Kansakoulunopettajain leski- ja orpokassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kansakoulunopettajain leski- ja orpokassa oli aiemmin Suomessa eläkelaitos, josta maksettiin kansakoulun miesopettajien leskien ja turvattomien lasten eläkkeet.[1]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkkeen maksaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansakoulunopettajain leski- ja orpokassan osakkaita olivat kaikki valtionapua nauttivissa kansakouluissa palvelevat virkakelpoiset miesopettajat. Kassan johtokunta saattoi myös ottaa osakkaiksi muita virkakelpoisia miesopettajia, jotka työskentelivät muissa oppilaitoksissa kuin kansakouluissa.[1]

Jokaisen osakkaan leski sai koko elinaikansa tai siihen asti, kunnes meni uusiin naimisiin, eläkettä, jonka suuruus vaihteli. Ensimmäisenä eläkevuotena se oli 8 000 markkaa ja sitten vuosittain 5 000 markkaa. Jos osakkaalta oli jäänyt lesken lisäksi yksi tai useampia alle 18-vuotiaita lapsia, eläkkeeseen lisättiin 2 000 markkaa yhdestä lapsesta, 1 000 markkaa toisesta ja 500 markkaa jokaisesta useammasta lapsesta. Jos osakkaalta oli jäänyt ainoastaan lapsia, niin yksi lapsi sai ensimmäisenä vuotena 8 000 markkaa ja sitten vuosittain 5 000 markkaa, toinen lapsi lisäksi 2 000 markkaa, kolmas 1 000 markkaa ja jokainen seuraava 500 markkaa.[1]

Lapset saivat nauttia eläkettä kunnes täyttivät 18 vuotta. Jos lapsi 18 vuotta täytettyään oli mielisairas taikka muun taudin tai vian takia ei kyennyt elättämään itseään eikä todistettavasti omistanut muita varoja elatuksekseen, sai tällainen lapsi nauttia eläkettä jatkuvasti niin kauan kuin sellaista tilaa kesti.[1]

Ainoastaan laillinen avioliitto oli eläkeoikeuden perustana. Sellaisen osakkaan kuolinpesälle, johon ei jäänyt ketään eläkkeeseen oikeutettua, maksettiin takaisin osakkaan suorittamat eläkemaksut ilman korkoa enintään 8 000 markkaan saakka. Ottolapsilla ja lapsipuolilla oli samat oikeudet eläkkeeseen kuin rintaperillisilläkin. Kasvattilapsilla ja laillisessa erossa olevalla vaimolla ei ollut eläkeoikeutta.[1]

Eläkkeen hakeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkehakemus tehtiin kassan Helsingissä olevalle johtokunnalle, ja siihen piti liittää ohjesäännön määräämät seuraavat todistukset: papintodistus, asianomaisen tarkastajan tai sen koulun johtokunnan todistus, jonka palveluksessa hakijan mies- tai isävainaja viimeksi oli, lääkärintodistus tarvittaessa sekä ilmoitus siitä, mistä hakija halusi nostaa eläkkeen tai sen sijasta palautuvat vuosimaksut.[L 1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Hakkila, Esko (toim.): ”Eläke”, Lakiasiain käsikirja, s. 157. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.

Lakiviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kansakoulunopettajain leski- ja orpokassan ohjesääntö. (27.12.1932).