osmo Antero Salosaari (9. huhtikuuta 1932 Viipuri30. kesäkuuta 2015 Helsinki) oli suomalainen teatteriteoreetikko, dramaturgian opettaja ja teatteriohjaaja, joka toimi 1963–1974 Tampereen yliopiston Draamastudion johtajana, yleisen kirjallisuustieteen dramaturgian lehtorina vuoteen 1996 ja myöhemmin Helsingin yliopiston teatteritieteen dosenttina.[1]

Semiootikkona Salosaari on soveltanut teatterintutkimukseen ranskalaisen A. J. Greimasin semioottista teoriaa. Opetus- ja tutkimustyön lisäksi Salosaari näytteli myös teatterirooleissa ja Erno Paasilinnan Kadonnut armeija -romaaniin perustuvassa televisioelokuvassa.

Ura ja elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salosaari syntyi 1932 Viipurissa. Perhe asui Karjalankannaksella, Koivistolla (nyk. Primorsk), mistä muutti Viipuriin ja sodan syttyessä Helsinkiin. Isä Yrjö Salosaari toimi Viipurin kihlakunnan kruununvoutina ja opetusministeriön hallitussihteerinä; hänen puolisonsa oli varanotaari Maire Salosaari (o.s. Pesonen).

Valmistuttuaan 1951 ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Normaalilyseosta Salosaari opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan estetiikka ja nykyiskansain kirjallisuus, jonka laudaturtyön aiheeksi valikoitui Maurice Maeterlinck dramaatikkona. 1965 Helsingin yliopistossa hyväksytty lisensiaatintyö käsitteli antiikin myyttejä ranskalaisessa teatterissa 1919–1939 otsikolla Sofokles ja näyttämön avantgarde.

Vuonna 1957 Helsingissä perustettiin lyhytaikaiseksi jäänyt Arina-lehteä julkaissut kulttuurifilosofinen Sirkkeli-ryhmä, jonka toimintaan osallistuivat Salosaaren rinnalla muiden muassa Esko Lehesmaa, Seppo Niinivaara, Jaakko Pakkasvirta, Kari Rydman, Arvo Salo ja Reijo Wilenius. Salosaari kirjoitti myös Ylioppilaslehteen ja toimi Uuden Suomen teatterikriitikkona 1958-1961.

Salosaaren ensimmäinen teatteriohjaus, Paul Claudelin Vaihtajat, esitettiin Ylioppilasteatterissa (YT) 1958. Tätä seurasi lisää ohjauksia YT:lle ja Intimiteatterille, muun muassa Arthur Rimbaud’n teksteistä dramatisoitu Rimbaudiana YT:ssa.

1962 Salosaari siirtyi Tampereelle Yhteiskunnallisen korkeakoulun yhteyteen perustetun Draamastudion apulaisjohtajaksi ja seuraavana vuonna laitoksen johtoon Eugen Terttula seuraajana.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomalaisen näytelmän- ja teatterintutkimuksen bibliografia vuoteen 1974 / Pirkko Koski, Kari Salosaari, 1974. Acta Universitatis Tamperensis. Ser. A, vol. 77. ISSN 0496-7909
  • Perusteita näyttelijäntyön semiotiikkaan. 1. osa, Teatterin kieli ja näyttelijä merkityksen tuottajana. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Acta Universitatis Tamperensis. Ser. A, vol. 262. Tampere: Tampereen yliopisto, 1989. ISBN 951-44-2438-7.
  • Lähtökohtia lyriikan semiotiikkaan sekä yleiseen strukturaalipoetiikkaan. Tampereen yliopisto, 1995. Julkaisuja / Tampereen yliopisto, yleinen kirjallisuustiede, 29. ISSN 0785-6598
  • Harhainen oleminen – tapaturmaselostukset kertomuksina. Antero Honkasalo, Kari Salosaari, 1990. Tutkimusraportti. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu, tuotantotalouden osasto, 27.
  • Sisyfoksen osa. Piirtoja elämästäni ja ajattelustani. Imatran kansainvälisen semiotiikka-instituutin julkaisuja Nro 5, Helsinki, 2013. ISBN 978-952-5431-34-6.

Teatteriohjauksia ja dramatisointeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vaihtajat (1958), Ylioppilasteatteri
  • Antigone (1959), Intimiteatteri
  • Tobiaan ja Saaran tarina (1960), Ylioppilasteatteri
  • Lemmenleikkiä (1960), Ylioppilasteatteri
  • Rimbaudiana (1961), Ylioppilasteatteri
  • Elektra (1962), Tampereen Teatteri
  • Woyzeck (1962), Tampereen Ylioppilasteatteri
  • Talonmies (1963), Tampereen Teatteri
  • Miten haluatte (1964), Tampereen Teatteri
  • Fando ja Lis (1966), Tampereen Ylioppilasteatteri
  • Rakkaus ja raha (1966), Tampereen VR:n näyttämö
  • Rosmersholm (1968), Jyväskylän Kaupunginteatteri
  • Canzio (1969), Tampereen yliopiston Teatterimonttu
  • Paljonko rauta ja läski maksaa (1970), Tampereen yliopiston Teatterimonttu
  • Vapauttaako kulttuuri naisen? (1979), Tampereen yliopiston Teatterimonttu
  • Velkojat (1980), Tampereen yliopiston Teatterimonttu
  • Oidipus (1981), Tampereen yliopiston Teatterimonttu
  • Lahjomaton (1983), Tampereen yliopiston Teatterimonttu
  • Vaihtajat (1984), Tampereen yliopiston Teatterimonttu
  • Bakkhantit (1986), Tampereen yliopiston Teatterimonttu
  • Syntymäpäiväjuhlat (1987), Tampereen yliopiston Teatterimonttu
  • Britannicus (1989), Tampereen yliopiston Teatterimonttu
  • Kaupunkien viidakossa (1991), Tampereen yliopiston Teatterimonttu
  • Aavesonaatti (1993), Tampereen yliopiston Teatterimonttu
  • Faust (1995), Tampereen yliopiston Teatterimonttu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hosiaisluoma, Yrjö – Mehtonen, Päivi – Niemi, Raisa: Kirjava aika: Tampereen yliopiston taideaineiden laitoksen vaiheita. Tampereen yliopisto, 1998.
  • Kuka kukin on 1982. Otava, 1982.
  • Salosaari, Kari: Sisyfoksen osa. Piirtoja elämästäni ja ajattelustani. 2013.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tarasti, Eero: Kari Salosaaren muistokirjoitus 25.7.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.7.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]